sunnuntai 28. lokakuuta 2012

25/100: Timothy Taylor's Landlord

Jackson: Pale Ale / Bitter
Protz: Pale Ale / Bitter

Tällä kertaa tuoppiin kaatui vaaleanruskea hieman samea bitterin ja pale alen välimuoto. Oluen tuoksussa oli hieman kukkaista humalan tuoksua ja maltaisuutta.

Maultaan vuokraisäntä oli ammattikunnan edustajalle tyypillisesti (, mikä ei tosin päde omaan vuokranantajaani,) hieman hapan ja katkera. Jälkihumalointi oli aika ärtsy ja humalan maku jäi viipyilemään kitalaen etuosaan. Makua voisi kuvata niin, että olut on alkumaultaan pale ale, josta se liukuu kohti jälkimakua bitteriksi. Olin maistavinani oluessa hieman sitruksisuutta ja kukkaisuutta.

Yhdessä vaiheessa tässä blogissa väitin pitäväni bittereistä, mutta täytyy myöntää, että olen ehkä enemmän pale alen miehiä. Liian voimakkaasti humaloidut bitterit eivät oikein itselleni iske. Tämä olut on niillä äärirajoilla. Maussa on sitä jotain, mutta voimakas humalointi hieman häiritsee. Tosin siihenkin melko mukavasti tottuu alkujärkytyksen jälkeen.

TTL muistuttaa maultaan hieman Young's Bitteriä. Samalla tavall kuin YB:ssä, tässäkin humaloinnnista jää suuhun viipyilemään hunajaa muistuttava maku.


Jackson kuvaa Landlordia kirjassaan seuraavasti:
"It is a very drinkable beer, with a heathery hop aroma; a firm, grainy palate; some juicy maltiness; and a touch of refreshing acidity in the finish."

Vai että kanervainen humala-aromi? No joo, voipi olla. Itsehän olisin kukkaisuuden ja hunajan kannalla, mutta luotan Jackoon.

Protz puoletaan kuvailee olutta seuraavin sanankääntein:
"The finished beer has a superb aroma of juicy malt, spicy and earthy hop resins and tart citrus fruit. Tangy fruit, juicy malt and bitter hops pack the mouth, while the long finish is beautifully balanced between biscuity malt, lemon fruit and bitter hop."

Sitruuna mainittu. Asiaa. Protzin kuvaukset kyllä toistavat samoja adjektiiveja ihan deja vu -tuntemuksiin asti. Mutta varmasti on totta, että kun oluissa on käytetty samoja aineksia, niin lopputuloksetkin ovat saman makuisia.

Yhteenvetona sanottakoon, että Landlord on ihan jees, mutta klassikkostatuksesta huolimatta ei ihan sytytä. Maku on jollain tapaa aika kiehtova, mutta voimakas humalointi hieman häiritsee. Hintahan tällä on ihan järkyttävä: Ideaparkin Prismassa 4,85€ / 0,5l. Tällä hinnalla tuskin tulee montaa kertaa hyllystä poimittua. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan.

Nippelitietona kerrottakoon Protzin kirjassaan mainitsema seikka, että 2000-luvun alussa Madonna kertoi haastattelussa Landlordin olevan hänen suosikkioluensa. Tämän jälkeen TT lisäsi autojensa kylkiä koristaviin mainoksiin lausahduksen loppuosan: "Pedigree - loved by  Yorkshiremen… and Madonna".

Timothy Taylor's Landlord 4,1 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  10,5 °P
    •    väri 20 EBC
    •    katkeroaineita 35 EBU
    •    maltaana Scottish Golden Promise
    •    humalointina Fuggles, Styrian Goldings ja Whitbread Goldings Variety
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

lauantai 27. lokakuuta 2012

24/100: Marston Oyster Stout

Jackson: Dry Stout

Lävitsetunkemattoman musta osteriolut kaatui tuoppiin rankan työpäivän päätteeksi. Oluessa oli mielestäni voimakkaan kotikaljamainen tuoksu.

Oluessa oli maltainen maku ja ensimaistamaisella jälkimaun humalointi tuntui miedolta. Hetken kuluttua humaloinnin maku kuitenkin voimistui ja se oli tyypiltään hyvin kitkerän makuinen, ei tosin negatiivisessa mielessä. Olut on maultaan aika kuiva ja maku on hieman kompleksinen: välillä vähän sitä ja toisinaan tota. Liekö johtuu humaloinnista tuo kuiva maku, sillä välillä olut maistuu hieman makeammalta ainakin aluksi ja sitten maku kääntyy kuivaksi.

MOS on maukas olut, mutta maut eivät ole kovin voimakkaita. Tämä on paahteisempi ja kitkerämpi kuin A Le Coq Porter, mutta makumaailman mietous on yhtäläinen ominaisuus molemmilla. MOS ei myöskään ole yhtä kuohkea kuin Young'sin tuplasuklaa, vaan oluen kuplat ovat hieman isompia.


Jakcon kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"Among dry stouts reasonably widely available in Britain, it has the fruitiest of flavours, with suggestion of onion or shallot and a firm smooth, cedary background. These complex flavours are beautifully combined."

Sipulia ja setripuuta, onpas kummallisia makuja oluelle. Saattaa olla että oluessa oli kyllä aavistus hedelmäisyyttä, mutta se kyllä mielestäni peittyi aika hyvin kuivan maun alle.

Yheenvetona kuiva, maltainen, hieman paahteinen, maultaan ihan jees, mutta jotenkin kaipaisin voimakkuutta makuihin. Tosin nimensä mukaan olut on tarkoitettu ostereiden tai muiden merenelävien kanssa nautittavaksi, joten olut ei saa olla liian voimakas, jottei se peitä ruoan makuja alleen. Pitäisi kokeilla ruokajuomana, näin pelkästään nautittuna ei ihan A-ryhmää minun kirjoissani.

Marstonin kotisivut tosin paljastavat makumaailman idean parhaiten:
"Brewed for a younger, wider audience with an easy-drinking taste"

Hinta lähicittarissa 3,99€ / 0,5l

En saanut selvitettyä pähkinän kuoren sisään mitään tietoja oluen ainesosista tai lukuarvoista, pahoittelen.

maanantai 22. lokakuuta 2012

23/100: A. Le Coq Porter

Jackson: Porter / Imperial Stout
Protz: Imperial Russian Stout


Tummanruskea portteri kaatui lasiin viikonlopun kunniaksi. Oluen väri muistutti hieman vaihtamisen tarepeessa olevaa auton moottoriöljyä. Tuoksussa oli hiven jotain hedelmäisyyttä, eikä tuoksu ollut samanlainen portterimainen kuin edellisessä blogin oluessa.

Oluen maku oli pehmeä ja makea. Päällimmäisenä makuna suussa tuntuivat rusinat. Olut ei ollut läheskään niin voimakas kuin Young's Double. Itse asiassa pitää varmaan vetää vähän takaisin kun väitin sitä mitäänsanomattomaksi, sillä YDCS:ssä oli makua kerrassaan jos vaikka verrataan maun määrää sen pieneen alkoholiprosenttiin.

A Le Coq Porterissa oli enemmän voltteja, mutta sitä ei kyllä mausta huomaa. Olutta joutui maiskuttelemaan ihan tosissaan, että siitä löysi makua. Myös humalointi oli aika vaisu.


 Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"The beer is less of a true porter than an earthy, peppery, coffeeish, strong, dark lager, but a welcome manifestation nonetheless."

Eli Jackson ei edes pidä tätä portterina vaan tummana lagerina. Se selittää hieman tuota maun ohuutta.

Protz kuvailee kukkoa seuraavasti:
"It has a deep bouquet of roasted grain, bitter chocolate, molasses and liquorice, underpinned by spicy hops. Rich flavours - roast, burnt fruit, chocolate and earthy hop resins - fill the mouth. The finish is rich, rewarding and warming, dominated by dark fruits, bitter roasted grain, espresso coffee and a firm hop bitterness."

Huh huh, onpas kovasti paljon eri makuja. Itsehän en löytänyt juuri mitään niistä. Olut oli vieläpä melkein huoneenlämpöistä vain noin tunnin jääkaappijäähdyttelyn seurauksena. Makujen olisi siis pitänyt olla melko optimaalisesti omien nystyröitteni ulottuvilla, mutta kun ei niin ei.

Yhteenvetona ALCP on rusinainen ja hieman hedelmäinen miedosti humaloitu olut. Maut ovat aikalailla piilossa eli olut on aika helposti lähestyttävä tyylilajinsa edustaja.

Nippelitietona mainittakoon, että preussilainen höyrylaiva Olivia upposi vuonna 1869 Itämerelle. Vuonna 1974 norjalaiset sukeltajat löysivät laivassa olleen säiliön, jossa oli A. Le Coq Porteria. Tarina ei kerro mitä oluelle on sittemmin tapahtunut.

Oluen hinnasta etelänaapurissa ei ole sen tarkempaa tietoa. Tuliaisista kiitokset AP:lle!

A. Le Coq Porter 6,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  14,6 °P
    •    väri  54,7 EBC
    •    katkeroaineita 16 EBU
    •    maltaina Maris Otter pale-, musta- ja suklaamaltaat
    •    humalointina Protzin mukaan saksalaiset lajikkeet
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

lauantai 20. lokakuuta 2012

22/100: Young's Double Chocolate Stout


Jackson: Chocolate Stout
Protz: Stout


Tämä valoa lävitsepäästämättömän musta stout kaatui lasiin miellyttävän vaahdon saattelemana. Tuoksussa oli hieman paahteisuutta ja hiivan tuoksua.

Paahteisuutta oli myös maussa sekä melko voimakas humala. Humalaa oli sekä maussa että jälkimaussa. Olen joskus aiemminkin maistanut kyseistä panimotuotetta enkä silloin, kuten en nytkään, maistanut tuota tuplasuklaata.

Oikein kun pinnistin niin olin havaitsevinani aavistuksen suklaisuutta, mutta minusta tuntui että humalointi peitti sen alleen. Voi olla että syynä oli tarjoilulämpötila. Jacksonin suositus tarjoilulämpötilasta on 13°C. Ihan tähän ei päästy omalla kohdallani, vaan olut oli hieman lämpimämpää, ei kuitenkaan aivan huoneenlämpöistä.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"It is remarkably silky-smooth and textured, with a lively complexity. The aromas and flavours begin with faint suggestion of ginger, becoming fudgy and creamy, then balancing this sweetness with a round, bitter-chocolate, finish."


Protz kuvailee olutta omassa opuksessaan seuraavin sanankääntein:
"The aroma has a creamy confectionery appeal, balanced by dark fruit and bitter hops. Rich chocolate fudge cake, tart hops and dark grains fill the mouth, while the long and complex finish offers intense chocolate flavours balanced by dark fruit and earthy hop resins."

En vaan maista sitä suklaata ja se on pettymys piste.

Oluesta jäivät päällimmäisenä mieleen paahteisuus ja voimakas humalointi. Ei humalointi sentään ihan Koff Porterin luokkaa ollut. Oluen suutuntuma oli miellyttävä ja olut oli erittäin kermainen ja vaahtoava. Kuplat olivat pieniä ja näin ollen olut tuntui suussa erittäin kuohkealta.

Jotenkin pohjimmiltaan YDCS oli vähän mitäänsanomaton ja tylsä. Vielä kun oluen nimi lupailee niin paljon, niin pettymys on kahta karvaampi.

Hinta Alkossa 3,78 € / 0,5l

Nippelitietona mainittakoon, että tuplasuklaa tuli markkinoille vuonna 1997 ja oli ensimmäinen olut, jossa oli lisättyä aitoa suklaata. Yleensä suklaisissa stouteissa käytetään vain suklaamaltaita.

Young's Double Chocolate Stout 5,2 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 13 °P
    •    väri 162 EBC
    •    katkeroaineita 34 EBU
    •    maltaina Maris Otter pale-, kristalli- ja suklaamaltaat
    •    humalointina Fuggles ja Goldings
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

torstai 18. lokakuuta 2012

21/100: Tsingtao

Jackson: Lager/Pilsner

Läpikuultavankeltainen kiinalainen kaatui lasiin saunaoluena. Tuoksussa oli havaittavissa hieman maltaisuutta ja voimakkaan humaloinnin tuosku. Samankaltainen tuoksu kuin Singhassa.

Maku on samanlainen kuin tuoksukin eli maussa on voimakkaasti humalaa ja pieni annos maltaista makeutta. Maku on mielestäni lievästi ruohoinen, mikä johtunee runsaasta joskin pehmeän täyteläisestä humaloinnista.

Oluen makumaailma on aika mieto ja jo hetken särpimisen jälkeen suu turtui makuihin ja tatsi katosi, enkä erottanut enää mitään muuta.

Oluessa on miellyttävä maku ja pidin etenkin sen lievästä makeudesta. Humalointi tekee kuitenkin sen, että olut ei ole ihan yhtä helposti juotava kuin esim Saku Hele. Pilsnerit eivät mielestäni ole kovin helposti juotavia humalointinsa takia, mutta tämä on sieltä helpoimmasta päästä.


Jackson kuvailee Tsingtaoa kirjassaan seuraavasti:
"…Tsingtao Beer is relatively mild, but has notably more hop aroma and bitterness than most other golden lagers from China."

Hieman tylsä kuvaus Jacksonilta, joka jättää makumaailman kuvailun aika puolitiehen. Toisaalta olut on aika kevyt ja mieto, mutta olisin kaivannue enemmän adjektiiveja.

Koska Jacksonin arviot jäivät hieman puolitiehen, niin tässä linkki Olutopas.infon käyttäjien arvioihin Tsingtaosta

Summa summarum: Itse en laittaisi Tsingtaoa samaan kategoriaan muiden eksoottisten lagereiden kuten solien ja coronien kanssa, vaan se erottuu siitä porukasta mielestäni edukseen. Virkistävä olut, jota voisin kuvitella tilaavani kiinalaisessa ravintolassa palan painikkeeksi.

Hinta lähi-Prismassa 2,19€ / 0,33l

Tsingtao 4,7 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11 °P
    •    väristä ei tietoa
    •    katkeroaineista ei tietoa
    •    Australiasta ja Kanadasta tuodut maltaat + sisältää myös riisiä
    •    Kiinassa kasvatetut humalat
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

maanantai 15. lokakuuta 2012

20/100: Singha

Jackson: Strong Pilsner

Vaaleankeltainen aasialainen kaatui tuoppiin lauantain ratoksi. Tuoksun voimakas maltaisuus yllätti. Maussa oli samaa maltaisuutta kuin tuoksussakin, mutta humalointia ei ollut juuri nimeksikään.

Maltaisuus oli miellyttävän pehmeää. Olut oli makeahko ja täyteläinen. Mieto humalointi sopi olueen, sillä silloin maukas maltaisuus pääsi oikeuksiinsa. Maussa olin havaitsevinani hieman sitruunaa ja kukkaisuutta. Oluessa oli etäisesti jotain samaa kuin Young's Bitterissä. Yhdessä vaiheessa maiskutellessani oluesta tuli mieleen hunajatee.

Singha on oluttyypiltään ainakin Jacksonin mukaan pilsneri. Jackson mainitsee kirjassaan oluen vahvuudeksi 6 %, Nopealla Wikipedian selailulla selviää, että alkuperäinen olut, jolla Singha on hankkinut maineensa, on korvattu syyskuussa 2007 viisivolttisella versiolla. Jackson kuvailee vanhaa versiota kirjassaan seuraavasti:

"Its body is lightened with the use of some sugar, but this is not evident in the flavour. It has a hint of firmly chewy maltiness but its dominant feature is a robust late dryness, with spearminty hoppiness."

Omaan suuhun tuo humalointi oli kyllä aika mieto. Ehkä se ei olliut tyypiltään niin pistävä, että luulin makujen tulevan maltaista eikä humalasta. Jälleen siis todistettiin millainen vasta-alkaja allekirjoittanut oluenmaistajana on.

Tästäkin huolimatta, pidin kyllä Singhan mausta. Siinä oli sopivasti eksotiikkaa ja yllätyksellisyyttä. Ja loppuun terkut BangCock-Boylle: juoppa yksi Singha siellä tän blogin kunniaksi, hölkynkölkyn!

Hinta Alkossa 2,44€ / 0,33l

Singha 5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 10,7 °P
    •    väri  7 EBC
    •    katkeroaineet 18 EBU
    •    maltaista ei tarkempaa tietoa
    •    humalointina Saaz
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

19/100: Spaten Münchner Hell

Jackson: Munich Hell ("Pale") Lager
Protz: Pale Lager

Spaten Münchner Hell alias Spaten München, keltainen vaalea lager kaatui pikkutuoppiin perjantain kunniaksi. Tuoksussa oli havaittavissa humalan aromeita ja olut toi mieleeni Pilsner Uruquellin.

Jotain samaa oli myös maussa. Lievää metallisuuden makua ja humalan pistävyyttä, mutta pohjimmiltaan kuitenkin melko laimea tapaus. Maussa oli melko paljon humalaa, muttei sitten oikein muuta.

SMH oli paljon voimakkaammin humaloitu kuin Saku Hele, mutta jäi minun kirjoissani kyllä makumaailmaltaan auttamattosmasti kakkoseksi. Oluen maku oli mielestäni kuiva ja voimakas humalointi korosti tätä. Humalointia oli sen verran, että maku jäi kitalakeen viipyilemään vielä maistamisenkin jälkeen.

Lisäksi humaloinnin maku ei ollut mielestäni kovin miellyttävä, vaan jotenkin kitkerä. Ei vain tällä kertaa iskenyt. Voimakas humalointi aiheuttaa sen ettei olut ollut kovin helposti juotava.



Protz kirjoittaa oluesta kirjassaan seuraavaa:
"…has a lightly toasted malt, gentle hop resins and delicate lemon fruit aroma and palate, with quenching finish that is bittersweet to start and ends dry with delicate hop notes, juicy malt and tangy fruit."

En kyllä havainnut tuota sitruunan aromia, mutta en kyllä havainnut paljon muutakaan. Oli sen verran laimeaa tavaraa ja kun olut oli jääkaappikylmää eivät pienet vivahteet erottuneet. Seli seli.

Jackson puolestaan kuvailee olutta seuraavasti:
"Today's "Munich Pale" is notably aromatic; with a clean, quite sweet, malty palate; and a late, light, nutty dryness."

Vahvasti haiskahtaa siltä, että olut on otettu mukaan opuksiin sen merkittävän historian takia. Spaten oli ensimmäinen, joka toi Münchenissä markkinoille vaalean lagerin.

Two points, ei jatkoon. Hinta Alkossa 3,19€ / 0,5l.

Spaten Münchner Hell 5,2 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11,7 °P
    •    väri  7,3 EBC
    •    katkeroaineet 18 EBU
    •    maltaana pale
    •    humalointina Hallertauer
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

18/100: Saku Hele

Jackson: Helles Lager

Pintillinen eteläntuliaisina saatua kultaa kaatui lapparituoppiin runsaan vaahdon saattelemana. Suomenlahden takaa tuotu janojuoma oli väriltään yllättävän vaalean keltaista. Oluen tuoksu oli kotoisista lageroluista tuttu. Tiedä sitten tuleeko tämä perusaromi humaloinnista vai maltaista, mutta tällä kertaa odörissä ei ollut mitään mieleenpainuvaa.

Oluen maku yllätti lempeydellään. Tölkki varoittaa humalarikkaudesta, mutta humalaa ei ainakaan omaan makuuni ollut yhtään liikaa. Humalointi oli kyllä tavallaan runsas, mutta pehmeä. Maku oli makea ja erittäin miellyttävä. Jos joku on helposti juotavaa, niin tämä.

Muutaman hörpyn jälkeen oluen maku suussa heikkeni ja se upposi kurkusta alas kuin vettä vain. Ennen tätä ehdin kuitenkin aistia oluessa jotain vanilijan tai kinuskin maun kaltaista.

Omituinen olut kyllä. Painui kurkusta alas kuin lyijypaino. Miellyttävää oluessa oli se, että tuopin viime hörpytkin maistuivat maukkaalle. Tuntuu että normaalisti tuopin viimeiset pisarat ovat jo pahasti väljähtäneitä ja ne kumoaa nenää nyrpistellen. Voi toki olla, että tuhosin oluen sen verran nopeasti ettei se ehtinyt väljähtää.

Tuopin loppuvaiheilla olut alkoi maistua hieman vehnäoluen kaltaiselle. Siitä on pitkä aika kun olen juonut kirkasta vehnää kun yleensä tulee naatiskeltuja hefejä, mutta jotain kirkkaan vehnäoluen kaltaista makua tässä oli. Ei ehkä kuitenkaan ihan hefeistä tuttua banaanisuutta, mutta jotain sen suuntaista.


 Jackson kuvailee kirjassaan SH:ta seuraavasti:
"This year-round beer pours with a dense, bubbly head and has a very pale colour; a light but firm body; and a very hoppy, appetizing finish. Fairly dry for the style."

Ruokahalua kiihottava on varmaan oikea sana. Jälkiruoaksi tästä ei aivan ole, mutta ennen ateriaa voisi todella toimia. En kyllä itse pidä tätä kovin runsaasti humaloituna. Tietysti riippuu mihin vertaa ja jatkuva bitterin lipittely on varmaan sekoittanut omat käsitykseni voimakkaasta humaloinnista. Pidin olutta kyllä melko makeana, mutta kai niitä sitten on makeampiakin helles lagereita.

Hinta Eestissä 0,99 €/ pintti. Voin suositella kaikille etelänmatkaajille. Itse ainakin aion hankkia käsiini seuraavalla vierailulla.

Saku Hele 5,2% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista 11,5 °P
    •    väri 6 EBC
    •    katkeroaineet 6 EBU
    •    maltaista ei tarkempaa tietoa
    •    humaloinnista ei tarkempaa tietoa
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

tiistai 9. lokakuuta 2012

17/100: Brains SA

Jackson: Bitter / Pale Ale
Protz: Best Bitter

Tämä meripihkanvärinen walesilainen kaatui lasiin muutaman oluen tissuttelun jälkeen. Liekö syynä takana ollut pitkä päivä vai mikä, mutta olut jätti kylmäksi.

Oluen tuoksu oli miedon hedelmäinen ja maltainen. Maussakin oli maltaisuutta ja hento humalointi. Lyhyen ytimekkäästi sanoisin, että todella mitäänsanomaton tapaus.

Etiketin perusteella oletin hieman enemmän. Odotin jotain legendaarista. Vielä kun molempien herrojen kirjoista olut löytyy, niin sen ei uskoisi jättävän kylmäksi. Toisaalta tällainen tuohisuu ei varmaan sitten tällä kertaa löytänyt niitä hienostuneita nyansseja, joita oluessa piili ja näin ollen petyin.

Olut on kyllä kieltämättä erittäin juotava. Tämä seikka tuo mieleen London Priden vaikka SA onkin hivenen maltaisempi. Ehkä makuaistini tosiaan ei ollut parhaimmillaan, mutta en usko että uusi yritys toisi kovinkaan suurta muutosta arvioon.


 Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"The deep amber beer has a ripe aroma of biscuity malt, a nutty note from the crystal malt a light but firm spicy hop presence. A digestive biscuit maltiness, a touch of barley sugar sweetness, and a good underpinning of hop resins fill the mouth, followed by a long finish that is bitter-sweet, with sappy malt, light but persistent spicy hops and a pear-drop fruitiness."

Jopas on taas tarinaa. Oluessa on maltaisuutta ja ehkä hieman Protzin mainitsevaa makeutta, mutta pear drop? Ja pitkä jälkimaku. En voi yhtyä tähän mielipiteeseen.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"SA has a spicy aroma; a light, faintly almondy, crystal-malt character, soft on the tongue; and finishes with a late, dry appetite-tickling fruitiness and hoppiness."

Tuoksussa havaitsin hedelmäisyyttä kyllä, mutta maussa en sitä itse enää huomannut. Mitä tästä opimmekaan: maistettavan oluen tulee olla aina se päivän ensimmäinen.

Brains SA 4,2 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentista ei tietoa

  • väri 27 EBC
  • 
katkeroaineet 27 EBU

  • maltaina Pearl pale, Regina pale crystal malt (8 %) ja panimosokeria
  • 
humalointina Challenger, Fuggles ja Goldings

  • hiivasta ei sen tarkempia tietoja

perjantai 5. lokakuuta 2012

16/100: Brakspear Bitter

Protz: Bitter

Tällä kertaa maisteluvuorossa oli himean miedompi bitteri. Vain 3,4 prosenttinen Brakspear omasi mielestäni maanläheisen tuoksun. Tuoksu on miedon maltainen ja väri tuttua kuparinruskeaa.

Oluen maku oli mielenkiintoinen. Maku on yllättävän napakka, mutta jälkimaku on mieto. Ensipuraisulla humaloinnin huomaa, mutta sen vaikutus katoaa, eikä jää kitalakeen viipyilemään.

Liekö johtunut korkkia ja etikettiä koristavasta pörriäisestä vai mistä, mutta olin maistavinani oluessa hieman hunajaisuutta. Oluen maku oli kyllä omintakeinen, enkä ole samanlaiseen aiemmin törmännyt. Näin miedoksi olueksi tässä oli yllättävän paljon vivahteita.

Olut on kuitenkin suutuntumaltaan helposti juotava ja vetinen. Myös hiilihapot katosivat yllättävän äkkiä lasista.

Protz kuvailee BB:tä kirjassaan seiraavasti:
"The aroma has pungent, earthy hops, biscuity malt, butterscotch and tart orange fruit. Sappy malt, bitter hop resins and fruit vie for attention on the tongue, while the finish has a wonderfully clean maltiness balanced by tangy fruit, butterscotch and bitter hops."

Jesh! Maanläheinen maltainen tuoksuhan osui aika nappiin. Mielestäni se ei ollut kyllä kermatoffee, joka oluessa maistui, vaan joku kukkainen tai hunajainen maku. Vielä tuopin kumoamisenkin jälkeen suussa oli ihan selvä hunajan maku, millaista en aiemmin ole kokenut.

Mieleenpainuvaa oluessa oli mielestäni myös humaloinnin painottuminen alkumakuun jälkimaun sijaan.

Makumaailma oli vivahteikkuudestaan huolimatta melko mieto ja olut helposti juotava. Ei tämä miksikään omaksi suosikikseni noussut, mutta voisin kuvitella BB:tä uudestaankin särpiväni. Ainut, mikä hieman ostahaluja vähentää, on cittarin kova hinta. Yli 4 euroa tälläisestä kakkosoluesta. Jostainhan se on olutmyynnin katteet revittävä eli tässä tapauksessa olutharrastajan selkänahasta.

Brakspear Bitter 3,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 8,8 °P
    •    väri  22 EBC
    •    katkeroaineet  38 EBU
    •    maltaina Maris Otter pale ja crystal sekä lisäksi hedelmä- ja rypälesokeria
    •    humalointina Fuggles ja Goldings
    •    hiivasta ei sen tarkempia tietoja