28/100 Grolsch Pilsner

Protz: Pilsner

Tällä kertaa tuoppiin kaatui hollannin tuliaisina jääkaappiin päätynyt Grolsch Pilsner. Tästä olisi ollut tarjolla komiampiakin patenttikorkilla varustettuja pulloversioita (, josta kuva edellisessä postauksessa) jopa litrasenakin, mutta päädyin käytännöllisemmin mukana kulkevaan tölkkiin, jonka lipastin matkakaverilta.

Vaaleankeltainen kuohujuoma sisälsi miellyttävän pilsnerille tyypillisen humalaisen tuoksun. Ensipuraisulla humalointi tuntui miellyttävän pehmeältä, mutta tuopin pohjan häämöttäessä maku oli jo melko voimakkaan tuntuinen. Ihan eri luokkaa siis kuin esim. Saku Helessä.

Oluen maku oli pehmeä, kuiva ja täyteläinen sekä hieman maltainen. Sanoisin että aika peruspilsu ei mitään ihan spektaakkelimaista. Ehkä vähän keskivertoa parempi. Ensimaistamisella mieleeni tuli mausta siirappi ja yhdessä vaiheessa olin maistavinani humaloinnissa jotain saippuan kaltaista, mutta melko nopeasti oluen maku vettyi eikä siitä saanut oikein mitään uutta irti.

Ei mitenkään hirveän helposti juotavaa, mutta kyllä sitä tölkillisen ihan mielellään höräytti.

Protz kuvailee olutta seuraavasti: "It has a grassy hop resins aroma balanced by lightly toasted malt, with a good tingle of hop bitterness and juicy malt on the tongue followed by a quenching, dry and gently bitter finish with a good underpinning of malt."

Ihan kelpo kuvaus Protzilta tällä kertaa. Oikeastaan pukee omatkin aistimukset aika hyvin sanoiksi. Ei siinä maussa mitään niin ihmeellistä ollut. Hieman kuivahkoa pilsnerihumalointia ja pohjalla häivähdys maltaisuutta. Ken pilsneristä pitää, hän tätä juokoon.

Grolsch Pilsner 5% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista 12 °P
    •    väristä ei tarkkaa EBC- tai SRM-arvoa tiedossa
    •    katkeroaineet 27 IBU, en ole varma
    •    maltaina kevätohrat Belgiasta, Englannista, Ranskasta, Saksasta ja Hollannista
    •    humalointina Hallertau ja Saaz
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

Terkut Damista!

Tuli tuossa viikko sitten käytyä pidennetyllä viikonloppureissulla Amsterdamissa. Lähdin matkaan kovin odotuksin eli noin 30 maistettavan hollantilaisoluen lista mukanani. Toisin kuitenkin kävi. Baareissa oli lähinnä belgialaisia oluita ja koska matkan tarkoitus ei ollut täysin pyhitetty oluenpalvonnalle, en saanut maistettua näistä kuin yhtä ja tuliaisiksi nappasin sen yhden sekä erään toisen.

Tässä hieman kuvia reissun oluista, jotka löytyvät myös tämän blogin lähdemateriaalina toimivista kirjoista. En kuitenkaan laske näitä suorituksiksi, silla maistelutilanteessa ei ollut käsillä muistiinpanovälineitä ja muutama olut oli yleensä jo tankattu alle. Tässä kaikille kiinnostuneille tuo lista Jacksonin ja Protzin kirjoissaan mainitsemista hollantilaisista oluista. Belgialaisia en jaksanut ennen reissua listata itselleni mukaan otettavaksi, sillä listalle olisi tullut noin sata olutta.

Alfa Lente Bok
Alfa Midzomer Bier
Alfa Super Dortmunder
Amstel Herfstbock
Arcen Het Elfde Gebod
Bazuin
Brand Dubblebock
Brand Imperator
Brand Oud Bruin
Brand Up
Budels Alt
Budels Parel Kölsch
Christoffel Blond
Christoffel Robertus
Christoffel Taboe
De Leeuw Dortmunder
De Leeuw Valkenburgs Wit
De Leeuw Winter Wit
De Ridder Maltezer
De Ridder Wieckse Witte
Grolsch Bazuin
Grolsch Pilsener
Grolsch Wintervorst
Gulpener Dort
Gulpener Korenwolf
Haarlems Hoppenbier
Heineken Kylian
Heineken Oud Bruin
Heineken Tarwebok
Hertog Jan Grand Prestige
Imperator
Jopen Bok Bier
Jopen Haarlems
Jopen Koyt
Konigshoeven Dubbel
Konigshoeven La Trappe Blond
Konigshoeven Tripel
Korenwolf
Kylian
La Trappe Quadrupel
Ridder Donker
Robertus
Taboe

Grolsch Pilsneriä tuli maistettua ja kotiin kannettua. Lisäksi ostin lentokentältä hienon La Trappe -pakkauksen, jossa oli neljä olutta (blond, dubbel, tripel ja quadrupel) sekä olutlasi. Eli ei ihan turha reissu. Tässä hieman kuvia matkan aikana nautituista sataa olutta -listan panimotuotteista.

Affligem Blond 6,8 %

Grolsch Pilsner (5 %)

Alkostakin saatava (Achouffe) La Chouffe 8 %

De Koninck 5,2 %

Tuli reissussa maistettua muutama muukin olut, joista mainitsemisen arvoisia ovat Palm Royale sekä Brouwerij't IJ:n vehnäolut Ijwit ja vehnäbock Ij Weissenbock.

Palm Royale 7,5 %

Ij Wit 7%

Palm Royale yllätti positiivisesti, sillä Palm Speciale ei aikanaan blogipostaksessa oikein meikäläiselle uponnut. Royale ei ollut läheskään yhtä maltainen vaan hieman positiivisella tavalla happaman makuinen. Ij Wit oli aikalailla Hoegaardenin tapainen, mutta hieman maukkaampi, varmaan runsaammasta alkoholiprosentista johtuen.

Myös La Chouffe jätti positiivisen maun. Yllättävän toffeinen ja kermaisen makuinen vahva golden ale.

27/100: Sierra Nevada Pale Ale

Protz: Pale Ale

Tällä kertaa maistelussa oli kullanruskea SNPA. Tuoksu oli simamainen ja hieman hiivainen.

Maussa on sitruunaisuutta ja hieman maltaisuutta. Oikein virkistävän raikas, happaman sitruksinen maku, johon päälle pomppaa aimo potku sitruksista humalan katkeruutta.

Jossain määrin alku on ehkä hieman liian vetinen ja vain humaloinnin kitkeryys iskee päälle. Tässä oluessa on ainakin luonnetta, arvostan. Tosin tämä on niin päiväkohtaista kun esim Koff Porterista pidin, mutta Brooklyn Lager ja Landlord saivat pyyhkeitä liiasta humaloinnista.

Mutta sellainen ongelma on, että tämä liian voimakas humalointi tuppaa peittämään muut maut alleen ja tekee mausta helposti yksioikoisen. Ja kun välillä sieltä alta poimii jonkun maun, ennen kuin humalointi sen peittää, niin totean maun kompleksiseksi.

Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:

"The aroma is spicy and peppery from the hops, balanced by biscuity malt and tart citrus fruit from the Cascades. In the mouth there is a superb balance of hop resins, juicy malt and tangy fruit, while the long, deep finish offers a hint of vanilla pods and marzipan before it finally becomes dry, bitter and hoppy but underscored by sweet malt. It is a beautifully balanced beer with an uncompromising hop character."

Juicy malt ja tangy fruits; kuullostaapa taas tutulta. Vanilia ja marsipaani jäivät kyllä itseltä kokematta, mutta muuten tuohon kuvaukseen voi aika hyvin allekirjoittanutkin yhtyä.

Kaikesta huolimatta kokonaisuudessaan pidin kovasti. Miellyttävän sitruunainen maku, johon kaipaisin hieman jotain makean ja happaman sekoitusta. Jos humalointi olisi miedompi, niin varmaan toteaisin, että aika pliisun mitäänsanomaton ja nyt se taas on liian voimakas. Alkujärkytyksen jälkeen humalointiinkin tottui ja alkumakukaan ei tuntunut enään niin vetiseltä.

Hinta Alkossa 3,46€ / 0,35l

Sierra Nevada Pale Ale 5,6 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  13 °P
    •    väri  23 EBC
    •    katkeroaineita 32 EBU
    •    maltaina kaksitahoiset pale ja caramel
    •    katkerohumalointina Magnum ja Perle; aromihumalana Cascade
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

26/100: Palm Spéciale

Jackson: Belgian Ale
Protz: Pale Ale

Tällä kertaan lasiin kaatui belgialainen meripihkanvärinen ale. Tuoksu oli runsaan maltainen ja hieman humalainen.

Olut maistui ensipuraisulla hieman kupariselle. En tosin hetkeen ole karhua juonut, mutta Palm oli maltaiselta maultaan aika lähellä sitä. Tosin humalointi oli tosin paljon vivahteikkaampi. Aluksi maku oli mielestäni todella makea, hieman rusinainen ja hedelmäinen.

Alkon luokitus pale ale on kyllä aika harhaanjohtava ainakin omiin olutlajityyppikäsityksiini nähden, jonka mukaan pale alet olisivat raikkaan hapokkaita. Tosin tämä määritelmä sopii ehkä ennemminkin american pale aleihin.

Palmin maku ei ihan kyllä nyt iskenyt. Rusinainen ja voimakas maltainen maku ei oikein uponnut. Maku oli mielestäni jollain tapaa tunkkainen ja olisin kaivannut enemmän hedelmäisyyttä tai sitruksista hapokkuutta. Nyt maku on alkuun rusinaisen maltainen ja kääntyy siitä kuparinmakuiseen humaloinnin jälkimakuun.

Jackson kuvailee Palmia kirjassaan seuraavasti:
"The beer has aromatically toasty maltiness, balanced by a Goldings hop character, and a rounded, orangey finish from the house yeast."

Maltaisuus oli kyllä minustakin voimakas, mutta tuota appelsiinia en kyllä osannut humaloinnin alta etsiä.

Protz puolestaan kuvailee olutta näin:
"…a biscuity dryness with rich orange fruit and peppery Goldings on the aroma, juicy malt, citrus fruit and hops in the mouth, and a finish finely balanced between toasty malt, tart fruit and herbal and spicy hops."

Mielestäni tuota sitruksisuutta ei liiemmin ollut, vaan maltaisuus oli liian vahvana ja päällekäyvänä läsnä.

Summa summarum, Palm ei vain iskenyt. En pitänyt sen runsaasta maltaisuudesta ja vaikka karhusta pidänkin, en tässä pitänyt Palmin karhumaisista piirteistä.

Hinta Alkossa 2,89€ / 0,33l

Palm Speciale 5,4% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  12,2 °P
    •    väri  20,5 EBC
    •    katkeroaineita 14 EBU
    •    maltaana paahdettu champagnelainen
    •    humalointina Protzin mukaan Kent ja Styrian Goldings
    •    hiivana talon oma hiiva