60/100: Franziskaner Hefe-Weisse Dunkel

Jackson: Dark Wheat Beer

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Hefe-Weisse Dunkel, Hefe-Weissbier Dunkel, Dunkel Weissbier. Kyse on kuitenkin kaikissa tapauksissa yhdestä ja samasta oluesta.

Sameanruska banaanisella tuoksulla varustettu tumma hefe kaatui tuoppiin muodostaen vain vähäisen vaahtokukan. Lähes yhtä nopeasti kuin vaahtokukka, katosi myös maistajan alkuinnostus olutta siemaillessa. Maussa oli samaa banaanisuutta kuin tuoksussakin ja myös makeutta. Yllätyin ettei oluen tumma väri juurikaan maistunut, vaan mielestäni olut muistutti hyvin paljon perushefeä.

Maku oli oikeastaan jopa hieman vetinen ja omaan makuuni turhan mieto. Tosin tarjoilulämpötilakin oli reilusti alle 10 °C. Makeuskin katosi jossain vaiheessa oluesta. Veikkaan, että aluksi maku oli voimakas, koska makuaisti oli vielä kunnossa. Pienen siemailun jälkeen kylmä olut turrutti makuhermot ja jälleen tuopin loppuvaiheilla makuaisti palautui, kun olut oli hieman lämmennyt. Sama ilmiö on toistunut useamminkin, esimerkiksi Aventinuksen kohdalla.

Tästä oluesta ei vain jotenkin saa irti mitään. Tavallaan se ei ole ehkä ihan niin huono kuin edellä kerrotusta voisi päätellä. Olut on oikeastaan melko maukas, mutta vähän turhan pliisu. Kun tarkkaan puntaroi, niin Dunkel on ehkä hieman maltaisempi kuin tavallinen hefe, mutta suurta eroa en kyllä maistanut. Pitäisi ottaa vertailua rinta rinnan.

Jackson kuvailee olutta krijassaan näin:
"This brew has a toffeeish malt aroma, and a creamy, grainy palate. It finishes with some spiciness, suggesting cinnamon and pepper."

No en kyllä nyt ollut yhtään samoilla linjoilla. Kuvailu tuntuu kyllä ihan jonkun muun oluen kuvaukselta. En kyllä osaisi yhdistää oikein mitään näistä kyseiseen olueen. Taas huomattiin millainen tuohisuu tätä blogia pitää. Ei kyllä noussut omaan hefejen top seiskaan.

Hinta Alkossa 3,73 € / 0,5 l.

Schneider Aventinus 5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  11,7 °P
    •    väri 432,5 EBC
    •    katkeroaineet 9,9 EBU
    •    maltaina vehnää ja ohraa, mutta suhteesta ei tietoa
    •    humaloinnista ei tarkempaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

59/100: Schneider Aventinus

Jackson: Wheat Double Bock / Weizenbock
Protz: Weizenbock

Tällä kertaa tuopintäytteenä oli saksalaissävytteisen Mestarien liiga -finaalin kunniaksi vehnäinen saksanmaalainen, joka on yksi lempioluistani. Tämä sameanruskea nektari kaatui tuoppiin muodostaen pinnalleen juuri oikeankokoisen vaahtokukan.

Tuoksussa oli vehnäoluelle ominainen hiivan tuoksu. Oluen maku oli tutun banaaninen, mutta lisukkeena tavallseen vehnäolueen nähden oli voimakas humalointi. Myös alkoholi pilkisteli maussa, mutta ei häiritsevänä. Aventinus ei todellakaan ole mitään kevyttä kamaa, eivätkä kaikki vehnäoluen ystävät varmastikaan tälle lämpene. Omalla kohdallani suhde oli aikanaan heti alusta asti kiihkeä, voisi puhua jopa rakkaudesta ensisiemauksella.

Aventinuksen maku on kompleksinen: joka puraisulla olut maistuu hieman erilaiselle. Aluksi maku tuntui suussani makean toffeiselta. Vähän ajan päästä makeus oli kadonnut ja olut tuntui jotenkin happamalta, mutta sitten makeus taas palasi. Lisäksi maussa on pieniä vivahteita jotka maistaa joka puraisulla hieman eri tavalla. Banaanifleivärin lisäksi oluessa oli myös jokin legendaarisen juicy fruit- purkan tyyppinen banaanifleivörin sielunkumppani. Saman maun olen maistanut myös mm. La Chouffessa ja blogin saksalaisissa hefeissä, mutten ole osannut pukea sitä tällä tavoin sanoiksi.

Jackson hehkuttaa Aventinusta kirjassaan näin:
"With its alcoholic warmth and layers of malty complexity, balanced by clovey spiciness, figgy, raisiny fruitiness, and Champagne-like acidity and sparkle, Aventinus is a truly remarkable beer."

Allekirjoitan tämän lausunnon. Olin muuten maistelutilanteessa niin fiiliksissä siitä, kun pitkästä aikaa pääsin maistanaan Avea, että jumiuduin tuohon banaanifleivörin makosteluun. Tästä syystä en oikein osannut maistella muita maun aspekteja. Rusina oli kyllä vahvasti läsnä maussa, näin jälkikäteen mietittynä. En vaan tullut kirjanneeksi asiaa maisteluhetkellä.

Protz kuvailee olutta puolestaan tähän tapaan:
"…has a rich spices, raisins and chocolate aroma and palate, with more spices, fruit and cloves in the finish."

Suklaata en kyllä saa kaivettua tästä(kään) vaikka mikä olisi. Yhteenvetona sanottakoon, että suosittelen maistamaan ja ihastumaan.

Hinta Alkossa 4,19 € / 0,5 l.

Schneider Aventinus 8,2 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  18,7 °P
    •    väri 43, EBC
    •    katkeroaineet 17 EBU
    •    maltaina puolet ja puolet vehnää ja ohraa
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

58/100: Kaltenberg König Ludvig Dunkel

Jackson: Dark Lager
Protz: Black & Dark Lagers

Tumma punaruskea saksalainen kaatui tuoppiin runsaiden hiilihappojen saattelemana. Autenttisesta Made in Germany -tuopista nautittu olut omasi miedon maltaisen tuoksun.

Maku oli hennon tumma ja maltaisen paahteinen. Maku oli valjuudessaan iso pettymys. Oluessa oli mieto katkerohumalointi, mutta maku oli kokonaisuudessaan aika mitään sanomaton. Tämä ei ollut läheskään yhtä maukas kuin esimerkiksi tsekkiläinen Staropramen.

Maku oli kuiva ja hapan, melkein jopa sitruksisen hapan. Oluen tummasta väristä huolimatta maltaat eivät juurikaan tule maussa esiin. Maku ei vain iske meikäläiseen. Tämä olut on mielestäni happaman kitkerää litkua, jota ei kannata juoda kuin ehkä 5,1 prosenttinsa takia humalahakuisesti. Ei siis mikään makunautinto ainakaan meikäläiselle. Peruslageria hieman humaloidumpi tumma ja hapan, siinä tuomioni.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"… is light-bodied for the style, but smooth and textured, with suggestion of coffee and figs."

Kevytrunkoinen indeed. Kahvin ja viikunan vivahteet ovat niin hentoja etteivät omat aistini niitä rekisteröineet.

Protz puolestaan runoilee kirjassaan näin:
"… is chestnut coloured, with a pronounced roasted malt, coffee, figs and floral hops aroma. Dark grain and fruit flavours crowd the palate, followed by a long, spritzy, quenching finish dominated by vine fruits, coffee and gently bitter hops."

En kyllä itse kykenisi moiseen monisanaisuuteen tämän oluen kohdalla kuin ehkä kahden promillen humalassa. Ehkä niitä vivahteita siellä on, mutta ne ovat niin hentoja etten niitä löytänyt.

Hinta Alkossa 3,49 € / 0,5 l.

Kaltenberg König Ludvig Dunkel 5,1 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  12,2 °P
    •    väri 54,4 EBC
    •    katkeroaineet 22 EBU
    •    maltaina pale, tumma ja paahdettu
    •    humalointina Hersbrucker ja Tettnager
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

57/100: Staropramen Dark

Jackson: Dark Lager

Runsaat kuplat omaava tsekkiläinen kaatui tuoppiin vain vähäisen vaahdon saattelemana. Punertavan tummanruskean värinen olut tuoksui mielestäni maltaisen tsekkimäiseltä. Samantyyppinen miellyttävä tuoksu siis kuin Budějovickýssäkin.

Oluen maku on paahteisen maltainen ja täyteläinen. Hapot tuntuvat suussa voimakkaina eli tämä oli aikamoinen vastakohta edelliselle irkkustoutille, josta hapot puuttuivat tyystin. Muuten maku on kyllä samantyyppinen kuin irkussa, tosin humalointi oli maukkaampi ja vähemmän katkeroineen. Maku oli paahteisen kahvimainen, mutta melko mieto. Solid stuff, tosin muutaman hörpyn jälkeen jää vähän valjuksi.

Humaloinnin maku on jälleen kerran jotenkin makean kukkainen, en osaa sitä sen paremmin kuvailla: perustsekkimäinen. Maukas olut. Toimisi varmaan hyvin ruuan kyytipoikana, koska ei ole liian vahvan makuinen. Toisaalta maku ei ole myöskään vetinen, kuten mielestäni muutamat maistamani suomalaiset tummat lagerit ovat olleet.

Jackson kuvailee olutta opuksessaan näin:
"This is light-bodied, but soft and smooth, with malty licorice or aniseed notes and an underlying flowery hop. Try it with fennel sausages."

Eli kukkaista humalointia on ja toimii makkaran kera. Anista tai lakritsia en kyllä havainnut, mutta muuten aika samoilla linjoilla Beer Hunterin kanssa.

Kyllä tsekit osaa panohommat. Ainakin tekevät oluita, jotka ovat omaan makuuni. Varmaan pitäisi joskus kokeilla tummaa Budějovickýä, josko se olisi samantyyppinen kuin tämä. Pienenä matkailuvinkkinä mainittakoon, että Jacksonin mukaan Prahasta löytyy Staropramen maukkaampaakin tummaa lageria kuuluisasta panimopubista U Flekusta.

Staropramen Dark 4,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  11,25 °P
    •    väri 75 EBC
    •    katkeroaineet 20 IBU
    •    maltaista ei tarkempaa tietoa
    •    humaloinnista ei tarkempaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

56/100: Murphy's Irish Stout

Jackson: Dry Stout

Lähes lävitsetunkemattoman tumman ruskea irkkulainen kaatui tuoppiin ujon samettisen vaahdon saattelemana. Tölkissä ollut typpikapseli ei siis tuonut ihan toivottua vaahtokukkaa kaadettaessa.

Oluen tuoksu oli melko mieto. Tuoksussa oli paahteista mallasta ja hieman humalaa. Ensipuraisu oli paahteisen maltainen ja hiilihapoton. Ensivaikutelma peruskauraa. Jälkimaun humaloinnin jälkipuraisu oli sopiva ja tomi hyvin paahteisen maun säväyttäjänä. Olut oli suussa paksun tuntuinen, vähän kuin olisi aamupuuroa vedellyt. Ei tästä paljoa sanottavaa ole. Paahteisen kitkerä, mutta toimii jos tykkää. Ja meikäläinenhän tykkää. Olisi pitänyt ottaa Guinness Draught rinnalle ja vähän vertailla. GD ei kuitenkaan ole mukana sadan maisteltavan joukossa, toisin kuin Foreign Extra Stout ja Extra Stout, joita ei Suomesta ainakaan Alkosta valitettavasti saa.

Väriltään Murphy's taisi ainakin olla perus-Guinnessia tummempi. Tiukan paahteinen ja jälkihumaloitu.

Jackson on jälleen kerran lyhyen ytimekäs kirjassaan tätä olutta kuvaillessaan:

"…is only mildly dry, with sodabread graininess and the faintest hint of peat."

Mielestäni aika ylimalkainen kuvaus Jackolta. Ei mitään mainintaa paahteisuudesta tai humaloinnista. Toisaalta ei olut kovin moniulotteinen ollut, mutta mielestäni tyylissään ihan toimiva paketti. miedon portterin ystäville. Jos tykkää niin tykkää. Irkkulaista pubitunnelmaa omaan olohuoneeseen. Tällä sen saa.

Murphy's Irish Stout 4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  9,2 °P
    •    väri 152 EBC
    •    katkeroaineet 28 EBU
    •    maltaina pale-,ja suklaamaltaat sekä paahdettua ohraa
    •    humalointina Target
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

55/100: Robinson's Old Tom

Jackson: Old Ale/Barley Wine
Protz: kategoriassa "Old Ales, Barley Wines & Vintage Ales"

Kirkkaan tummanruskea Vanha Tomppa ei juurikaan vaahdonnut lasiin kaadettaessa. Oluessa oli vahvan maltainen ja hieman kukkaisen humalainen tuoksu.

Oluen maku oli voimakkaan humalainen ja ensipuraisulla olin aivan varma, että olut maistui samalle kuin omatekoinen Chichuni. Oli pakko avata pullo ja maistaa oliko tosiaan näin. No asiahan ei ollut ihan niin. Voi olla, että Chichun maku on jonkin verran pullossa hengaillessaan muuttunut tai sitten vain muistikuvani pettivät. Chichun humalointi oli paljon ruohoisempi ja humaloinnissa ei juuri ollut katkeroa. Toisin kuin OT:ssa, jossa maistui myös hieman runsas alkoholi. Chichu oli aika yksiulotteinen Old Tomin monivivahteisuuden rinnalla.

Tompassa oli voimakkaan humaloinnin lisäksi hieman viinimäinen maku. Rypälettä tai luumua tai jotain vastaavaa. Lievästi myös makeutta eli voisi sitä sanoa ehkä rusinaksikin. Hedelmäisen tumma maku. Ei semmoinen hedelmäisen raikas kuin useissa pale aleissa.

Tavallaan oluen maku kokonaisuudessaan muistutti hieman Orkney Skullsplitteriä, mutta ilman äklömakeutta. Tähän varmasti vaikutti erilainen humalointi, joka oli hieman happamampi ja kitkerämpi. Lisäksi Old Tomin maussa oli jotain juuren tai kahvin kitkeryyttä.

Jackson sanoo ROT:ista kirjassaan seuraavaa:
"Old Tom has huge roundness of flavours, suggestions of cherry brandy, and a distinctive dryness in the finish."

Se hedelmänmaku jonka havaitsin taisi olla kirsikkaa eikä rypälettä. En vaan osannut täysin tunnistaa makua. Jacksonin mukaan kyseessä on täysmallasolut, (Alkon sivujen mukaan puolestaan ei) johon on käytetty pale ale-, kristalli- ja suklaamaltaita eli samoja makumalitaita kuin Chichussa. Humalointina on Goldings ja Chichussa Fuggles.

Protz puolestaan kuvailee olutta kirjassaan näin:
"Old Tom has a ripe vine fruits aroma with a delicious hint of chocolate as well as peppery hop resins. Port wine, dark malt, chocolate and bitter hops fill the mouth, while the long and complex finish offers an increasing rich vinous fruitiness and a solid underpinning of bitter hops."

No ehkä siellä oli rypälettä ja kirsikkaa. Ei pitäisi pyörtää sanojaan näin helposti, vaan luottaa omaan makuaistiin. Juurimainen kitkeryys, jonka maistoin varmasti johtui suklaamaltaista. En vain maista sitä suklaata ikinä, vaan enemmän jotain kitkeryyttä, jonka suklaamallas oluissa saa aikaan. Kyllä Protz vie ammattilaisista tällä kertaa mielestäni voiton oluen kuvailussa.

Kokonaisuudessaan kyseessä on kelpo-olut. Ei tästä mitään suosikkia noussut, mutta kompleksisuudessaan varmasti toisenkin maistamisen arvoinen.

Hinta Alkossa 3,68 € / 0,33 l

Robinson's Old Tom 8,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  20 °P
    •    väri 110 EBC
    •    katkeroaineet 35 EBU
    •    maltaina pale ale-, kristalli- ja suklaamaltaat + Alkon sivujen mukaan myös glukoosisiirappia
    •    humalointina Goldings
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

54/100 Chimay Rouge

Protz: Trappist beer

Tämä Chimamainen punaruskea belgiolut kaatui tuopiin vapputunnelmissa. Samea punaruskea olut omasi hieman kukkaisen tuoksun. Oluen maku oli mieto ja raadin mukaan hennon vivahteikas. Tämä termi kuvaa mielestäni aika osuvasti oluen makua, josta oli vaikea saada kiinni. Vähän sama oli sinisen Chimaynkin kohdalla jo aiemmin. Mitään selkeitä makuja oluesta ei oikein tahtonut löytyä. Mielestäni ainut oli makeus, josta tuli olueen karamellinen maku.

Protz sanoo kirjassaan oluesta seuraavaa:
"The beer is copper coloured with blackcurrant fruit on the aroma and palate and nutmeg spice and tart hops. The finish is vinous, spicy but with a good underlying hop bitterness."

No eipä omaan suuhun kyllä mustaherukka tai muskotti osunut. Ehkä tässä taas huomataan kuka on ammattilainen ja kuka ei. Mielestäni aika mitäänsanomaton olut. Ei mitään niin pahaa sanottavaa, mutta ei paljon mitään hyvääkään. Kuki tehkään omat johtopäätöksensä.

Kiitokset Maccomiehelle tämän(kin) makunautinnon mahdollistamisesta.

Hinta Eestissä Grand Cru -pullolle (0,75 l) 5,95€

Chimay Rouge/Red/Première 7% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 15,5 °P
    •    väri 46,6 EBC
    •    katkeroaineet 15 EBU
    •    maltaina pale pilsner ja caramalt
    •    humalointina Hallertauer ja Galena
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

53/100: Duvel

Jackson: Belgian-style Strong Golden Ale
Protz: Golden Ale

Samea keltainen belgialainen kaatui tuoppiin runsaan vaahdon saattelemana. Oluessa oli voimakas perusbelgialaistyyppinen humalan tuoksu sekä ripaus hiivaa. En osaa paremmin tuota tuoksua kuvata, mutta kyllä sen heti haistaa minkä maalainen olut oli kyseessä. Myös maussa humala oli voimakkaana läsnä. Metallisenmakuinen humalointi ei kuitenkaan omannut samanlaista kitkerää voimakkuutta kuten englantilaisissa aleissa (bittereissä) tuppaa olemaan.

Olut oli lähes huoneenlämpöistä, sillä en kiireeltäni kerennyt odotella Alkosta noudetun oluen jäähtymistä. Pullon kyljessä luki suositus 6°C ja Jacksonkin neuvoo nauttimaan oluen 10 asteisena. Koska olut oli niin lämmintä, maistui humalointi voimakkaampana kuin olisi ollut tarpeen ja peitti lähes kaiken muun alleen. Olin kuitenkin maistavinani oluessa vanilijaa ja mausteisuutta. Ihan banaania en löytänyt, mutta läheltä liipattiin.

Olen juonut Duvelia aiemminkin, joten tiedän suunnilleen miltä se kylmänä maistuu. Se on oiva, mutta petollinen kesäisen janon sammuttaja. Petollinen siinä mielessä, että riittävän jäähdytettynä runsaan alkoholiprosentin omaavasta oluesta haihtuu alkoholin maku. Nyt se kuitenkin oli läsnä eikä makunautinto ollut aivan samanlainen kuin riittävästi jäähdytetyssä oluessa.

Jackson kertoo oluesta kirjassaan seuraavaa:
"The brew is extremely fragrant, and has flavours reminiscent of orange zest, pear brandy, green apples, and the lightest touch of smooth, stony dryness."

Protz sanoo kirjassaan puolestaan näin:
"Duvel has a full, rich bouquet of hop resins, pear fruit and lightly toasted, biscuity malt. Fruit and hops dominate the mouth before the immensely long, warming finish develops an astonishing array of perfumy hops, rich pear fruit and juicy malt characteristics."

Jotain parfyymintuoksua oluessa kyllä oli, mutta pahasti jäivät hedelmät omilta makunystyröiltä huomaamatta. Ehkäpä pieni jäähdytys olisi voinut hieman auttaa asiaan. Duvelin mausta kyllä huokuu panimomestareiden osaaminen. Maku tuntuu monivivahteiselta ja jykevältä. Jos et vielä ole maistanut, niin kokeile ihmeessä. Ehdoton kesäjuoma!

Hinta Alkossa 3,82 € / 0,33 l

Duvel 8,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  16,9 °P
    •    väri 7,1 EBC
    •    katkeroaineet 25,5 EBU
    •    2-tahoiset kesälajikkeet Ranskasta ja Belgiasta mallastettu vartavasten panimolle
    •    humalointina Saaz ja Styrian Goldings
    •    hiivana skotlantilaisesta McEwans Exportista eristetty ja viljelty kanta