189: Petrus Gouden Tripel

Jackson: Abbey Triple

Tällä kertaa lasiin kaatui tämä belgialainen kullankeltainen tripla. Lasiin kaadettaessa oluen pinnalle muodostui runsas suurikuplainen vaahtokukka. Oluen tuoksu oli aika mieto ja siinä oli humalaa sekä mallasta.

Oluen maku oli vehnäisen viljava ja lopussa oli melko rapsakka mausteinen humalointi. Suutuntuma oli erittäin pirskahteleva johtuen suurista ja runsaista kuplista. Maku oli kokonaisuudessaan aika mieto ja tasapainoinen. Jonkin verran alkoholi puski mausta läpi, vaikka olut nautittiin lähes jääkaappikylmänä. 

Maku oli alussa vehnäisen viljava ja aika kuiva, keskivaiheilla mukaan tuli alkoholi, joka puski esiin ja lopussa reipas humalointi otti ylivallan. Reipas humalointi on tässä suhteellista, sillä oluen maku oli melko mieto ja tasapainoinen. Muihin makuihin nähden humalaa oli runsaasti, mutta ei tämä mikään katkeropommi ollut.

Makunsa puolesta olut sopisi kesäiseksi janojuomaksi. 

Jacksonin kirjassa oluen nimi on pelkästään Petrus Tripel eli Gouden on tullut nimeen mukaan hieman myöhemmin. Jacko kuvaa olutta kirjassaan näin:

“This example has a spicy, orange-blossom aroma; a light body for the style, though it is firm and smooth; a hint of syrupy sweet lemon; and a dry finish. A very small amount of coriander is used, and Saaz is the dominant hop.”

Jäi kyllä nuo MJ:n mainitsemat hedelmät oluesta huomaamatta. Olisi varmaan pitänyt naatiskella hieman lämpöisempänä, jotta hienostuneet vivahteet olisivat tulleet paremmin esille.

Kokonaisuudessaan tasapainoinen ja hivenen alkoholinen, mutta ei omaan suuhuni mikään mullistava makupommi.

Hinta Saveur Bieressä 2,50 € / 0,33 l.

Petrus (Gouden) Tripel 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16,5 °P
• väri 11,2 EBC
• katkeroainepitoisuus 23 EBU
• maltaina pilsnerit ja vehnät
• humalointiin kolme eurooppalaista aromihumala (,joista ilmeisesti Saaz on yksi) 
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

169: Abbaye des Rocs Brune

Protz: Abbey Beer

Samean ruskea belgialainen kaatui tuoppiin perjantai-illan ratoksi. Oluessa oli mausteinen yrttinen humalainen ja hieman paahteinen tuoksu.

Maku seurasi tuoksua ollen suklaisen ja kahvisen paahteinen sekä lääkeyrttinen ja mausteisen humalainen. Jotain tummaa hedelmäisyyttä ja rusinaa on myös maussa. Olut oli omaan suuhuni juuri sopivan makea. Hieman alkoholi puski esiin, mutta ei häiritsevästi.

Protz kuvaa AdRBa kirjassaan seuraavasti:

“…big vinous fruit aroma with spices and dark malt notes. Ripe fruit, coriander, chewy grain and hop resins fill the mouth, followed by a big, complex finish that is sweet at first, then becomes fruity and spicy but with a solid underpinning of hops.”

Protz puhuu kirjassaan, että valmistuksessa olisi käytetty korianteria, mutta siitä ei valmistajan sivuilla (melko old school sivut muuten) ainakaan ole mitään mainintaa. Muuten kuvaus on aika passeli.

Erinomainen olut, jota täytyy toistekin tyypata.

Hinta Saveur Bieressä 2,80 € / 0,33 l.

Abbaye des Rocs Brune 9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa 
• maltaina 7 eri tyyppiä
• humalointiiin belgialaisia, saksalaisia ja tsekkiläisiä humalia
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

130: Maredsous 10

Protz: Abbey Beer

Eilisiltaista UMK-finaalia säesti tämä samea meripihkanvärinen belgialainen luostariolut. Olut kaatui pikariin samettisen vaahtokukan saattelemana. Tuoksu oli voimakas ja sitruksisen hiivainen.

Olut maistui alkuun hedelmäiseltä, makealta ja raikkaalta. Kohta pian kuitenkin voimakas humalointi ja alkoholisuus alkoivat viedä pääroolia. Olut oli useamman tunnin jääkaapissa viilentymässä, mutta tuntui että se olisi saanut olla vielä kylmempää.

Ei tämä kuitenkaan ollut hassumpi tapaus, noin niin kuin tripeliksi. Upposi ehkä hieman kuin esimerkiksi Westmalle Tripel aikanaan. Tosin oluiden välissä on tovi jos toinenkin jo vierähtänyt. 

Humalointi oli aavistuksen metallisen makuinen, mutta oluessa oli hyviä makusävyjä, joista en ihan päässyt perille. Jotain makeaa kinuskimaisuutta ja myös viikunamaista hedelmäisyyttä. 

Protz kuvailee M10:ä kirjassaan näin:

“…is a burnished golden ale with massive ripe fruit notes - oranges and pears - on the aroma and palate, with good earthy and spicy hops and a long, complex finish that interweaves between rich fruit, juicy malt and earthy hops.”

Sanoisin että ihan pätevä kuvaus, vaikka en sieltä ihan selkeästi noita RP:n mainitsemia hedelmiä havainnutkaan. Suosittelen jokaisen maistamaan itse ja tekemään omat johtopäätöksensä.

Hinta BeerNavigatorissa 2,10 € / 0,33 l.

Maredsous 10 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  20 °P
• väri 22 EBC
• katkeroainepitoisuus 26 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humalointina Saaz ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

128: Maredsous 8 Brune

Protz: Abbey Beer

Tällä kertaa korkattiin tämmöinen belgialainen samean punaruskea luostariolut. Olut muodosti La Trappe-pikariini kermaisen pienikuplaisen vaahdon. Oluen tuoksu oli voimakas. Siinä oli aimo annos hiivaa, jossa aistin banaania. Lisäksi tuoksussa oli kypsää hedelmää.

Oluen maku oli suklainen ja alkuun hieman makea, mutta lopussa kuiva. Myös maussa oli banaania ja banaanisuklaakombo toi mieleen vanhan jäätelöstä tutun makunautinnon. Loppumaussa oli mukana myös reilusti humalaa. Oluen paahteisuus oli jotenkin kaakaoisen suklainen ja makea, vaikka olut kokonaisuudessaan olikin melko kuiva, varmaankin humaloinnin johdosta.

Maussa oli paljon vivahteita ja alun suklaisuuden jälkeen voimakkaana alkoi maistua tumma kypsä hedelmäisyys, jossa oli myös viikunaa. 

Protz kuvailee M8:a kirjassaan seuraavasti:

“…is russet coloured with a rich aroma and palate of chocolate and cappuccino coffee: colour and flavour suggest the use of well-roasted malts. The finish is sweet with more chocolate notes, with rich fruit and gentle but firm hop bitterness.”

Mielestäni erinomainen kuvaus Protzilta, johon on helppo yhtyä. Etenkin tuo humaloinnin kuvaus on aika nappiin: humalointi on tanakka, mutta ei päällekäyvä. En yleensä pidä makeista dubbeleista, joten tämä oli suuhuni sopivan kuiva ja sitä kautta mieluisa. Voin suositella.

Hinta BeerNavigatorissa 1,95 € / 0,33 l.

Maredsous 8 Brune/Bruin 8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  16,6 °P
• väri 65 EBC
• katkeroainepitoisuus 26 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

90/100: Tongerlo Bruin

Protz: Abbey Beers

Tämä samea punaruskea belgialainen omasi voimakkaan paahteisen ja erittäin hiivaisen tuoksun. Tuoksu oli erittäin miellyttävä ja sisälsi banaanisuuden häivähdyksen.

Ensipuraisulla humalointi maistui erittäin metalliselle. Mukana oli myös banaania ja hieman paahteisuutta. Olut oli vähän vaisu, sillä jotenkin odotin tältä paljon enemmän. Ongelmana omaan suuhuni oli voimakas humalointi ja heppoisen oloinen vetinen runko. 

Humalointi hyökkäsi peittäämään muut maut alleen, enkä oikein päässyt tähän sisään.Oikeastaan aiinut mikä sieltä takaa maistui oli lievä paahteisuus. Maku on kuivahko ja humaloinnin runsaus tukee vaikutelmaa. En maistanut tässä makeaa rusinaisuutta, jota oluttyylin perusteella odotin ja olut olisi ehkä kaivannut. 

Protz varmaan kuvailee tätä jotenkin "roasted malt and spicy hops on the nose, tart fruit and spicy hop resins in the mouth."

No katsotaanpa, mitä herra oikeasti oluesta toteaa:

"…a spicy aroma with raisin and sultana fruit and spicy hops.. The firm, full palate has powerful hints of coffee and liquorice with rich malt and earthy hops, followed by a long finish that is bitter-sweet, vinously fruity and ends with peppery hops."

Mun suuhun se oli paahteisuus ja Protzin suuhun kahvisuus. Hedelmäisyyttä en tässä kyllä havainnut, vaikka yritin sitä toden teolla etsiskellä. Protzin monipuolisesta kuvailusta huolimatta omaan suuhuni tämä oli aika vaisu tapaus. Tuskin tulee hankittua toiste.

Tongerlo Bruin (aiemmalta nimeltään Dubbel Bruin) 6,5% pähkinänkuoressa

• kantavierreprosentti 16,4 °P
• väri  60,5 EBC
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohraa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

89/100: Tongerlo Prior Tripel

Protz: Abbey Beer

Runsasvaahtoinen, samea ja kullankeltainen janojuoma kaatui tuoppiin lauantai-illan ratoksi. Tuoksussa oli lagermaista humalaa sekä hiivaa, mutta ei banaanifleivöriä. Myöskään maussa ei ollut banaanisuutta, vaan voimakkaasti humalaa, joka maistui hieman kupariselle. Sanoisinko perustriple, mikä ei tässä tapauksessa ole positiivinen toteamus. 

Tässä oli tripelin huonot puolet eli voimakas humalointi ja alkoholisuus. Ei noissa muuten mitään vikaa olisi ollut, mutta kun mukana ei ollut kuin häivähdys hedelmäisyyttä, joten maku oli yksipuolinen eikä minulle mieleinen. Maultaan kuin peruslageri, mutta hieman enemmän humalan katkeroa sekä alkoholisuutta, siinä perustripla. Veikkaanpa, että Protz kuvailee tätä tyyliin "tangy/ripe fruit and spicy hop resins."

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

"…tart lemon fruit, juicy malt and spicy hops on the nose, and warming alcohol, citrus fruit, biscuity malt and spicy hop resins in the mouth. The finish is big, complex, with citrus fruit, rich malt and spicy hop resins."

Tuttua Protzin sanailua ja kyllähän sieltä hedelmää ja mausteista humalaa löytyi. Kuinka saatoin unohtaa keksimäiset maltaat. Omaan suuhun tämä ei kyllä ollut mitenkään kompleksinen eikä muutenkaan vakuuttanut. Mielestäni tämä olut ei vain jää mieleen.

Hinta BeerNavigatorissa 1,95 € / 0,33 l.

Itse asiassa Protzin kirjan tekohetkellä maistettu olut on ollut Tongerlo Tripel Blond 8 %, joka Wikipedian mukaan muuttui 2009 täksi prosentin vahvemmaksi versioksi.

Tongerlo Prior Tripel 9% pähkinänkuoressa

• kantavierreprosentti 20 °P
• väri 10,7 EBC
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohraa ja vehnää
• humalointina Saaz
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

88/100 Leffe Tripel

Protz: Abbey beer

Belgialaisilla luostarioluilla jatketaan. Tämä samea oljenkeltainen tripla muodosti kermaisen vaahdon oluen pinnalle. Lorautin vielä tummat hiivasakat sekaan epämääräisinä lillumaan, mikä hieman laski esteettistä vaikutelmaa.

Tuoksussa oli lagermaista humalaa sekä banaanifleivöristä hiivaa. Myös maku oli hieman hefemäinen eli mukana oli banaanisuutta sekä lisäksi hieman alkoholia. Maku oli muutenkin vehnäoluenkaltaisen viljava. Ei siis tumman maltainen vaan keveän viljainen. Pläräilin hieman Jacksonin kirjaa ja hänen perussuosituksensa tripeleille on yli 10 °C, joten tähän pyrittiin ja pyritään jatkossakin tripeleiden/triplejen/triplojen kohdalla.

Oluessa on melko voimakas humalointi, aika kevyt runko ja runsaasti humalaa ja alkoholia, jotka hieman maussa korostuvat. Alkoholin havainnointiin toki vaikuttaa lämpötila, joten jos siitä haluaa eroon, niin pitää viilentää olut valmistajan suosituksen mukaan, joka tälle oluelle oli 5-6 °C.

Selailin tuossa edellisiä tripel-arvioita (Tripel Karmeliet, La Trappe Tripel, Westmalle Tripel) ja yritin miettiä, että ovatko nämä triplat olleet yleensä mieleeni. Kaksi kertaa kolmesta olen ollut positiivisella mielellä. Tämän kanssa on jotain siltä väliltä. Ei tämä ole yhtä heikko esitys kuin Westmalle Tripel, mutta toisaalta ei nouse ehkä ihan Tripel Karmelietin ta La Trappen tasollekaan. Olut on hieman yksioikoinen, mutta jollain tapaa kutkuttava tapaus enkä ihan päässyt siitä selville.

Pitkään selvittiin ilman kömmähdyksiä, mutta nyt unohtui napata kuva oluesta maistelutilanteessa.

Protz kuvailee LT:ä kirjassaan näin:

"It is a deceptively pale, golden beer with a fruity, vinous aroma and palate, balanced by spicy hops and juicy malt. The finish is warming, rich and packed with sappy malt, spices, bitter hops and ripe fruit."

Mietin, että kirjoittasin oluen olevan hapan, mutta se saa asian kuullostamaan negatiiviselta. Viinimäinen ehkä kuvastaa tuota asiaa hieman tyylikkäämmin. Protz käyttää taas aika tuttuja adjektiiveja, mutta kuvaus on milestäni ihan ok.

Vaikka mausta en suuresti vivahteikkuutta bongannut ei tämä ollut ollenkaan pössömpi tapaus. Oluessa oli sitä jotain, mikä saa tarttumaan tuoppiin aina uudestaan ja uudestaan. Siis makua.

Hinta BeerNavigatorissa 1,65 € / 0,30 l.

Tästäkään oluesta ei alkoholimäärän 8,5 % lisäksi ole mitään muita faktoja löytynyt kerrottavaksi.

Protz muuten arvelee opuksessaan, että kyseinen olut on ainoa Leffen valikoimasta, joka on edes jollain tapaa uskollinen vanhan Abbey de Notre-Dame de Leffe -nimisen luostarin munkkien oluenpanotraditioille. Luostarin juuret ulottuvat muuten aina vuoteen 1152 asti, jolloin se on perustettu. Viisikymmentäluvulla paikallinen panimo sai lisenssin tehdä luostarin oluita ja nykyäänhän oluita valmistaa monikansallinen suuryritys kuten niin monia muitakin ennen pieniä oluita.

87/100: Leffe Radieuse

Jackson: Abbey

Maistelupikariin valui tällä kertaa tämä belgialainen luostariolut. Punertavanruskean värin omaavassa oluessa oli runsaasti pieniä kuplia, jotka muodostivat oluen pinnalle hienostuneen ja pitkäkestoisen vaahdon. Oluen tuoksu oli tyylilajilleen uskollinen: melko tyypillisen hiivainen ja hieman maltainen.

Jacksonin tajoilulämpötilasuositus on15-18 °C, jonka ylärajan tuntumassa nyt pyörittiin. Hieman muuten eroaa valmistajan omasta suosituksesta, joka on 5-6 °C. Oluen maku oli makea ja runsas. Mielestäni oluessa maistui makea hieman hedelmäinen rusinaisuus tai ehkä jopa taateli tai suklaa. Usein sekoitan myös paahteisuuden ja suklaan keskenään eli voi se olla sitäkin. Mukana oli myös häivähdys vanilijaa tai jotain muuta samantapaista maustetta. Alkoholi ei ollut maussa mitenkään häiritsevästi läsnä, vaan tuki makua loistavasti. Humalointi oli sopivan mieto, mutta kuitenkin maistui, ajoittain hieman metallisellekin.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan lyhyen ytimekkäästi, mutta varsin monipuolisesti:
"It has a cherry-like fruitiness, a portish texture, and a faintly roasty, cinnamon-tinged finish."

No ei nyt ihan osunnut ja uponnu oma makusteluni. Itselläni hedelmäisyydestä tuli mieleen rusina eikä kirsikka ja maku oli paahteisuus eikä suklaa tai taateli. Eli karttakirjalla oltiin, vaikkakin ehkä eri sivulla. Pitkään mietin tuota jotain vivahdetta, jonka sitten lopulta vanilijaksi ristin. En tiedä oliko se tuo kaneli vai jokin muu. Pitkän maistelutauon jälkeen olen kuitenkin ihan tyytyväinen omien makunystyröideni toimintaan ja siihen miten monipuoliseen analyysiin kykenin. Se kuvastaa myös tätä olutta, sillä joistain käymistuotteista on hankala keksiä paljoakaan sanottavaa, mutta tässä oli vivahteikkuutta ja luonnetta.

Monipuolisen makuinen olut siis, joka salaperäisyydellään jäi kutkuttelemaan sopivasti makuhermoja. Voin suositella.

Hinta BeerNavigatorissa 1,75 € / 0,33 l.

Netin kätköistä ei valitettavasti löytynyt pähkinänkuoren sisään paljoa kerrottavaa Leffe Radieuse 8,2 %:sta.

42/100: Tripel Karmeliet

Jackson: Abbey Triple
Protz: Abbey Beer

Tällä kertaa maisteluvuorossa tällainen belgialainen vahva pale ale eli tripel. Olut vaahtosi aivan ennätysinnokkaasti ja kaikki neste ei mahtunut edes pikariin ensikaatamisella. Oluen väri oli samean kullankeltainen. Tuoksu oli sitruunan ja korianterin sävyttämä.

Maku myötäili tuoksua melko kivasti. Hapokkuutta oli kyllä enemmän kuin tuoksusta olisin ounastellut. Humalointi oli alkuun hivenen metallisen makuinen. Maku oli sitruksisen hapokas ja siinä oli hento ripaus korianteria tai ainakin jotain samaa kuin Hoegaardenissa ja La Chouffessa. Humaloinnissa oli hiven jälkipotkua.

Runsaasta pienikuplaisesta vaahdosta johtuen oluen suutuntuma oli kermainen. Jos tätä vertaa La Chouffeen, niin Karmeliet oli hivenen happamamman makuinen. Tripel Karmeliet ei ole yhtä maltainen kuin maukkaampi ja pehmeämpi LC. TK on hapokkaampi, kuivempi ja voimakkaammin humaloitu. Siinä on sitruunan kanssa nautitun Hoegaardenin hapokkuus yhdistettynä LC:n voimakkuuteen.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"Tripel Karmeliet is a brew of some finesse and complexity: with a wheaty lightness, sweet lemons, an oaty creaminess, and a spicy, medicinal dryness."

Oluthan on muuten tehty kolmesta viljasta eli ohrasta, vehnästä ja kaurasta. Kuiva, mausteinen, kermainen ja sitruksinen. Allekirjoitan nuo kaikki.

Protz kuvailee TK:ta opuksessaan näin:
"… is a highly complex bronze-gold beer with a profound aroma of biscuity grain, vanilla and banana, and spicy hop resins. Ripe fruit, creamy malt, vanilla and hop resins fill the mouth, while the finish is long, complex, rich, fruity, malty and with a final tart, quinine-like bitterness from the hops. The vanilla and banana character comes from the house yeast culture."

Yritin vältellä banaanifleivörin käyttöä, mutta no okei, se kuuluu melkein jokaiseen suodattamattomaan belgialaiseen vaaleampaan aleen. Hiivastahan se kumpuaa. Jacko puhuu mausteisuudesta ja Protz mausteisista humaloinnista. Mielestäni se mausteisuus tulee tässä oluessa sieltä hiivasta ja korianteri on kyllä todella voimakkaasti läsnä. Kävin vielä varmistuksena nuuhkaisemassa nyt maistelua seuraavana päivänä maustekaapista ja kyllä se sama tuoksu oli.

Harmi ettei tätä saa Alkosta, voisin riipaista tätä joskus toistekin. Eestistä tätä löytyy.  Hinta 2,30 € / 0,33 l. Jälleen propsit etelän kuriiri Maccomiehelle tämän noutamisesta!

Tripel Karmeliet 8,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri 6 SRM (≈12 EBC)
    •    katkeroaineet 30 IBU
    •    mallastettua ja mallastamatonta vehnää, ohraa ja kauraa
    •    humalointina Styrian Goldings
    •    hiivana talon oma hiivakanta

35/100: Affligem Blond

Protz: Abbey Beer

Lisää laivatuliaisia. Pikariin valui tällä kertaa hieman samea kullankeltainen belgialainen. Tuoksussa oli banaanista hiivan aromia, samanlaista kuin useimmissa saksalaisissa vehnäoluissa.

Ensimaistamisella maussa oli mielestäni metallisuutta. Maultaan olut on voimakkaampi kuin esimerkiksi aiemmin maistettu La Trappe Blond. Tosin maistamisesta on jo jonkin aikaa, joten muistikuvat ovat hieman hämäriä.

Oluessa on voimakas maku, mutta en oikein keksi sille mitään kuvaavia termejä kuten toffee, kinuski tms. Lisäksi mukana on tuttua banaanifleivöriä, joka tulee hiivasta, jota ei kaikesta päätellen ole suodatettu pois. Pullon pohjalle nimittäin jäi aimo kerros hiivaa ja hiivahiutaleita leijaili myös oluessa. Harmi että tajusin hiivan vasta kun olin jo pullon tyhjentänyt. Olisi nimittäin ollut paikallaan pyöräyttää pullon pohjalta hiivat viimeisten olut tippojen seurassa pikariin.

Oluen vaahto oli taas jotain ihan uskomatonta. Kuplat pulputtavat vaahtoa oluen pinnalle vielä oluen puolivälissäkin. Tämä johtunee jollaintapaa myös lasin muodosta. En ole aivan varma, mutta luulisin sille olevan jonkin syyn, että tämän tyyppiset oluet tarjoillaan usein pikarista eikä tuopista.

Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"The beer has honey-gold colour, a juicy malt, lemon fruit and hop resins aroma, with tart fruit, sappy malt and a solid bitter hop note in the mouth. The finish is quenching, bitter-sweet, with tangy lemon, creamy malt and spicy hops."

Oikeastaan tuo sitruuna ja kermainen mallas ovat semmoisia makuja, jotka yhdistyvät mielestäni aika monen belgialaisen kohdalla. Siihen vielä banaanisuutta, niin ollaan asian ytimessä.

Puolivälissä olutta juominen alkoi hieman tökkiä. Varmaankin johtuen ABn voimakkuudesta, se hieman taisi kihahtaa hattuun ja makuaisti alkoi turtua. Olut ei enää ollutkaan yhtä maukas kuin alkuun. Affligem ei ole mikään kovin helposti kurkusta kulautettava olut, vaan tarkoitettu hiljakseen nautiskeltavaksi.

Vaikka oluessa on banaanifleivöriä suodattamattomien saksalaisten vehnäoluiden tapaan, on siinä enemmän humalointia kuin sakuissa. Humaloinnista jäi samanlainen hunajaisen sitruunainen jälkimaku kuin Young's Bitteristä. En tiedä ovatko oluiden humalalajikkeet samoja, vai vain samankaltaisia. Protz epäilee opuksessaan, että AB:ssa käytetään paikallisia lajikkeita, vaikkei asiaa ole missään kait mainittu.

Affligemissa on mieto runko, mutta makua se saa hiivasta ja humaloinnista. Mallas on sivuosassa. Ihan kelpo olut. Juon toistekin, jos jostain käsiini saan.

Affligem Blond 6,8% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 16 °P
    •    väri 12 EBC
    •    katkeroaineet 24 EBU
    •    maltaista ei tarkempia tietoja
    •    humalointina ilmeisesti paikalliset lajikkeet
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

32/100: La Trappe Quadrupel

Jackson: Abbey

Runsasvaahtoinen kermaisen kuohkea nelinkertainen kaatui lasiin suurten odotusten saattelemana. Olut oli väriltään tumman punertava, muttei aivan yhtä tumma kuin Dubbel.

Tuoksu oli samaa sarjaa kuin edellisetkin La Trappet. Olin haistavinani ripauksen päärynää. Oluen vaahto oli kyllä aivan mahtava. Kaadoin kaikki neljä La Trappea samaan olutlasiin ja melko samalla tyylillä, mutta tämä vaahtosi reilusti eniten ja säilytti runsaan vaahtokukan todella pitkään.

Oluessa oli pitkä maku. Alussa hieman hedelmäisyyttä, sitten Dubbelin kaltaista maltaisuutta ja lopussa tripelistä tuttu voimakas humalointi. Jossain mielessä olut oli kombinaatio kaikista kolmesta aiemmasta. Vielä kun kombinaatio sisälsi parhaita puolia, vei maku mennessään. Blondin hedelmäisyyttä oli hiven, Dubbelin maltaisuus oli läsnä, mutta se ei ollut äklömakeaa. Tripelin voimakas humalointi löytyi, mutta se ei mennyt överiksi, eikä humalointi maistunut alkoholin sävyttämältä.

Yllättävän miedosti alkoholi oluessa maistuikin, kun muistaa että oluessa on kymmenen volttia. Arvostelukyky alkoi järkkyä lasin puolivälissä, sillä olut alkoi kihahtaa huolella hattuun.

Jollakin tapaa mielestäni jämäkkä kuvaa tätä olutta hyvin. Mausta löytyy sopivan makeaa maltaisuutta, sitruksista hedelmäisyyttä, hiven kinuskia tai toffeeta ja jälkimaussa humalointia. Maut ovat tasapainossa ja makumailma liukuu mausta toiseen sulavasti.

Jackson kirjoittaa opuksessaan oluesta seuraavaa:
"Quadrupel is a very long, smooth, oily, syrupy, fruity (prunes, oranges?) beer, with a dry, warming, coriander-like finish."

Pitkä maku todellakin ja siirappista makeutta sekä hedelmää. Lopussa kuiva ja lämmittävä lopetus. Tripel oli kyllä vieläkin lämmittävämpi, mutta tästäkin lämpöä huokui. Tripelistä mainittiin valmistajan sivuilla korianterin käyttö oluen mausteena. Ehkä tässäkin sitä hiukan oli, mutta ei kyllä yhtä voimakkaasti.

Summa summarum: suosittelen kokeilemaan. Todella mielenkiintoinen olut.

La Trappe Quadrupel 10 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 20,3 °P
• väri 39 EBC
• katkeroaineet 25,5 EBU

31/100: La Trappe Tripel

Protz: Abbey Beer

Meripihkanvärinen tripla oli askel takaisin kohti blondia. Vaahto ei ollut ihan yhtä pehmeä kuin edellisissä, vaan kuplat olivat suurempia. Tuoksu puolestaan oli samankaltainen kuin vaaleassa ja makukin oli samansuuntainen.

Alkumaku oli mieto ja lopussa oli voimakas humalointi. Itse asiass oluesta tuli mieleen bitteri. Erotuksena vain se, että bitterinkaltaista katkeraa puraisua humaloinnissa ei sen voimakkuudesta huolimatta mielestäni ollut.

Olut oli rungoltaan melko hedelmäisen makuinen mutta mieto ja jälkimaultaan humalainen. Humalassa oli samaa kirsikkamaista makua kuin dubbelissa, mutta se ei ollut yhtä härski kuin dubbelista. Voimakas kyllä, mutta paremman makuinen.

Humalointi kätkee sisäänsä melko hyvin runsaan alkoholin, mutta kyllä sen sieltä läpi aavistaa.

Mielenkiintoinen olut. Ehkä hieman liian vahva humalan ja alkoholin siivittämä jälkimaku, joka tekee oluesta ei niin helposti juotavan. Toisaalta kahdeksan voltin olutta onkin parempi sippailla pikkuhiljaa. Innolla odotan mitä Quadrupel vielä tuo tullessaan.

Oluessa on La Trappen nettisivujen mukaan käytetty korianteria tuomaan mausteisuutta:
"A special and powerful Trappist. Including the use of coriander owes it its spicy character. Golden in color with a fruity, bittersweet taste."

La Trappe Tripel 8% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 18,6 °P
    •    väri 28,6 EBC
    •    katkeroaineita 14 EBU

30/100: La Trappe Dubbel

Protz: Abbey Beer

Tumma Dubbel kaatui pikariin perjantain kunniaksi. Olin havaitsevinani tuoksussa hieman sitruunaa ja lievää hiivan tuoksua. Oluen rakenne oli kermainen. Oluessa pulppusi todella pieniä hiilihappokuplia, jotka muodotivat pitkään pysyvän hienostuneen vaahdon oluen pinnalle.

Oluen maku oli vomakkaan maltainen ja hieman siirappinen. Siinä oli lievä häivähdys ehkä mokkaa. Humaloinnissa oli jälleen mukavasti potkua, mutta se ei paistanut yhtä pahasti läpi kuin blondissa, koska rungossa oli enemmän maltaisuutta.

Humalointi oli kyllä omalaatuisen makuinen. Olin aistivinan siinä ajoittain kirsikkaa ja välillä se maistui hieman metalliselle. Blondista en ensimaistamisella pitänyt, mutta aloin pikkuhiljaa lämpeämään. Tästä pidin ensipuraisulla, mutta pikkuhiljaa maku alkoi etoa. Maku oli ehkä hieman liian makean maltainen ja siihen päälle vielä humalointi, josta tuli mieleen kirsikka, niin ei kiitos. En nimittäin ole ikinä oikein pitänyt kirsikan mausta.

Kyllä tämä Amsterdamissa maistui, mutta nyt ei vain jotenkin uponnut. Ehkä maltainen makeus yhdistettynä reiluun humalointiin ei vain sopinut maisteluhetken olotilaan. Oluesta tuli hieman mieleen Grolsch Herfstbock, joka oli tosin vieläkin makeampi kun sitä Damissa testasin.

Ei muuta kuin Alkoon ja itse testaamaan. Dubbelin maistamiseen asti elin siinä luulossa, että Blondilla ja Dubbelilla ei ole paljon muuta eroa kuin se, että Dubbel on hieman vahvempaa. Toisin kuintenkin oli. Oluet ovat kuin yö ja päivä. Mielenkiinnolla odotan mikä on tilanne Dubbelin ja Tripelin välillä.

Hinta Alkossa 4,10€ / 0,33l

La Trappe Dubbel 7 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 17 °P
    •    väri 92 EBC
    •    katkeroaineita 16 EBU

29/100: La Trappe Blond

Protz: Abbey Beer 

Pienen tauon jälkee, takaisin tuopin ääreen. Pieni nenänvalkaisu näin joulun alla ei ole koskaan pahitteeksi. Etenkin kun en noita tipattomia tammikuita ole koskaan harrastanut. No mutta asiaan.

Tuopissa tällä kertaa Hollannin tuliainen La Trappe Blond. Homma huipentuu sitten Quadrupeliin, joka on ainoana La Trappen tuotteista omalla sadan oluen listallani. Eli lähdetään lämmittelemään kohti suurta spektaakkelia.

Blondi on väriltään nimensä mukainen. Tuoksu on pehmeän miellyttävä. En oikein osaa päättää mistä tuoksu muodostuu. Aluksi olin sitä mieltä että tuoksussa oli hiivaa, mutta päädyin siihen että aromit tulivat lähinnä humaloinnista. Olin aistivinani myös hieman mallasta.

Maku myötäili mukavasti tuoksua. Pehmeää kermaisuutta ja toffeeta. Hiven hedelmäisyyttä ja melko voimakas humalointi. Mukana myös häivähdys banaanifleivöriä. Olut jättää kuitenkin hieman kylmäksi. Helposti lähestyttävä, joskin melko humalainen, mutta kuitenkin aika vaisu.

Tässä hieman muiden arvioita:
www.RateBeer.com
Olutopas.info

Jos pitäisi valita eka luostariolut jollekin, niin tämä olisi hyvä vaihtoehto. Trappistioluen perusruumiillistuma, jota maistaja ei varmasti pelästyisi ainakaan kovin pahasti.


La Trappe Blond 6,5% pähkinänkuoressa:

• Kantavierreprosentti 14,6 °P
• Väri 13,1 EBC
• Katkeroaineet 16 EBU