120: Köstritzer Schwarzbier

Jackson: Black Beer

Protz: Black Beer

Tällä kertaa tuoppiin kaatui tämä saksantuliaisina tuotu mustaolut. Lähes lävitsetunkemattoman tummanruskea olut kaatui tuoppiin ujon vaahdon saattelemana. Oluen tuoksu oli erittäin mieto, niin mieto, että olutta sai ihan tosissaan nuuhkia haistaakseen siinä aavistuksen paahteisuutta.

Maussa paahteisuutta oli sitten hieman enemmän ja humalointi täydensi sitä mukavasti. Oluessa oli paljon humalan makua, mutta ei sen katkeruutta. Paahteisuuden lisäksi maussa oli häivähdys lakritsia sekä hieman jotain happamuutta, kenties samaa kuin KKLD:issa konsanaan. Tosin tämän oluen kokonaisvaikutelma oli vähän positiivisempi kuin #58 kohdalla. Saas nähdä josko olutgurut antavat jonkin paremman määritelmän tuolle aavistuksen hienoiselle happamuudelle.

Jackson kuvailee KS:iä kirjassaan näin:

“This black brew has a spicy aroma hinting at red peppers, figs, and bitter chocolate. The same character emerges in big, expressive, smooth, long, dry, well-combined flavours.”

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:

“It has an aroma of dark fruit, malt loaf and biter chocolate, followed by a creamy palate with  roasted grain, coffee, chocolate and a hint of figs and a gentle hop note. The finish is smooth, creamy, with strong notes of burnt grain, bitter chocolate, dark fruit and spicy hops.”

Ehkä se hapan häivähdys ovat nuo viikunat, jotka molemmat miehen opuksissaan mainitsevat. Yllättävän monipuoliset kuvailut ovat miehet kehittäneet, kun omaan suuhun maku oli melko yksipuolinen. Ehkä juoma olisi saanut olla lämpimämpää, niin pienet vivahteet olisivat tulleet paremmin esiin. Nyt olut oli noin 10 asteista.

Pidin kuitenkin oluesta ja tätä täytyy toistekin maistaa, jos eteen joskus sattuu.

Köstritzer Schwarzbier 4,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,4 °P
• väri 28 SRM
• katkeroainepitoisuus 22 IBU
• maltaina palet, münichit ja paahdetut
• humalointina Hüller ja Hallertau Mittelfrüh
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

119: Guinness Extra Stout

Jackson: Dry Stout

Vuorossa tämän lähes lävitsetunkemattoman ruskean irlantilaisen Saksan markkinoilta hankittu 4,1 %-versio. Oluen pinnalle muodostui samettinen vaahto ja oluessa oli yllättävän paljon hiilihappoja. Oluen tuoksu oli voimakkaan paahteinen ja aavistuksen lagermaisen humalainen.

Maku seuraili tuoksua ja oli runsaan paahteisen maltainen. Mukana oli myös maukasta humalointia, mutta kitsaasti katkeroa. Maku oli kokonaisuudessaan kuivahko ja kahvimaisen paahteinen. Sanoisin myös että hieman tamminen. Humalointi täydensi hyvin maltaan makua ja oli melko hellävarainen.

Helposti juotava, mutta silti maukas. Helppo ymmärtää miksi Guinness on niin suosittua ja pidän siitä itsekin.

Jackson kuvailee isoa G:tä kirjassaan näin:

“The bottled version sold in Ireland best highlights the oaky-seeming dryness that is distinctive to Guinness. The creamier draught counterpart is nitrogenated.”

Lyhyestä virsi kaunis. Siinä ytimekkäästi kuvailtuna Guinnessin maku. Ei mitään suuria makuvivahteita, vaan toimivaa perushuttua.

Guinness Extra Stout 4,1 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 10,1 °P
• väri 148 EBC
• katkeroainepitoisuus 36,5 EBU
• ohramaltaita ja paahdettuja maltaita
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivana talon oma hiiva

118: Kilkenny Irish Beer

Jackson: Irish Red Ale

Vuorossa tämä kuparinruskea irkkuale. Oluen tuoksu oli lagermaisen humalainen ja aavistuksen maltainen.

Maku seuraili tuoksua humaloinnin osalta. Maussa oli aavistuksen paahteista maltaisuutta enemmän kuin tuoksu antoi odottaa. Mallas ja humala täydensivät toisiaan luoden omaperäisen maun. Jos kysyttäisiin, niin sokkotestissä veikkaisin tätä lageriksi. Tosin maltaisuus tekee tästä vähän “karhumaisen”. Lievä paahteisuus kuitenkin antaa vähän nallea enemmän makua.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Under the Smithwick’s name, the brewery produces a toffeeish, buttery ale with a touch of burnt toast in the finish (; 3,2w 4.0 abv). This is primarly sold in Ireland. Elsewhere in the world, a slightly stronger, drier, nuttier interpretation is sold as Kilkenny Irish Beer.”

Tilasin oluen ihan Hollannista asti siinä uskossa, että vahvuuden piti olla 5 %, mutta olut olikin samaa 4,3 % tavaraa, jota Suomestakin saa. Ihan jeppiskamitsua. Ruoan kanssa voisi toimia, mutta maisteluun vähän tylsähkö tapaus.

Kilkenny Irish Beer 4,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 9,6 °P
• väri 30,6 EBC
• katkeroainepitoisuus 20 EBU
• ohramaltaita ja paahdettuja maltaita
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

117: Belhaven 80 Shilling Export

Jackson: Scottish Ale

Protz: Scottish Ale

Tällä kertaa vuorossa tämä englantilainen kuparinruskea ale. Tuoppiin kumottu olut tuoksui lievästi paahteisen maltaiselta ja hieman humalalle, joka täydensi maltaista tuoksua mukavasti. Tuoksu oli samansuuntainen kuin esimerkiksi Bishops Fingerissä.

Maku seuraili tuoksua. Maussa on lievää kahvimaista paahteisuutta, ripaus rusinaa sekä  hentoisesti hedelmäisyyttä. Ehkä ajankohdasta johtuen olin maistavinani myös omenaisia vivahteita. Myös humala maistuu, mutta ei ole kovin kitkeränä läsnä kuten esimerkiksi bittereissä.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Belhaven 80/- has a full tawny colour; a smooth, firm, toasty palate; and a good flavour development, with a faint, jammy, pineapple note from the house yeast.”

Jos paahteisuutta kuvataan sanoilla toasty tai roasty, niin toasty on ehkä se miedompi vaihtoehto. Näin olen antanut itseni ymmärtää. Nämä on nimenomaan hennon paahteinen. Ehkä tuo arvailuni omenasta on oikeasti tuo Jackon mainitsema ananaksen häivähdys.

Protz puolestaan sanailee oluesta tähän tapaan:

“The beer is renowned for its luscious tart gooseberry fruit aroma and palate, balanced by toasted malt and spicy hops. Rich grain, tangy fruit and hop resins dominate the palate, with a finish that is dry, with good hop notes but dominated by nutty malt and a continuing presence of gooseberry fruit.”

Taattua Protz-laatua. Vähän kyllä tuo karviaisen korostaminen kummastuttaa, sillä ei mukana mielestäni ollut mitään siihen viittaavia voimakkaita vivahteita.

Meikäläinen ei pääse tällä ihan siihen kuuluisaan brittipubitunnelmaan, sillä sen mielikuvan luontiin vaadittaisiin ripaus humalan katkeroista takapotkua sekä lisää hedelmäisyyttä. Kokonaisuudessaan B80S on makumaailmaltaan melko mieto ja aika easy drinking, vaikka olut onkin tummemman puoleinen.

Saatavilla ainakin Kampin Super Marketista. Tarkkaa hintaa en nyt muista, mutta noin 3,5-4 € / 0,5 l.

Belhaven 80 Shilling Export 3,9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 9,5 °P
• väri 33 EBC
• katkeroainepitoisuus 25 EBU
• maltaina Pipkin pale, mustat ja kristallimaltaat, lisäksi nestemäistä panimosokeria
• humalointina Goldings Variety (katkero) sekä Fuggles ja Goldings (aromi)
• talon oma hiiva