maanantai 22. huhtikuuta 2013

52/100: Traquair Jacobite Ale


Jackson: Spiced Scottish Ale

Toisena festivaalioluena tuoppiin valui tämä tummanruskea ale. Tuoksu oli makean kukkainen ja korianterinen. Maussa oli runsaasti korianteria ja hieman miedompi humalointi kuin Skullsplitterissä. Humaloinnin maku itseasiassa tuki aika hyvin oluen korianterista makua.

Tämä oli jo paljon juotavampi kuin edellinen. Lisäksi oluen maku oli happamampi, siis hyvällä tavalla, eikä mitenkään äklömakea. Toisaalta maku oli paljon yksioikoisempi kuin Orkneyssä. Pelkkää korianteria ja mukavasti hapokkuutta.
Näin Jackson kiteyttää kirjassaan:
"It is a purple-to-black ale, rich, with a sweetish, spicy soft, rooty flavour. The brew is spiced with coriander."

Tavallaan tämä on jälkkärityyppinen olut, kuten vaaleammatkin korianterioluet kuten Hoegaarden. Toisaalta se sopisi ehkä myös aperitiiviksi. Alkoholia ei oluesta huomaa ollenkaan ja olut valuu kurkusta alas kuin huomaamatta. Maku on aika jees, mutta vähän turhan simppeli. Olisi pitänyt maistaa oluet toisin päin, sillä olihan tämä puoli prosenttia Orkneytä miedompi, mutta ennen kaikkea miedomman makuinenkin.

Hinta festareilla suolaistakin suolaisempi 10 € / 0,33 l.

Traquair Jacobite Ale 8,0 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  ei tiedossa
    •    väri 80 EBC
    •    katkeroaineet 25 EBU
    •    maltaina pale alet ja kristallit
    •    humalointina East Kent Goldings
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

51/100: Orkney Skullsplitter

Tuli viikonloppuna suoritettua täsmäisku Helsinki Beer Festivaleille. Ennakkosuunnittelun kautta maisteltaviksi valikoitui kaksi skottilaista, jotka Jackson mainitsee kirjassaan. Hieman pyyhkeitä festivaalijärjestäjille siitä, ettei puoliakaan festareiden oluista ollut viikkoa ennen festivaalia listattuna nettisivuille. Nämä kaksi nyt testattua hiivaa olivat siinä vaiheessa ainoat tämän blogin kannalta maistamisen arvoiset oluet nettisivuilla. Noh, jäipähän muutama kolikko olutharrastajan kukkaroon ja maksakin kiittää.

Jackson: Strong Scottish Ale / Wee Heavy

Päivä lähti käyntiin ihan kunnon kamalla. Harmi kyllä eri oluttyypeille sopiviin tarjoilulämpötiloihin ei oltu kyseisessä myyntipisteessä panostettu, vaan kaikki oluet odottivat ostajaa jääkaapissa (onneksi edes) sulassa sovussa. Tuoppiin kaatui sameanruskea skottilainen vahva ale. Jacksonin tarjoilulämpötilasuositus on 13°C, jonka alle mentiin rutkasti. Oluen tuoksu oli hiivaisen simamainen.

Maku oli myös simamainen ja alkoholi puski hieman maussa läpi. Maussa oli hiven hedelmäisyyttä ja rusinaa. Oluessa on paljon pieniä nyansseja ja joka puraisulla siitä tuntui löytyvän aina hieman jotain eri kulmaa. Olut on lähes nimensä veroinen ja humalointi oli erityisen tuhtia tavaraa. Humalointi oli maultaan hieman hapan ja sen maku jäi viipyilemään suuhun. Suutuntuma oli samettinen ja oluen kuplat olivat erittäin pieniä. Vaikka humaloinnin maku oli happamahko oli olut itsessään melkoisen makea, jopa äklömakea. En juurikaan pidä tuosta voimakas humalointi ja äklömakeus -kombosta. Alku oli ihan ok, mutta puolenvälin jälkeen sippailu ei ollut enään niin herkkua.
Jackson kuvailee kirjassaan pääkallonpuolittajaa seuraavasti:
"It has raisiny, sweet aroma; a very creamy taste, developing flavours like a Dundee fruit cake dunked in port; and a toasty finish."

Olihan tuo aikamoinen pläjäys ja maussa oli paljon vivahteita. Olut oli vain omaan suuhuni liian makea. Jos makeus ei haittaa, niin voin kyllä suositella tätä esimerkiksi sateisen syysillan lämmikkeeksi.

Hinta Olutfestivaaleilla suolainen 9 € / 0,33 l.

Orkney Skullsplitter 8,5 %, pähkinänkuoreen ei löytynyt mitään tarkempia tietoja.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

50/100: Goose Island India Pale Ale

Protz: India Pale Ale

Kullankeltainen IPA kaatui tuoppiin projektin saapuessa puolimatkan krouviin. Täytyy sanoa, että tämän oluen nauttiminen oli todella hieno tapa tehdä se. Oluessa oli miellyttävä kukkaisen hedelmäinen tuoksu. Maku seuraili tuoksua ja oli sitruksisen hedelmäinen ja oli mukana mielestäni myös hiukan appelsiinia. Jäljessä saapui mukava potku humalointia, joka ei kuitenkaan ollut liian voimakas, vaan oli hyvin sopusoinnusa makumaailman kanssa.

Omasta mielestä tämän oluttyylin ongelma on usein liian päällekäyvä humalointi, joka on jotenkin irrallinen makuun nähden tai vaan liian stydi meikäläisen makuun. Tässä oluessa sitä ongelmaa ei ollut, vaikka pidänkin yleensä enemmän APA:sta tai PA:sta kuin IPA:sta. Humalointi oli ihan äärirajoilla omaan makuuni, mutta koska voimakas humalointi oli myös hyvänmakuinen, ei se härinnyt makunautintoa. Lisäksi, jos humalinti olisi ollut miedompi, olisin väittänyt olutta liian pliisuksi omaan makuuni, kuten taisin mainita jo Landlordinkin kohdalla. Suuhun jää humaloinnista viipyilemään kukkaisen hunajainen miellyttävä maku.
Protz juttelee oluesta opuksessaan tähän tyyliin:
"It has an entrancing aroma of bitter oranges, spicy hops and a cracker biscuit maltiness. In the mouth a full, rich fruitness balances the bitter edge of the hops, and there is a superb undelying juicy malt note. The persistent finish has an iron-like intensity from the hops, more bitter, tangy fruit and a lingering, delightful malt character."

Mausteinen humalointi hämää kyllä meikäläistä, en ole vielä oikein löytänyt sen syvintä olemusta eli bongannut milloin kyseinen maku tai tuoksu esiintyy oluessa. Meinasin muuten sanoa, että humaloinnissa oli hieman metallinmakua, mutta niin tuntuu hetkellisesti mielestäni olevan melkein kaikissa voimakkaammin humaloiduissa oluissa kuten pilsnereissä. Protz muuten mainitsee kirjassaan, että GIIPA on yksi maailman voimakkaimmin humaloiduista oluista 55 EBU-yksiköllään. Olen ehkä alkanut oppia tuohon voimakkaampaan humalointiin tai sitten vain sen maukkaus vei huomion sivuun katkeron määrästä.

Yhteenvetona sanottakoon, että kyseessä on kyllä loistava olut. Jos esim. pitää Brooklyn lagerista, niin uskoisin että tämäkin uppoaa.

Hinta Alkossa 4,07 € / 0,355 l.

Goose Island India Pale Ale pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  15,5°P
    •    väri 25 EBC
    •    katkeroaineet 55 EBU
    •    maltaina pale alet Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta
    •    humalointina Alkon sivujen mukaan Pilgrim, Styrian Savinjski ja Cascade, kuivahumalointina Casacde ja Centennial. Protzin mukaan Cascade, Mount Hood, Saaz ja Styrian Goldings
    •    hiivakanta tuotu Euroopasta, ei sen tarkempia tietoja



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

49/100: Innis & Gunn Oak Aged Beer

Protz: Scottish Ale

Kuparinruskea skottilainen ale kaatui lasiin lauantai-illan huumassa. Oluessa oli maltaisen paahteinen tuoksu, jossa oli mukana myös savuista puuta, joka kaiketi oli sitten tammea.

Sama puumaisuus oli havaittavissa myös maussa, mutta paahteisuutta puolestaan ei. Se luultavasti peittyi voimakkaampien makujen alle. Tammisuus ei ollut maussa läheskään yhtä voimakkaasti aistittavissa kuin mitä se oli tuoksussa. Lisäksi mukana oli hunajaa tai toffeeta. Toffeen jouduin lunttaamaan pullon etiketistä, jossa sanotaan "Smooth Scottish beer with hints of toffee, vanilla and oak."

Olen juonut tätä kerran aikaisemminkin ja silloinkin arvuuteltiin toffeen kohdalla, että mikä oluessa oikein maistuu. Mielestäni se maku muistuttaa sekä toffeeta että hunajaa. Mielestäni oluessa oli myös lievästi hedelmäisyyttä sekä jokin tammisuutta lähellä oleva maku, ilmeisesti tuo pullossa mainittu vanilija. Ei se omaan suuhuni ihan selkeä vanilija ollut mutta voin hyväksyä, että jotain sen kaltaista. Humalonti oli oluessa yllättävän mieto.

Tämä hunajatoffee on kyllä todella vahvasti esillä, voimakkaammin kuin tammi. Lisäksi olut on yllättävän makea. Aluksi olin ihan fiiliksissä, että kylläpäs tämä on törkeän hyvää. En muistanutkaan viime kerrasta, että tämä oli näin makoisa. Omaperäinen ja maukas eikä niin yksiulotteinen kuin Aecht Schlenkerla Rauchbier. Alkoholia ei oluessa edes huomaa, vaikka prosentteja on reipas 6,6.

Mutta sitten noin tuopin puolivälissä todellisuus iski vasten kasvoja. Olut alkoi tuntua liian äklömakealta. Edellisellä kerralla sippailin bisseä vain noin desin verran ja se maistui erinomaiselle. Nyt koko pullollisen kohdalla raja alkoi tulla vastaan jo pullon puolivälissä. Pullon viimeiset kulaukset maistuivat sokerilitkulta. Harmi sinänsä, sillä alku oli niin makoista ja lupaava.
Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavaalla tapaa:
"The aroma is smoky and oaky, underscored by ripe malt, vanilla and tart hops. There is more smoky malt on the palate with a blast of orange fruit and earthy hop resins, while the lingering finish is bitter-sweet, with an intriguing hint of Cognac."

Mielenkiintoista että Protz kuvailee savuisuuden olevan voimakkaampaa maussa kuin tuoksussa, kun omasta mielestä se oli juuri toisin päin. Appelsiini on hedelmä joten siitä pointsit meikäläiselle, mutta konjakki jäi kyllä itseltä huomaamatta. Mielummin olisin sanonut viskin kun tässä kuitenkin aikalailla viskien makumaailmassa liikuttiin.

Kannattaa testata. Itselleni vain hieman liian makea, mutta pieninä annoksina maukasta.

Hinta Alkossa 3,09 € / 0,33 l

Innis & Gunn Oak Aged Beer 6,6 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 14,6°P
    •    väri 20,9 EBC
    •    katkeroaineet 15 EBU
    •    maltaina Golden Promise pale ja crystal
    •    humalointina Phoenix
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

torstai 11. huhtikuuta 2013

48/100: Carlsberg Gamle

Jackson: Munich-style Lager

Tumma punaruskeanvärinen tanskalainen kaatui lasiin pikkulauantain ratoksi. Oluen tuoksussa oli hieman humalaa ja jotain kukkaista karamellimaisuutta.

Oluen maku oli monivivahteinen ja tuntui, että joka puraisulla oluesta löytyi aina jotain uutta. Aluksi olin aistivinani maussa ripauksen jotain ehkä puumaisuutta ja nurmikkoa. Seuraavana maussa oli kukkaisuutta ja karamellimaisuutta. Maku ei sinänsä ollut kovin voimakas, mutta vivahteikas.

Oluen tummuuteen nähden se oli vain hieman maltainen. Humalointia oluessa ei ollut juuri nimeksikään. Olut oli siis hyvin pehmeä ja maultaan moniulotteinen. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään hienostunut, vaan oluesta huokui rehti maanläheinen meininki.

Jackson kuvailee kirjassaan olutta seuraavasti:
"Carlsberg Gamle has a dryish, rooty, very slightly coffeeish dryness. Its colour is much fuller than its body (the two are not connected). The toasty flavour and mahogany colour are typically created by dark Munich malts."

Itse asiassa tuo juurimaisuus on parempi kuvaamaan makua kuin puumaisuus. Maussa oli juurimaista kitkeryyttä. En kyllä tuota kahvimaista kuivuutta kyllä bongannut. Lisäksi maussa oli jotain kukkaisen karamellistä. Mausta tuli mieleen ihan selvästi hedelmäkarkit.

Summa summarum. Mieto mutta maukas makumaailma. Suosittelen kokeilemaan. Propsit R2 Da Manille tästä Köpiksen tuliaisesta!

Carlsberg Gamle 4,3 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väristä ei tietoa
    •    katkeroaineista ei tietoa
    •    maltaina tummat müncheniläiset
    •    humaloinnista ei tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

47/100: Belhaven St Andrews Ale

Protz: Scottish Ale

Kuparinvärinen hyväntuoksuinen skotlantilainen kaatui tuoppiin tällä kertaa. Voimakkaassa miellyttävässä tuoksussa oli paljon paahteista mallasta ja ripaus ruohoista humalaa.

Maku seurasi tuoksua ja humalointi tuki hyvin paahteista maltaan makua. Maussa oli joku jännä twisti, jota en osaa sanoin kuvailla. Se ei ole ihan paahteisuus eikä myöskään savunmaku, mutta joku siitä välimaastosta. Katsotaan onko Protz pukenut omien makunystyröitteni aistimukset sanoksi omassa analyysissään.

Kokonaisuudessaan oluen maku oli mieleeni. Hyvä tuoksu loi kovat ennakko-odotukset makua kohtaan. Ne täyttyivätkin, ainakin osittain, Maku oli hyvä, mutta jollain tapaa olisin kaivannut vielä jotain enemmän. Oluen väri jo enteili maltaisuutta, jota oluesta löytyikin mukavasti. Suomeksi sanottuna vähän lisää munaa. Nyt olut oli hieman pliisu, muttei kuitenkaan huono. Ehkä humalointi olisi saanut olla hiheman voimakkaampi. Ei St. Andrews sentään mikään vesitetty Bishop's Fingeri, ole muttei minun kirjoissani myöskään samaa tasoa kuin Landlordi.
"…is dry hopped in cask, and this gives it a big peppery note from aroma to finish. Toasted and nutty grain and tart fruit are also evident on aroma and palate, with a long, bitter-sweet finish packed with rich grain and fruit notes that finally becomes dry and bitter."

En tiedä onko se sitten tuo pähkinäisyys, jonka oluessa maistan. En kuitenkaan ihan pähkinäksi sitä itse kuvailisi, mutta ehkä se on jotain sinne päin. Minusta humaloinnissa oli jotain ruohomaisuutta, mutta Protzin mielestä pippuria, voipi olla niin.

Tätä täytyy ehdottomasti ostaa toistekin. Toistaiseksi paras tällaisista paahteisenmakuisista aleista, joita ovat olleet ainakin Bishop's Finger ja Brains SA.

Hinta lähi-S-marketissa muistaakseni 3,59 € / 0,5 l.

Belhaven St Andrews Ale 4,6 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri 35 EBC
    •    katkeroaineet 36 (EBU tai IBU)
    •    maltaina Pipkin pale, black ja crystal
    •    humalointina Fuggles, Goldings ja WGV
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja




lauantai 6. huhtikuuta 2013

46/100: Aecht Schlenkerla Rauchbier

Jackson: Bamberger Rauchbier
Protz: Smoked Beer


Punertavanruskea saksalainen savuolut kaatui tuoppiin pienestä flunssasta huolimatta. Olut oli yllättäen savuntuoksuinen. Maku oli hyvin synteesissä tuoksun kanssa. Heti ensi siemauksella mieleen piirtyi näkymä suomalaisesta savusaunasta ja Suomen kesästä. Humalointi myötäili hyvin savuista makua ja oli sopivan ryhdikäs olematta kuitenkaan liian voimakas.

ASR ei ole kyllä mikään janojuoma. Savunamaku on voimakas eikä kevätnuhainen makuhermoni oikein kyennyt erottelemaan mitään mullistavia muita merkittäviä makuja. Jollain tapaa odotin oluelta vieläkin voimakkaampaa savunmakua, mutta maku olikin erittäin miellyttävän pehmeä.
Jackson sanoo oluesta seuraavaa:
"It has firm smokiness from its aroma through its palate to its clean, dry, long finish. Its aromas and flavours are a shock at first, but this style marries perfectly with smoked ham or sausages."

Jackohan on kuvailunsa yksinkertaisuudessa aika samoilla linjoilla kuin minäkin. Tosiaan savukinkun tms. kanssa tämä olisi varmaan oivallinen ruokajuoma.

Protz juttelee oluesta puolestaan näin:
"The finished beer is dark chestnut in colour with an intense smoked malt aroma and palate, with dry malt in the mouth and a long and lingering finish, with herbal and smoky notes and a gentle underpinning of spicy hops."

Ihan jeppiskamaa omaan suuhuni tämä oli, muttei oikein säväytä. Ehkä pitäisi antaa toinen mahdollisuus tälle, mutta ensivaikutelma oli, että olut on hieman turhan yksioikoinen. Ihan omaperäinen maku, mutta hieman tylsänmakuinen.

Hinta Alkossa 3,39 € / 0,5 l.

Aecht Schlenkerla Rauchbier 5,1 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 13 °P
    •    väri 55 EBC
    •    katkeroaineet 23,8 EBU
    •    maltaista ei sen tarkempia tietoja
    •    humalointina Hallertauer
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja