sunnuntai 29. marraskuuta 2015

155: Schloss Eggenberg Urbock 23°

Jakcson: Double Bock

Jatketaan saman panimon tuotteilla. Vuorossa tämä meripihkanvärinen tuplapukki. Oluen tuoksu oli viljavan maltainen sekä sitruunaisen hedelmäinen.

Olut maistui makealle ja alkuun voimakkaan kuparisen humalaiselle. Oluen maku ei ollut omaan suuhuni liian makea. Maussa oli sitruunaista ja kypsää hedelmäisyyttä sekä mausteista humalointia. Alkoholisuudessaan olut oli hedelmän siivittämänä hieman calvadosmainen ja jälkimakua hallitsi suuta kuivattava humalointi. 
Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“It has a bubbly, well-retained head for such a strong beer; a shimmering gold colour; a surprisingly light creaminess, with suggestions of lemon, pink grapefruit, and melon rind, and perhaps a hint of cinnamon. Perfect as a dessert beer, of for after dinner.”

Tämä olut oli kyllä hieman tummempi kuin Jackon kuvailema hohtavan kultainen. Vähän ohuehkoksi jää miehen analyysi, mutta sitruunaa ja mausteisuutta oluessa ehdottomasti oli ainakin. Maukas olut, jonka voisin kyllä kuvitella nauttivani aterian päätteeksi.

Hinta Saveur Bièressä 3,20 € / 0,33 l

Schloss Eggenberg Urbock 23° 9,6 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentti 23 °P
  • väristä ei tarkempaa tietoa
  • katkeroainepitoisuudesta ei tarkempaa tietoa
  • maltaista ei tarkempaa tietoa
  • humaloinnista ei tarkempaa tietoa
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa

lauantai 21. marraskuuta 2015

154: Schloss Eggenberg Samichlaus

Protz: Bock

Maisteluvorossa tämä itävaltalainen joulupukki, jota pannaan vain kerran vuodessa eli Suomen itsenäisyyspäivänä. Olut oli väriltään mahonginruskea ja muodosti oluen pinnalle hennon vaahtokukan, joka katosi alta aikayksikön.

Oluen tuoksu oli makean esterinen ja hieman simamainen. En tiedä onko oikea termi esterinen, mutta  samanlainen tuoksu on eräässä itsetehdyssä ipassa, jota on viime aikoina tullut maisteltua. Tästä syystä tämäkin vaikutti kotiolutmaiselta vai vaikuttaako ipamme vain samichlausmaiselta? Tulkintakysymys.

Maku oli tömäkkä: makea ja erittäin hedelmäinen. Sanoisin, että jopa ipamaisen sitruunainen. Mielleyhtymät omatekoiseen ipaan siis vain kasvoivat maistamisen jälkeen. Toki omamme ei ollut näin alkoholinen eli viina maistui hieman läpi. Maku oli myös vivahteikkaan kompleksinen ja mukana oli ainakin viikunaa.
Oluessa oli lämmittävä jälkimaku, mutta ei mielestäni aivan samanlaista voimakkaan mausteista humalointia kuin esim. EKU 28:ssa. Myöskään tummasta väristä huolimatta maltaisuus ei oikeastaan puskenut muiden makujen välistä ollenkaan esiin. Siemailun loppuvaiheessa olin siirtynyt ipamaisuudesta pitämään olutta jälkiruokaviinimäisenä, mikä sekin osaltaan kertoo makujen kirjosta ja oluen kompleksisuudesta. 

Protz kuvailee ESia näin:
“It has complex aroma of port wine, dried fruit, toasted malt and peppery hops. The palate offers coffee, bitter chocolate, nuts and malts, while the finish is long, lingering, bursting with rich malt, vinous fruit and spicy hops, with a hint of Cognac.”

No joo ehkä se maltaisuus oli toasted mutta ei ainakaan roasted. Mietin jossain juomisen loppuvaiheessa, että tätä voisi luulla myös konjakiksi, mutta ehkä se liittyi lähinnä tulpaanilasin muotoon ja oluen väriin. Tosin mainitsemani jälkiruokaviinimäisyys ja oluen hedelmäisys oli saman tyyppistä kuin joissain konjakeissa.

Hinta Saveur Bièressä 5,10 € / 0,33 l

Schloss Eggenberg Samichlaus 14 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentti 32 °P
  • väri 7 SRM
  • katkeroainepitoisuus 20 IBU
  • maltaina Protzin mukaan palet ja kolme tummempaa laatua
  • humalointina Hallertauer, Hersbrucker ja Styrian Goldings
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa



torstai 19. marraskuuta 2015

153: EKU 28

Jackson: Double Bock / Strong Lager
Protz: Bock

Maisteluvuorossa tämä tuju saksalainen pronssinvärinen pukki. Tuoppiin kaatuneen oluen heikko vaahtokukka ehti jo lähes tyystin kadota sillä välin kun kaivoin kameraa esiin. Oluen tuoksu oli voimakkaan maltainen sekä kukkaisen ja hedelmäisen humalainen. 

Maku oli makean maltainen ja tumman hedelmäinen. Maussa rusinaa ja lopussa mausteista humalointia. Alkoholi jätti lämmittävän jälkivaikutelman, mutta yllättävän vähän prosentit puskivat esiin jääkaappikylmästä oluesta, jossa makua kyllä piisasi. 
Jackson kuvailee EKUa näin:

“A beer with such a high gravity is inevitably syrupy, but its complex, tangerine-like flavours are surprisingly fresh and clean.”

Tuo suutuntuman siirappisuus olikin hyvä pointti, jota en tajunnut mainita. Suutuntuma tuon sekä hapottomuuden takia melko epämiellyttävä.

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:
“The alcohol produces quite a glow, too, backed by rich malt on the aroma, some citrus fruitiness on the palate, and a long, deep, intense, rich and warming finish.”

Protz nyt vähän pihtailee kuvauksessaan ja jättää voimakkaan maltaisuuden sekä mausteisen humaloinnin mainitsematta.

Olen aiemminkin todennut, että en kauheasti perusta tummista ja makeista oluista. Tämä oli siinä rajoilla, mutta peukku kääntyi kuitenkin ylöspäin. Tästä tuli kyllä mieleen belgialaiset dubbelit tai tujut trappistioluet, mutta toki tämä on saksalaisen jämäkkä ja suorasukainen vastine ilman samaa vivahteikkuutta. Tämä kömpelö vertaus siksi, että en ole muita näin vahvoja pukkeja aiemmin maistanut. 

Hinta Saveur Bièressä 3,10 € / 0,33 l

EKU 28 11 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentti 25 °P
  • väri 32 EBC
  • katkeroainepitoisuus 28 IBU
  • maltaina palet
  • humalointina Hersbruck, Perle ja Tettnang
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa

torstai 12. marraskuuta 2015

152: Švyturys Ekstra

Protz: Dortmunder Export

Maisteluvuorossa tämä liettualainen oljenkeltainen nektrari.

Oluen tuoksu oli saippuaisen humalainen sekä viljavan maltainen. Jääkaappikylmänä poimittu mysli yllätti suht voimakkaalla maullaan, jossa oli maukasta humalaa sekä vaaleaksi olueksi yllättävän paljon maltaisuutta. Toki sama ominaisuus on tullut esiin muissakin saman tyylilajin oluissa, mutta koska en ennakolta tsekannut tämän oluen tyyliä, pääsi se yllättämään, koska odotin ihan vain itäblokin peruslageria. Voimakkaan maun johdosta olisi voinut kuvitella, että alkoholia oli enemmänkin kuin 5,2 prosenttia, vaikkakaan alkoholi ei kyllä puskenut läpi.
Humalointi oli lievästi suuta kuivattava sekä mausteinen ja oluen runko oli täyteläisen maltainen. Lisänä aavistus hedelmäisyyttä, joka täydensi hyvän kokonaisuuden. Oluen maku oli hyvä kokonaisuus, jossa mikään osa ei hyppinyt suoraan silmille.

Protz kuvailee SE:a näin:

“…a grainy, malty, biscuity aroma, backed by spicy hops. The full-bodied palate is dominated by ripe, juicy grain, earthy hop resins and a touch of citrus fruit, while the lingering finish is quenching, bitter-sweet, with delicious juicy malt notes and a final attack by bitter and spicy hops.”

Tuo kuvaushan on ihan nappiin! Puhumme selvästi samasta oluesta, mutta oma kuvaukseni ei ihan  yllä RP:n runolliselle tasolle. Oluen alkoholiprosentti on vuosien saatossa pysynyt samana, joten varmaan reseptikään ei ole kokenut suuria muutoksia. Kiitokset vielä MC Micelle tästä Liettuan tuliaisesta! Miehekäs pintin tölkki upposi melko vauhdilla eli olut on maukas mutta helposti juotava.

Švyturys Ekstra 5,2 % pähkinänkuoressa:
kantavierreprosentista ei tietoa
väristä ei tietoa
katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
ohramaltaiden lisänä riisiä
humalointiin saksalaiset lajikkeet (Protzin mukaan)
hiivasta ei tarkempaa tietoa