73/100: Paulaner Salvator

Jackson: Double Bock
Protz: Munich Bock

Merkipihkanvärinen saksalainen kaatui tuoppiin ujon samettisen vaahdon saattelemana. Oluessa oli hieman hedelmäinen tuoksu, jossa oli aavistus hiivaa ja runsaasti maltaisuutta.

Maku tuntui ensipuraisulla hieman mämmiseltä tai jollain tapaa viljavalta. Alkoholi kuitenkin puski melko vahvasti läpi ja oli aika hallitseva. Humaloinnissa ei ole juuri katkeroa, mutta ilmeisesti maku on lähinnä alkoholin ja humalan yhdistelmä, jossa on myös reilusti maltaisuutta. Alkuinnostuksen jälkeen malunautinto hieman laimeni. Olut maistui lähinnä makean rusinaiselle ja reilusti alkoholiselle.

Alkuideana oli maistella tämä ja Ayingerin Celebrator perätysten. AC:n maistelun aikoihin PS kuitenkin poistui Alkon valikoimasta, joten tämän hankinnassa täytyi turvautua etelänaapurin apuun. Ayingeriin verrattuna tämä oli pettymys. Melko yksioikoinen ja hieman tylsä.

Jackson kuvailee olutta näin:
"This extra-strong lager has a head like whipped cream; a rich, deep, amber-brown colour; a buttery-malty aroma; and a toffeeish flavour, drying in a long, moreish finish."

Oikeastaan Jackon kuvailu on aika toimiva. Vaahto oli kyllä huomattavan kermainen. Maussa on jotain makeutta, joka voisi olla toffeetakin ja lopussa tulee kuivan alkoholinen jälkimaku.

Protz kertoo oluesta seuraavaa:
"It has a russet-brown colour with a rich malt loaf aroma, a yeasty, bready palate, and a complex finish rich in sultana-like fruit, malt and hops."

Rusinat mainittu. Aajee. Miesten kirjoista myös selvisi, että kyseessä on kevätolut ja oluttyylin ensimmäinen edustaja, jota muut aikoinaan apinoivat. Oluen kausiluonteisuuden johdosta se luultavasti Alkostakin poistui kesällä.

Ei tämä huonoa ollut, mutta ei huikeaakaan. Kyllä tätä varmaan toistekin tulee maistettua, mutta ei kyllä hetkeen.

Hinta Tallinnan SuperAlkossa 1,50 € / 0,33 l.

Paulaner Salvator 7,9 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 18 °P
    •    väri 49 EBC
    •    katkeroaineet 21 EBU
    •    maltaina pale lager, karamellimallas ja Munich
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

72/100: Pauwel Kwak

Jackson: Strong Belgian Ale
Protz: Extra Strong Beer

Jatketaan belgialaisilla. Vuorossa tämä omalaatuisesta tuopista nautittavaksi tarkoitettu vahva ale.

Olut oli väriltaan punertavan ruskea ja muodosti lasiin samettisen vaahdon. Tämä tuoksui taas hieman perinteisemmälle oluelle kuin Bacchus. Tuoksu oli hedelmäisen hiivainen. Mielestäni bukeessa oli banaania ja sitruksisuutta. Maku seuraili tuoksua. Lisäksi mukana oli mukavasti humalan makua. Humalointi jättää suuhun tutun hunajaisen jälkimaun. Tuoksu oli aavistuksen sitruksisempi kuin maku.

Olut oli melko hedelmäinen ja aavistuksen banaaninen. Kompleksinen maku, josta ei meinaa ottaa selvää. Kuten oluen väri antaaa ymmärtää, oli oluessa myös maltaisuutta ja makeutta. Myös runsas alkoholi maistuu taustalla jonkin verran, muttei häiritsevästi.

Jackson kuvailee PK:ta kirjassaan näin:
"It is malty, toffeeish, and nougat-like, with a fruity, brandyish, warming finish."

Hedelmäinen ja todellakin lämmittävä lopetus.

Protz puolestaan puhuu oluesta seuraavasti:
"A gentle spicy hop aroma, sappy malt and a big vanilla character from the house yeast. Malt vanilla and a banana fruit note fill the mouth, while the big finish has a restrained spicy hop note, a rich maltiness and a lingering hin of liquorice, banana and vanilla."

Jälleen kerran banaanifleivöri mainittu.

Jos tätä Suomessa joskus tulee vastaan, niin ehdottomasti täytyy maistaa toistekin. Mielellään vielä siitä autenttisesta tuopista.

Hinta Tallinnan SuperAlkossa 5,50 € / 0,75 l.

Pauwel Kwak 8,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  19,5 °P
    •    väri 36 EBC
    •    katkeroaineet 17 EBU
    •    tehty kolmesta viljasta ja kandisokerista
    •    humalointina Styrian Goldings
    •    hiivana talon oma hiiva

71/100: Bacchus

Jackson: Flemish Red / Brown

Seuraavan maisteluvuorossa oli tämä belgialainen outolintu. Tämä tumman punertava olut muodosti tuoppiin samettisen pienikuplaisen vaahdon. Oluen tuoksu oli hämmentävä: Ei mallasta tai humalaa, vaan kirsikkaa tai jotain punaista marjaa.

Myös maku ja suutuntuma saivat tämän maistelijan hämilleen. Maussakaan ei ollut tuttuja olutmaisia piirteitä, vaan hapan mieto marjamehumainen säväys. Myöskään humalan katkeroa oluessa en juurikaan havainnut. Ei sillä, että maku olisi ollut huono, mutta vähintäänkin oluelle kummallinen.

Onhan noita toki kirsikkaoluita sun muita, mutta luulin tämän olevan vain tyypillistä belgialaista alea ja tästä syystä hämmästyin. Happamuuden tuntee suussa jo ennen kuin maistaa marjaisuuden. Viinimarjamehumainen happamuus täydentyi samansuuntaisella makuaistimuksella. Pistää vain ihmettelemään, että mistä maku oikein kumpuaa? Pullokoko on muuten puolikas viinipullo eli 37,5 dl. Myös maku on jollain tapaa hyvin kotiviinimäinen.

Jackson kuvailee Bacchusta kirjassaan näin:
"Bacchus has a vinegary bouquet; a touch of caramel; an oaky, woody palate; and a late, light, spritzy acidity."

Ei tuoksu mielestäni ole etikkainen, vaan mielumminkin marjaisan hapan. Etikkainen antaa negatiivisen mielikuvan kun tuoksu on mielestäni ennemminkin raikkaan miellyttävä. Suomennettaisiinkohan tuo spritzy sanalla pirskahteleva? Itse käyttäisin sanaa kirpsakka. Karamelli ja tammisuus jäivät itseltäni huomaamatta. Jacksonin mukaan olutta on ikäännytetty puun kanssa, joten jälkimmäinen johtunee tästä.

Kaiken kaikkiaan Bacchus on todella omalaatuinen ja ihan maistuva olut. Virkistävän erilainen, mutta ei kovin perinteisen olutmainen makuelämys.

Hinta Tallinnan Prisma expressissä 3,79 € / 0,375 l.

En löytänyt oluen valmistusaineista mitään tarkempia tietoja. Epäselväksi siis jäi, mistä marjoista sen maku oikein syntyy.

70/100: Marston's Pedigree

Jackson: Pale Ale / Bottled Bitter
Protz: Pale Ale

Vuorossa tällä kertaa kuparinruskea englantilainen ale. Runsaasti hiilihappoja omaava olut tuoksui maltaiselle, muttei oikeastaan ollenkaan humaloidulle. Ensireaktio oli, että Karhulle maistuu. Jotain samanlaista melko mietoa maltaisuutta tässä mielestäni oli. Toki maku oli maltaisempi ja maukkaampi kuin Karhu, mutta  kuitenkin lajityypin miedoimmasta päästä.

Helposti lähetyttävä ja juotava olut. Olut maistui kuivalle ja tuntui ettei oluessa ollut jäännössokeria juuri ollenkaan. Maussa oli myös häivähdys hedelmäisyyttä sekä ripaus rusinaa.

Jackson hehkuttaa kirjassaan MP:tä näin:
"This is the most subtle and complex of all pale ales or bottled bitters…producing a beer of light, malty, nutty dryness and subtle, dessert-apple fruitiness."

Kompleksisuutta en oikein huomannut. Olut oli jääkaappikylmää eli ehkä  hivenen turhan viileää. Jacksonin tarjoilusuositus nimittäin olisi 13 °C. Kuivaa ja hieman hedelmäistä oli oma tuomioni ja Jacko on aika samoilla linjoilla.

Protz puolestaan kuvailee olutta opuksessaan seuraavasti:
"Pedigree has a delightful aroma of juicy malt, hop resins and tart fruit, all overlain by a renowned waft of sulphur that comes from the salt-rich water…Biscuity malt, spicy hops and apple fill the mouth…The finish has earthy, peppery hops, juicy malt, slight saltiness and further hints of apple."

Kai se on uskottava, että omenaa olisi pitänyt havaita oluessa. Pidin enemmän kyllä Jacksonin yksinkertaisesta ja suoraviivaisesta kuvauksesta. Protz käyttää lähes joka oluesta samoja fraaseja kuten "juicy malt", "peppery hops" tai "tart fruit".

Ihan kelpo olut, mutta ei mikään huikea makunautinto. Kiitokset jälleen R2 Da Manille tästä englannin tuliaisesta ja makuelämyksen mahdollistamisesta!

Marston's Pedigree 4,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 10,8 °P
    •    väri  30 EBC
    •    katkeroaineet 35 EBU
    •    maltaana Maris Otter pale (83 %) ja lisäksi glukoosisokeria (17 %)
    •    humalointina Fuggles ja Goldings
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja