146: De Dolle Arabier

Protz: Golden Ale

Maisteluvuorossa tämä samea haaleankeltainen belgialainen. Olut vaahtosi lasiin kaadettaessa ihan älyttömästi. En ole varmaan ikinä nähnyt näin hiilihppopitoista olutta. Varovaisella valutuksella onnistuin kolmen desin lasiin kaatmaan vain noin desin olutta ja loppuosa oli vaahtoa. Tästä syystä olut oli alkuun kirkasta, sillä suurin osa hiivasta jäi aluksi vielä pullon pohjalle. 

Oluen tuoksu oli hiivainen ja lagermaisen humalainen. Myös maussa oli jonkin verran myös alussa hiivaa sekä pilsnermäistä humalan makua ja runsaasti katkeroa. Olut oli makea ja hieman sitruunainen sekä viljava. Myös alkoholi puski hieman läpi. Humaalan maku oli metallinen ja katkeroinen jälkimaku kuivatti suun. Kun hiivat pullon pohjalta saatiin kumottua tuoppiin, pehmentyi voimakkaan humalainen ja katkeroinen maku hieman.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

“It is hazy gold/bronze colour with damson jam and spicy hop aroma, rich fruit, juicy malt and peppery hops in the mouth, and a big finish that ends peppery and bitter but along the way offers further tart fruit and sappy malt notes.”

Protzin arvioima olut on ollut 7-prosenttista ja tämä oli kadeksanvolttista eli reseptiä on todennäköisesti jonkin verran muutettu vuosien kuluessa. Kuvaus osuu kuitenkin aika hyvn nappiin omien tuntemusteni kanssa. Ei tämä kuitenkaan säväyttänyt kuten esimerkiksi saman tyylilajin Duvel tai Achouffe La Chouffe. Oluesta jäi, kuten niin usein ryypiskelystä on tapana, humalainen ja katkera jälkivaikutelma.

Hinta BeerNavigatorissa 3,05 € / 0,33 l

De Dolle Arabier 8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  16,1 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tetoa
• maltaista palet, amberit ja Munichit
• humalina poperingelaiset Nuggetit
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

145: Amstel Bock

Jackson: Bock

Tällä kertaa maisteluvuorossa tämä hollantilainen pukki, joka vuoteen 2003 asti (eli myös Jacksonin kirjassa) on kulkenut nimellä Amstel Herfstbock. Kastanjanvärinen olut tuoksui maltaiselle ja hedelmäisen humalaiselle. Maku oli makea ja pehmeän maltainen. Mukana oli paahteisuutta ja tummaa hedelmäisyyttä, rusinaa ja viikunaa sekä ehkä jopa marjaisuutta. Olut oli täyteläinen ja maukas. Katkeroa ei ollut kuin nimeksi. 

Jackson kuvailee olutta näin:

“It has a licorice-toffee aroma; a malty richness of body; pleasantly medicinal “cough sweet” flavours; and a beautiful rounded, perfumy hoppy finish.”

Vähän simppelimpi kuvaus herra Jacksonilta, kuin mihin meikäläinen päätyi. Yskäntipat ja toffeelakut jäi bongaamatta, mutta makua silti oluessa mielestäni piisasi ihan kivasti. Olut oli omaan suuhuni sopivan vaan ei liian makea. Tyylikäs joskin ehkä hieman ilmeetön kokonaisuus, jota voi kyllä mielestäni ihan syystä kutsua klassikoksi.

Hinta BeerNavigatorissa 0,90 € / 0,30 l

Amstel Bock 7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16,5 °P
• väri 70 EBC
• katkeroainepitoisuus 28 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

144: Jopen Hoppenbier

Jackson: Spiced Ale

Maisteluvuorossa tämä samean keltainen hollantilainen. Oluen tuoksussa oli hiivaa ja sitruunaista humalaa. Ensipuraisulla mausta tuli mieleen IPA. Tosin maku ei ollut ihan niin katkeroinen, mutta kevyt mallasrunko yhdistettynä katkeroiseen puraisuun kumminkin. Maussa oli vehnäistä kepeyttä, sitruunaa sekä suuta kuivattavaa humalan katkeroa. 

Oluen kevyt runko oli vehnäisen viljainen ja humalan maussa oli hapanta sitruunaa ja greippiä sekä mausteisuutta. Hiivasta makuun tuli myös aavistus banaanisuutta. Omaan suuhuni tuo yhdistelmä, vetisen kevyt runko ja voimakkaat katkerot, ei ihan täysin toiminut. Maku oli kyllä omaperäinen ja myös hieman kompleksinen, sillä joka puraisulla löytyi hieman erilaisia vivahteita.

Jackson kuvailee JH:iä kirjassaan tähän tapaan:

“The beer has a citric aroma; an oaty creaminess; a spicy palate that becomes fruity and then tart; and a sherbety, talc-like, scenty finish, dry and clinging.”

Jackohan on meikäläisen kanssa aika samoilla linjoilla. Nimestä on muuten tiputettu keskeltä Haarlems pois. Olut on Jacksonin mukaan herätetty henkiin vuonna 1994 ensimmäisen humaloidun oluen pohjalta, jonka uskotaan valmistetun Haarlemissa vuonna 1501. Jännä muuten, että olut on ison J:n mukaan spiced ale, vaikka hän toteaa, että valmistuksessa ei ole käytetty mausteita, vaan ainoastaan maltaita, humalaa, hiivaa ja vettä.

Ihan mielenkiintoinen olut. Ei tästä mitään suosikkia ensimaistamisella tullut, mutta kyllä tätä voi toistekin makustella.

Hinta BeerNavigatorissa 1,90 € / 0,30 l

Jopen Hoppenbier 6,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 40 EBU
• ohra- ja vehnämaltaat sekä kaura
• humalointina Hallertau
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

143: Brand UP

Protz: Pilsner

Olut kaatui tuoppiin vähäisen vaahdon saattelemana. Kirkaan oljenkeltaisen hollantilaisen tuoksu oli pilsnerhumalainen.

Olut maistui makean maltaiselle ja reipas katkerohumalointi säesti nautintoa. Myös alkoholi hieman maistui läpi, mutta ei häiritsevästi. Humalointi oli erittäin maukas ja olut oli kokonaisuudessaan enemmän tsekkimäisen kukkainen kuin saksalaisen kuivakka. Vaikkakin maukas humalointi kuivatti suun, oli oluen alkumaussa miellyttävää makeutta. 

Protz kuvailee BU:ia kirjassaan näin:

“It has a superb floral hop aroma with gently toasted malt and lemon fruit, with hop resins, juicy malt and tart fruit in the mouth. The finish is long, finely balanced between hop bitterness, citrus fruit and mellow malt.”

Kukkaisuuden havaitsin kyllä, mutta tuo sitruunaisuus jäi itseltä huomaamatta. Kelpo olut kuitenkin, jota täytyy toistekkin kippistellä.

Hinta BeerNavigatorissa 1,15 € / 0,30 l

Bran UP 5,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,5 °P
• väri 7 EBC
• katkeroainepitoisuus 36 EBU
• maltaina palet (90 %) ja maissi (10 %)
• humalointina Hersbrucker, Spalt ja Tettnang
• hiivasta ei tarkempaa tietoa