maanantai 30. heinäkuuta 2012

1/100: Koff Portteri

Jackson: Baltic Porter / Imperial Stout
Protz: Porter

Lähdetään liikkeelle ainoasta kotimaisesta oluesta, joka löytyy sekä Jacksonin että Protzin opuksesta.  Molemmat mainitsevat kirjoissaan, että huhun mukaan Koff portterin hiiva on otettu talteen ja kasvatettu Guinness-pullon pohjista. Sinebrychoff kertoo sivuillaan oman agenttiseikkailuversionsa tarinasta ja yleisemmin perustietoa myös koko oluttyypin historiasta.

Ei kun maistelemaan! Olut on väriltään todella tumma. Tuoksu on mielestäni aika mitään sanomaton. Toisaalta hajuaistini saattoi olla sniffailuhetkellä hieman tukossa grillaussavujen haistelusta.

Oluen maku on kuiva ja hieman paahteinen. Jälkimaussa on todella paljon humalan katkeroa, jonka maku jää kitalakeen pitkäksi aikaa maistamisen jälkeenkin. Olut maistuu alussa paahteiselta ja muuttuu katkeroiseksi jälkimauksi. Tämä ei ole mikään ihme, sillä Alko valistaa Koffin sisältävän katkeroaineita 42 EBU-yksikköä. Protz puhuu kirjassaan jopa viidestäkymmenestä. Maku on mielestäni melko kompleksinen ja ajoittain maistuu todella makealta ja paahteiselta, välillä taas äärimmäisen voimakkaasti humaloidulta. Portterit eivät ole itselleni kovin tuttu oluttyyppi, mutta pidin Koffissa sen monimuotoisuudesta ja vahvasta mausta.

Jackson kuvailee makua monipuolisesti: "…lively and flavoursome: dry, smooth, oily, coffeeish, and flowery, with fresh wood notes. Its rich warming finish is an antidote to the Baltic cold."

Protz on samoilla linjoilla: "It has a roasty, vinous and bitter aroma, a big, alightly oily and perfume body, and a long finish packed with dark fruit, roasted grain and intensely bitter, iron-like hops.

Mielestäni Protz kuvaa paremmin ainakin omien makunystyröiden tuottamia signaaleja. Etenkin tuo paahteisuus ja intensiivisen katkero jäivät itsellä päällimmäisenä oluesta mieleen. Tai siis yleensä ei kai puhuta kitkeryydestä tai katkeruudesta vaan voimakkaasta humaloinnista :D

Tätä voin suositella!

Koff Porter 7,2 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentti 17,5 °P
  • väri 321 EBC
  • katkeroaineet 42 EBU
  • valmistettu neljästä eri maltaasta, mm. paahdettua ja mustaa
  • humalointina Northern Brewer ja Hersbrucker
  • hiivana ilmeisesti Guinnessin jälkeläinen

Täällä sataa olutta

Innostuin hieman hankkimaan olutkirjallisuutta ja siitähän se sitten lähti: idea sadan klassikko-oluen maistamisesta. Ostin Roger Protzin raflaavan otsikon omaavan kirjan "300 Beers You Must Try Before You Die!". Siinä Protz esittelee 300 mielestään maistamisen arvoista olutta. Aluksi ajattelin, että hei, siinäpä hyvä projekti. Äkkiä huomasin kuitenkin ettei näiden kaikkien oluiden haaliminen käsiin olisi mikään helppo tehtävä.

Alkosta kirjan oluista löytyy alle 30. Kotimaan ruokakaupat ja ravintolat mukaan ynnättynä veikkaisin, että luku on korkeintaan 50. Toki olutravintoloiden kautta nautittuna luku voi nousta huomattavastikin, mutta hommaan sisältyisi varmasti aikamoista metsästystä. Ja vaikka maistaisin esim. kahta olutta viikossa, projektiin kuluisi kuitenkin kolme vuotta.

Samassa yhteydessä edellisen opuksen kanssa hankin myös Michael Jacksonin kirjan "Great Beer Guide", joka sisältää viisisataa klassista olutta. Jos näitä olutoppaita yhdistelemällä löytäisin käsiini sata niissä mainittua olutta, olisi se jo mielestäni kelpo saalis. Eikä sadan kohdalla tietenkään tarvitse lopettaa, mutta se olisi realistinen välimaali, johon ajattelin nyt tähdätä.


Tässä käyttämääni oppimateriaalia.
Missään tietyssä järjestyksessä en ajatellut lähteä oluita käymään läpi, vaan ihan fiilispohjalta mennään. Ja koska en mikään alan ammattilainen tai edes valistunut harrastaja ole, niin kovin tiukkapipoisesti en aio asiaan suhtautua. Aion esimerkiksi skipata osan Jacksonin kirjassaan esittämistä maisteluolosuhteita koskevista neuvoista kuten: valitse luonnollisesti valaistu huone paremman oluen värinmäärityksen vuoksi, musiikki voi olla häiriöksi ja maista oluet samanlaisesta lasista. 

Osa neuvoista on toki hyviä, mutta homma menee mielestäni liian hifistelyksi. Esim. Jacksonin ehdottamista tarjoilulämpötiloista koitan ottaa oppia ja tähdätä niihin. Lisäksi mitään kännejä en aio lähteä maistelun lomassa vetämään eli korkeintaan kaksi olutta kerralla maistettavaksi. Silloinkin täytyy miettiä etteivät oluet ole sieltä skaalan vahvimmasta päästä. Olisi myös hyvä ottaa maisteluun samantyyppisiä oluita samalla kertaa, jolloin allekirjoittaneen kaltainen tuohisuukin saattaa huomata jotain eroja oluiden välillä. Lasina ajattelin suosia tuoppia, punaviinilasia tai konjakkilasia aina hieman olosuhteista riippuen.

Ja muitakin olutaiheisia postauksia saattaa välillä tipahdella, jos siltä sattuu tuntumaan. Matka alkakoon! Vielä kerran kömpelöä sanakikkailua: Ulkona voi sataa vettä, mutta tässä blogissa sataa olutta.