169: Abbaye des Rocs Brune

Protz: Abbey Beer

Samean ruskea belgialainen kaatui tuoppiin perjantai-illan ratoksi. Oluessa oli mausteinen yrttinen humalainen ja hieman paahteinen tuoksu.

Maku seurasi tuoksua ollen suklaisen ja kahvisen paahteinen sekä lääkeyrttinen ja mausteisen humalainen. Jotain tummaa hedelmäisyyttä ja rusinaa on myös maussa. Olut oli omaan suuhuni juuri sopivan makea. Hieman alkoholi puski esiin, mutta ei häiritsevästi.

Protz kuvaa AdRBa kirjassaan seuraavasti:

“…big vinous fruit aroma with spices and dark malt notes. Ripe fruit, coriander, chewy grain and hop resins fill the mouth, followed by a big, complex finish that is sweet at first, then becomes fruity and spicy but with a solid underpinning of hops.”

Protz puhuu kirjassaan, että valmistuksessa olisi käytetty korianteria, mutta siitä ei valmistajan sivuilla (melko old school sivut muuten) ainakaan ole mitään mainintaa. Muuten kuvaus on aika passeli.

Erinomainen olut, jota täytyy toistekin tyypata.

Hinta Saveur Bieressä 2,80 € / 0,33 l.

Abbaye des Rocs Brune 9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa 
• maltaina 7 eri tyyppiä
• humalointiiin belgialaisia, saksalaisia ja tsekkiläisiä humalia
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

168: Drie Fonteinen Oude Kriek

Protz: Lambic & Gueuze

Tämä kirsikanpunainen olut kaatui skumppalasiin runsaan vaaleanpunaisen vaahdon saattelemana.

Oluen tuoksu oli happaman marjaisa ja tamminen.

Suutuntuma oli jälleen sampanjamaisen poreileva. Oluen maku oli yllättävän miedon kirsikkainen. Maku oli kuiva ja hedelmäinen sekä mielestäni yllättävän samanmakuinen edellisen maistetun oluen kanssa. Tässä tosin ei ollut navettaa samassa mittakaavassa. Tammitynnyrikin oli läsnä lähinnä tuoksussa, mutta ei niin vahvasti maussa. 

Oluen maku oli hedelmäisen kirpeä ja hapan. Ja pikkuhiljaa se kirsikkakin alkoi maistellessa pilkahtelemaan enemmän ja enemmän. Voi olla, että pienellä kypsyttelyllä kirsikan maku voimistuisi oluessa. Nyt paikoitellen tuntui, että tämä oli hieman vetinen, mutta potentiaalia kyllä löytyy.

Protz kuvailee DFOKiä kirjassaan seuraavasti:

“Oude Kriek has a superb aroma of bitter cherry fruit and “horse blanket” yeast mustiness. The fruit, with an almond-like underpinning from the pips, dominates the palate, while the finish is dry, sour, fruity and nutty. Again, the bottled version is 6% (tämä oli kyllä 5 %) and is a revelation, with enormous sour fruit, yeast bite and almonds dominating from nose to finish.”

Navettaa, hevosen loimea, mitä näitä nyt on ja päälle vähän mantelia. Kuvaus kulki vaihteeksi aika omissa sfääreissään ja en kyllä pysty ihan täysin tähän samaistumaan. Tekisi mieli laittaa pullo tätä jemmaan ja maistaa muutaman vuoden päästä. Tosin pyörii aika kovissa hinnoissa tämä.

Hinta Saveur Bieressä 10,90 € / 0,375 l.

Drie Fonteinen Oude Kriek 5,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosenista ei tarkkaa tietoa (35 % kirsikoita ja loput lambicia)
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa (kuivahumalointi)
• lambicissa maltaina 60 % ohraa ja 40 % mallastamatonta vehnää
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa 
• hiivana villhiivat

167: Drie Fonteinen Oude Geuze

Protz: Lambic & Gueuze

Perjantain kunniaksi maisteluvuorossa tämä kullankeltainen oude gueuze -tyylin lambic.

Oluen tuoksussa oli kypsää hedelmäisyyttä ja siiderimäistä happamuutta. Lisänä navettaa ja tammitynnyriä.

Suutuntuma oli sampanjamaisen pirskahteleva. Maku seurasi hyvin tuoksua. Kirpeän hapan ja kuiva maku, jota seurasi kypsää hedelmäisyyttä sekä tammitynnyri ja navetta. En osannut päättää oliko maku/tuoksu tammea vai navettaa, joten päädyin molempiin.

Maku oli viinimäisen tai siiderimäisen hapan. Mukana oli myös viilimäisyyttä eli lieneekö aiheuttajana maitohappo. Oikeastaan mausta tuli mieleen omenaviinistä tehdyt siiderit, eivät niinkään perinteiset englantilaiset kypsän hedelmäiset aidot siiderit. Mielikuvat joita olut loi, olivat kesäisen kepeitä, jopa näin keskellä talven pikkupakkasia. Maku oli myös hieman kompleksinen ja erittäin vivahteikas. 

Protz kuvailee DFOGa kirjassaan seuraavasti:

 “Oude Gueuze has a shockingly dry, musty, tart lemon bouquet and palate, with a long, fruity, sour, acidic finish.”

Hyvältähän tuo RPn kuvaus omaan korvaani kuullosti. Samoilla linjoilla ollaan, tosin tuo tammisuus/navetta oli mielestäni myös voimakkaasti maussa läsnä, eikä sitä pelkällä tunkkaisuudella tai happamalla jälkimaulla voi kuitata.

Joka puraisu oli makunautinto. Suosittelen maistamaan.

Hinta Saveur Bieressä 5,30 € / 0,375 l.

Drie Fonteinen Oude Geuze 6,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosenista ei tarkkaa tietoa (sekoitettu eri ikäisistä lambiceista)
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa, mutta ei katkerohumalointia
• maltaina 60 % ohraa ja 40 % mallastamatonta vehnää
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa 
• hiivana villhiivat

166: Kirin Ichiban

Protz: Pale Lager

Maisteluvuorossa tällä kertaa tämmöinen Japanin lappari. Oljenkeltaisessa oluessa oli hieno etiketti ja peruslagermainen metallisen humalainen tuoksu.

Myös maku seurasi ulkonäön ja tuoksun luomaa peruslagermaista vaikutelmaa. Olut oli tasapainoinen, vilajvan maltainen ja kuivan humalainen. Ihan kelpo olut ei siinä mitään, mutta ei maussa mitään mieleenpainuvaa ollut.

Protz kuvaa KIia kirjassaan seuraavaan tapaan:

“…has a lilting lemon grass, toasted malt and light floral hop aroma., with juicy malt, hop resins and delicate fruit in the mouth, and a lingering finish with biscuity malt, tangy fruit and spicy hops.”

Onpas RP päätynyt aika monipuoliseen kuvailuun omaan suuhuni noinkin yksinkertaisen makuisesta oluesta. Toki nämä (l. lagerit) on juuri näitä paikkoja, joissa jyvät erottuvat akanoista ja hyvät erottuvat pakanoista.

Kyllä tätä voisi sushin kyytipoikana kurkusta alas kulautella, mutta hieman vaisuksi itselleni tämä jäi.

Hinta Saveur Bieressä 2,40 € / 0,33 l.

Kirin Ichiban 5,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,1 °P
• väri 8 EBC
• katkeroainepitoisuus 16 EBU 
• maltaina palet
• humalointina tsekkiläinen Saaz ja saksalainen Hallertauer
• hiivasta ei tarkempaa tietoa