160: Guinness Foreign Extra Stout

Protz: Stout

Tuoppiin kaatui uuden vuoden kynnyksellä tämä vahva irkkustout. Lävitsetunkemattoman musta olut omasi vaaleanruskean kermaisen pienikuplaisen vaahdon.

Oluen tuoksu oli paahteisen maltainen ja pehmeä. Mukana oli myös tummaa hedelmäisyyttä.

Suutuntuma oli samettisen pehmeä, pinten kuplien ansiosta. Oluen maku oli paahteisempi kuin tuoksu antoi ymmärtää. Kahvisen ja kitkerän suklaisen paahteisuuden lisäksi mukana oli aavistus tummaa hedelmäisyyttä. Humalointi oli mausteisen pippurinen ja jätti suuta supistavan ja kuivattavan jälkimaun. Tasapainoinen kokonaisuus, jota ei millään aavistaisi 7,5 prosenttiseksi.

Protz kuvailee GFESia kirjassaan seuraavasti:

“The finished beer has the slightly sour and musty aroma that brewers call “horse blanket” and which is the result of the action of wild yeasts in the wooden tuns. The bouquet is highly complex, with bitter roasted grain, a woody and vinous note and spicy hop resins. The palate is bitter from roast and hops, balanced by dark fruit, with a long, dry and bitter finish with hints of liquorice and dark mysterious fruits, including something akin to sour bananas.”

Protz pitää olutta hieman kompleksisempana, kuin mitä itse siitä sain irti. Harmi etten tuota hevosen loimea tuoksussa havainnut. Termiä on kaveripiirissä joskus ihmetelty ja olisi ollut hienoa tuo paikantaa. Muuten siellä oli kivasti samoja adjektiivejä sekä hieman övereitä kuten pilaantuneet banaanit. Hyvä tasapainoinen olut, jota voisi juoda toistekin.

Hinta Saveur Bieressä 2,90 € / 0,33 l.

Guinness Foreign Extra Stout 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 40 IBU 
• maltaina palet ja paahdetut (10 %) sekä ohrahiutaleita (25 %)
• humalointina Galena, Nugget ja Target
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

159: Coopers Best Extra Stout

Jackson: Dry Stout

Protz: Porters & Stouts

Lävitsetunkemattoman musta aussistout kaatui tuoppiin kauniin mutta ujon vaahtokukan saattelemana. Pienten kuplien johdosta suutuntuma oli samettisen pehmeä. Oluen tuoksu oli rusinaisen tumman makea ja hedelmäinen. 

Oluen maku oli kuitenkin kuivan paahteinen ja oluessa oli suuta kuivattava humalainen jälkimaku. Maussa oli kahvia ja suklaata, mutta ei oikeastaan makeutta, mutta aavistus tummaa kypsää hedelmää.

Jackson kuvailee CBESia kirjassaan seuraavasti:

“Coopers Stout is woody, oily, and strong, but very drinkable with the oysters and mussels of the South Seas.”

Puinen, öljyinen ja vahva. Aika juotavahan tuo oli, muttei joutava. Maut olivat pehmeitä ja kokonaisuus tasapainoinen.

Protz puolestaan kuvaa olutta tähän tapaan:

“The beer has a full and tempting bouquet of roasted malt, with a pronounced oily, tarry note from the dark grain, balanced by coffee and bitter chocolate. The hops provide a firm underpinning of spicy and earthy resins in the mouth topped by coffee, chocolate and dark dried fruits. The big and complex finish is dry and bitter but balanced by rich malt and dark fruit flavours.”

Mehän puhutaan Rogerin kanssa samaa kieltä nykyään. Vielä kun olisin musitanut spicy hop resinsit, niin paketti olisi ollut kokolailla siinä. Hyvä olut kokonaisuudessaan. Suosittelen lämpimästi.

Hinta Saveur Bieressä 3,80 € / 0,375 l.

Coopers Best Extra Stout 6,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 14 °P
• väri 110 EBC
• katkeroainepitoisuus 26,5 EBU 
• maltaina Protzin mukaan palet, crystalit ja paahdetut
• humalointina Protzin mukaan Pride of Ringwood -pelletit
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

158: Gordon Xmas

Jackson: Strong Scottish Ale

Joulun kunniaksi maistelussa tämä skottilainen jouluolut. Kastanjanvärinen olut kumoutui tuoppiin miellyttävän kermaisen vaahdon saattelemana. Oluen tuoksu oli tumman hedelmäinen.

Myös maku oli tumman hedelmäinen ja aavistuksen paahteinen. Suutuntuma ei ollut kovin pirskahteleva, vaan samettisen pehmeä. Maussa oli keksimäistä maltaisuutta ja maku oli täyteläinen. Lisäksi mukana oli hiven mansikkaa sekä rusinaista makeutta ja lopussa oli suuta kuivattavaa mausteista humalaa.

Jackson kuvailee GXia kirjassaan näin:

“It is a ruby-to-black ale, pouring with a mountainous head. It has a clean, sweet maltiness, but finishes with toasty dryness.”

Jälleen kerran lyhyestä virsi kaunis, mutta samoilla linjoilla olen. Pienillä lisäyksillä tosin.Summa summarum kyseessä on erittäin maukas olut.

Hinta Saveur Bieressä 2,70 € / 0,33 l.

Gordon Xmas 8,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 21,5 °P
• väri 52 EBC
• katkeroainepitoisuus 37 EBU 
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

157: North Coast Brewing Old No 38 Stout

Protz: Dublin Dry Stout

Runsasvaahtoinen jenkkistout kaatui tuoppiin joulunodotustunnelmissa. Valoa lähes lävitsetunkemattoman ruskean oluen tuoksu oli kukkaisen ja ruohoisen humalainen, ehkä vähän sitruunainen.

Suutuntuma oli runsaas hiilihappoinen. Maku oli kahvisen paahteinen ja kuiva. Toisaalta humalan maku oli jonkin verran kukkainen ja sitä kautta toi mukaan myös hieman makeutta. Humalan voimakkuus ja paahteisuus olivat mielestäni hyvin balanssissa ja kokonaisuus oli erittäin tasapainoinen. Ruohoisen kukkainen humalointi oli erittäin maukas ja jätti suutakuivattavan jälkimaun.

Protz kuvaa NCBOD38S:ia kirjassaan näin:

“It has a wonderfully aromatic bouquet of bitter roasted grain, espresso coffee and tart hop resins. Hops, dried fruit, roasted grain and bitter chocolate build in the mouth, while the finish is deep with complex dark vine fruits, bitter grain and tangy hops, finally becoming dry.”

Mielestäni olut on makumaailmaltaan amerikkalaisen ja brittiläisen oluen sekoitus. Saman puolesta puhuvat oluessa käytetyt jenkkiläiset ja saksalaiset humalalajikkeet. Oluen tuoksu oli kyllä mielestäni täysin humaloinnin sävyttämä ja tästä syystä voimakkaan paahteinen maku tuli tavallaan yllätyksenä, sillä tuoksussa ei ollut mitään vihjettä siitä. Paahteisuutta ei ole oluessa viety överiksi eikä myöskään humalointia vaan en ovat hyvässä sopusoinnussa keskenään. Maukas olut siis.

Hinta Saveur Bieressä 5,30 € / 0,355 l.

North Coast Brewing Old No 38 Stout 5,4 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tietoa
• väri valmistajan mukaan onyksi
• katkeroainepitoisuus 54 IBU 
• maltaina palet, crystalit ja blackit sekä paahdettua ohraa
• humalointina amerikkalainen Cluster ja saksalainen Hallertauer
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

156: Samuel Smith Imperial Stout

Jackson: Imperial Stout

Protz: Porters & Stouts

Valoa lävistämättömän musta stoutti kaatui lasiin reippaan vaahdon saattelemana. Oluessa oli mämmimäinen ja kotikaljamaisen maltainen tuoksu.

Maku oli ensipuraisulla hieman suklainen ja paahteinen. Alussa aavistus makeutta, joka kuitenkin kääntyy lopun suuta kuivattavaan humalointiin. Oluen suutuntuma oli miellyttävän kermainen pienine runsaine poreineen. Humalointi oli melko voimakas, enkä ensi kosketusten jälkeen löytänyt enään sitä suklaata. Humalointi ei kuitenkaan ollut liian voimakas tai mitenkään tunkkainen. Olut oli melko tasapainoinen. Ongelma vaan oli se, että maistelija oli tämmöinen tuohisuu, joten pienistä vivahteista ei saanut oikein kiinni. Näin ollen on vaikea löytää makua kuvaamaan muita sanoja kuin tasapainoinen ja kompleksinen.

Jackson kuvailee olutta näin:

“The “liguid Christmas pudding” character (raisins and burnt fruit) found in traditional imperial stouts show very well in this spicy example. It is also very rich, despite being less strong than some counterparts.”

Itse en kylä tuota rusinaa tai oikein tummaa hedelmäisyyttäkään havainnut, vaikka niitä koitin etsiä. Mausteisuutta toki humaloinnissa oli yllin kyllin.

Protz puolestaan kuvaa SSISia näin:

“It has a complex roasted barley, burnt currants, cappucino coffee and lactic sourness bouquet. Creamy malt, bitter and spicy hop resins and burnt fruit fill the mouth, while the finish bursts with sour fruit, roasted grain, bitter coffee and tangy hops.”

Selvästi tarvitsen vielä stoutinmaistelussa paljon treeniä. Onneksi kaapista löytyy vielä muutama harjoitusvastus.

Hinta Saveur Bieressä 4,50 € / 0,355 l.

Samuel Smith Imperial Stout 7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 17 °P
• väristä ei tarkempaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 35/50 IBU (lähteestä riippuen)
• maltaina ohraa ja paahdettua ohraa sekä lisänä kandisokeria
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

155: Schloss Eggenberg Urbock 23°

Jakcson: Double Bock

Jatketaan saman panimon tuotteilla. Vuorossa tämä meripihkanvärinen tuplapukki. Oluen tuoksu oli viljavan maltainen sekä sitruunaisen hedelmäinen.

Olut maistui makealle ja alkuun voimakkaan kuparisen humalaiselle. Oluen maku ei ollut omaan suuhuni liian makea. Maussa oli sitruunaista ja kypsää hedelmäisyyttä sekä mausteista humalointia. Alkoholisuudessaan olut oli hedelmän siivittämänä hieman calvadosmainen ja jälkimakua hallitsi suuta kuivattava humalointi. 

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“It has a bubbly, well-retained head for such a strong beer; a shimmering gold colour; a surprisingly light creaminess, with suggestions of lemon, pink grapefruit, and melon rind, and perhaps a hint of cinnamon. Perfect as a dessert beer, of for after dinner.”

Tämä olut oli kyllä hieman tummempi kuin Jackon kuvailema hohtavan kultainen. Vähän ohuehkoksi jää miehen analyysi, mutta sitruunaa ja mausteisuutta oluessa ehdottomasti oli ainakin. Maukas olut, jonka voisin kyllä kuvitella nauttivani aterian päätteeksi.

Hinta Saveur Bièressä 3,20 € / 0,33 l

Schloss Eggenberg Urbock 23° 9,6 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 23 °P
• väristä ei tarkempaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkempaa tietoa
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

154: Schloss Eggenberg Samichlaus

Protz: Bock

Maisteluvorossa tämä itävaltalainen joulupukki, jota pannaan vain kerran vuodessa eli Suomen itsenäisyyspäivänä. Olut oli väriltään mahonginruskea ja muodosti oluen pinnalle hennon vaahtokukan, joka katosi alta aikayksikön.

Oluen tuoksu oli makean esterinen ja hieman simamainen. En tiedä onko oikea termi esterinen, mutta  samanlainen tuoksu on eräässä itsetehdyssä ipassa, jota on viime aikoina tullut maisteltua. Tästä syystä tämäkin vaikutti kotiolutmaiselta vai vaikuttaako ipamme vain samichlausmaiselta? Tulkintakysymys.

Maku oli tömäkkä: makea ja erittäin hedelmäinen. Sanoisin, että jopa ipamaisen sitruunainen. Mielleyhtymät omatekoiseen ipaan siis vain kasvoivat maistamisen jälkeen. Toki omamme ei ollut näin alkoholinen eli viina maistui hieman läpi. Maku oli myös vivahteikkaan kompleksinen ja mukana oli ainakin viikunaa.

Oluessa oli lämmittävä jälkimaku, mutta ei mielestäni aivan samanlaista voimakkaan mausteista humalointia kuin esim. EKU 28:ssa. Myöskään tummasta väristä huolimatta maltaisuus ei oikeastaan puskenut muiden makujen välistä ollenkaan esiin. Siemailun loppuvaiheessa olin siirtynyt ipamaisuudesta pitämään olutta jälkiruokaviinimäisenä, mikä sekin osaltaan kertoo makujen kirjosta ja oluen kompleksisuudesta. 

Protz kuvailee ESia näin:

“It has complex aroma of port wine, dried fruit, toasted malt and peppery hops. The palate offers coffee, bitter chocolate, nuts and malts, while the finish is long, lingering, bursting with rich malt, vinous fruit and spicy hops, with a hint of Cognac.”

No joo ehkä se maltaisuus oli toasted mutta ei ainakaan roasted. Mietin jossain juomisen loppuvaiheessa, että tätä voisi luulla myös konjakiksi, mutta ehkä se liittyi lähinnä tulpaanilasin muotoon ja oluen väriin. Tosin mainitsemani jälkiruokaviinimäisyys ja oluen hedelmäisys oli saman tyyppistä kuin joissain konjakeissa.

Hinta Saveur Bièressä 5,10 € / 0,33 l

Schloss Eggenberg Samichlaus 14 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 32 °P
• väri 7 SRM
• katkeroainepitoisuus 20 IBU
• maltaina Protzin mukaan palet ja kolme tummempaa laatua
• humalointina Hallertauer, Hersbrucker ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

153: EKU 28

Jackson: Double Bock / Strong Lager

Protz: Bock

Maisteluvuorossa tämä tuju saksalainen pronssinvärinen pukki. Tuoppiin kaatuneen oluen heikko vaahtokukka ehti jo lähes tyystin kadota sillä välin kun kaivoin kameraa esiin. Oluen tuoksu oli voimakkaan maltainen sekä kukkaisen ja hedelmäisen humalainen. 

Maku oli makean maltainen ja tumman hedelmäinen. Maussa rusinaa ja lopussa mausteista humalointia. Alkoholi jätti lämmittävän jälkivaikutelman, mutta yllättävän vähän prosentit puskivat esiin jääkaappikylmästä oluesta, jossa makua kyllä piisasi. 

Jackson kuvailee EKUa näin:

“A beer with such a high gravity is inevitably syrupy, but its complex, tangerine-like flavours are surprisingly fresh and clean.”

Tuo suutuntuman siirappisuus olikin hyvä pointti, jota en tajunnut mainita. Suutuntuma tuon sekä hapottomuuden takia melko epämiellyttävä.

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:

“The alcohol produces quite a glow, too, backed by rich malt on the aroma, some citrus fruitiness on the palate, and a long, deep, intense, rich and warming finish.”

Protz nyt vähän pihtailee kuvauksessaan ja jättää voimakkaan maltaisuuden sekä mausteisen humaloinnin mainitsematta.

Olen aiemminkin todennut, että en kauheasti perusta tummista ja makeista oluista. Tämä oli siinä rajoilla, mutta peukku kääntyi kuitenkin ylöspäin. Tästä tuli kyllä mieleen belgialaiset dubbelit tai tujut trappistioluet, mutta toki tämä on saksalaisen jämäkkä ja suorasukainen vastine ilman samaa vivahteikkuutta. Tämä kömpelö vertaus siksi, että en ole muita näin vahvoja pukkeja aiemmin maistanut. 

Hinta Saveur Bièressä 3,10 € / 0,33 l

EKU 28 11 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 25 °P
• väri 32 EBC
• katkeroainepitoisuus 28 IBU
• maltaina palet
• humalointina Hersbruck, Perle ja Tettnang
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

152: Švyturys Ekstra

Protz: Dortmunder Export

Maisteluvuorossa tämä liettualainen oljenkeltainen nektrari.

Oluen tuoksu oli saippuaisen humalainen sekä viljavan maltainen. Jääkaappikylmänä poimittu mysli yllätti suht voimakkaalla maullaan, jossa oli maukasta humalaa sekä vaaleaksi olueksi yllättävän paljon maltaisuutta. Toki sama ominaisuus on tullut esiin muissakin saman tyylilajin oluissa, mutta koska en ennakolta tsekannut tämän oluen tyyliä, pääsi se yllättämään, koska odotin ihan vain itäblokin peruslageria. Voimakkaan maun johdosta olisi voinut kuvitella, että alkoholia oli enemmänkin kuin 5,2 prosenttia, vaikkakaan alkoholi ei kyllä puskenut läpi.

Humalointi oli lievästi suuta kuivattava sekä mausteinen ja oluen runko oli täyteläisen maltainen. Lisänä aavistus hedelmäisyyttä, joka täydensi hyvän kokonaisuuden. Oluen maku oli hyvä kokonaisuus, jossa mikään osa ei hyppinyt suoraan silmille.

Protz kuvailee SE:a näin:

“…a grainy, malty, biscuity aroma, backed by spicy hops. The full-bodied palate is dominated by ripe, juicy grain, earthy hop resins and a touch of citrus fruit, while the lingering finish is quenching, bitter-sweet, with delicious juicy malt notes and a final attack by bitter and spicy hops.”

Tuo kuvaushan on ihan nappiin! Puhumme selvästi samasta oluesta, mutta oma kuvaukseni ei ihan  yllä RP:n runolliselle tasolle. Oluen alkoholiprosentti on vuosien saatossa pysynyt samana, joten varmaan reseptikään ei ole kokenut suuria muutoksia. Kiitokset vielä MC Micelle tästä Liettuan tuliaisesta! Miehekäs pintin tölkki upposi melko vauhdilla eli olut on maukas mutta helposti juotava.

Švyturys Ekstra 5,2 % pähkinänkuoressa:
• kantavierreprosentista ei tietoa
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• ohramaltaiden lisänä riisiä
• humalointiin saksalaiset lajikkeet (Protzin mukaan)
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

151: Belhaven Wee Heavy

Jackson: Wee Heavy

Maistelussa tällä kertaa kastanjanruskea skottiale. Vähävaahtoisessa oluessa oli mämminen tuoksu.

Olut maistui makealle ja tumman hedelmäiselle. Maku oli tasapainoinen ja maltainen eli mikään elementti ei pistänyt hirveästi esiin. Maussa oli tummaa sokeria tai siirappia ja rusinaa. Paahteisuutta ei juurikaan ollut eikä humalointikaan ollut kovin tuhti. Makeuden takia olut oli melko tuhdin oloinen, mutta kuitenkin suhteellisen helposti juotava. 

Jackson kuvailee BWH:ä kirjassaan näin:

“Belhaven Wee Heavy is oily, creamy, grainy, toasty, nutty (almond), and fruity. It has all the richness and flavour of a classic Wee Heavy, though it is less strong than some. Despite this it is headily alcoholic and a good winter brew.”

Jacksonin kuvailemat mautkin ovat aika mietoja ilmauksia (oily, creamy, grainy, toasty, nutty), jotka kuvastavat hyvin tuota tasapainoisuutta. Maistuva olut, mutta omaan suuhuni hieman turhna makea. Jacksonin juomana olut oli muuten vain 6,5 prosenttista. Olut on muuten Alkossa hinta-laatusuhteeltaan ehdotonta kärkijoukkoa.

Hinta Alkossa 2,98 € / 0,33 l

Belhaven Wee Heavy 7,4 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 15,9 °P
• väri 61,4 EBC
• katkeroainepitoisuus 21,8 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa, lisänä ruokosokeria
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

150: Spaten Oktoberfestbier

Jackson: Märzen / Oktoberfest

Puolentoistasadan rajapyykki rikkoutui tällä saksalaissella kausioluella. Oljenkeltainen iloliemi valui tuoppiin mukavasti vaahdoten. Oluen tuoksu oli saippuaisen humalainen.

Ensipuraisulla olut maistui makealle ja metallisen humalaiselle. Makeus selittynee melko runsaalla alkoholilla: 5,9 %. Muutenkin maku oli aika tuju, sillä alkoholi puskee oluessa selvästi esiin. Oluessa on vaaleaksi olueksi yllättävän maltainen maku ja reilusti humalan makua, joka jätti myös aavistuksen suuta kuivattavan jälkimaun. 

Jackson kuvailee olutta näin:

“It has a creamy aroma and a clean, firm, smooth, light-malt accent.”

Vähän on suppeahko tuo Jacksonin kuvaus. Mielestäni maltaisuutta oli melko paljon ja humalointikin olisi ollut jonkin näköisen maininnan arvoinen. 

Kyllä tämä kupoliin nousee ja varmasti maistuisi schlagereiden soidessabraatvurstin kera. Olut oli ollut jääkaapissa viilentymässä muutaman tunnin, mutta olisi saanut olla vähän kylmempää nautittavuuden paranemiseksi. Nyt toki maut tulivat paremmin esiin, mutta olut on varmasti parhaimmillaan hieman viileämpänä, kun alkoholi ei puske esiin niin pahasti kuin nyt.

Hinta Alkossa 3,78 € / 0,5 l

Spaten Oktoberfestbier 5,9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 13,7 °P
• väri 7,7 EBC
• katkeroainepitoisuus 23 IBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

149: Samuel Smith Taddy Porter

Jackson: Porter

Protz: Porter

Maisteluvuorossa tällä kertaa tämä englantilainen lävitsetunkemattoman tummanruskea portteri. Oluen tuoksu oli mausteisen paahteinen ja tumman hedelmäinen.

Maku oluessa oli kahvimaisen paahteinen ja hieman mausteinen mutta pehmeän maltainen. Maussa oli kypsää hedelmäisyyttä ja lopussa oli suuta kuivattava katkeroisen humalainen jälkimaku. Humaloinnin maussa oli myös kukkaisuutta ja oluessa kokonaisuudessaan lievää makeutta, vaikka maku kääntyi lopussa humaloinnin johdosta suuta kuivattavaksi. Suutuntumaltaan olut oli runsaiden hiilihappojen johdosta hieman pirskahteleva. Sopusuhtainen ja kypsä kokonaisuus, josta jäi hyvä jälkimaku. 

Sitten kuunnellaan mitä suuret olutherrat tästä sanovat. 

Jackson: “..brewery’s porter, which combines roasty, toasty dryness with the firm, rounded maltiness that is Samuel Smith’s house character.”

Melko vähäsainaisesti tosin, mutta mies puhuu asiaa.

Protz: “Taddy Porter has the richh malty character that is typical of the brewery’s beers. The aroma has a coffee and tart fruit nose, with more bitter fruit, roasted grain and hop spicy resins in the mouth. The finish is quenching, beautifully balanced between a luscious bitter-sweet dark malt character, dark fruits and tangy hops.”

Täytyy sanoa, että mielestäni Protz osui ja upotti. Täydellisyyttä hipova kuvaus. Hieman jopa runollisia sanankäänteitä, mutta olut oli juuri noin monipuolinen ja tasapainoinen.

Hinta Alkossa 4,29 € / 0,355 l

Samuel Smith Taddy Porter 5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,2 °P
• väri 125 EBC
• katkeroainepitoisuus 25,5 EBU
• maltaina alet, kristallit ja mustat, lisäksi paahdettua ohraa
• humalointina Challenger, Goldings ja Fuggles
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

148: Boon Oude Geuze

Jackson: Gueuze-lambic

Maistelussa tänään tämä belgialainen hiiva. Oluen tuoksu on hedelmäinen ja hiivainen. Oluen maku on monipuolinen. Siinä yhdistyy hedelmäistä kirpeyttä ja tammista kypsyyttä. Happaman kirpeä hiivainen maku, johon kypsä hedelmäisyys tuo tammisuuden kanssa luonnetta. Maku on jollain tapaa sahtimainen, höystettynä vielä villihiivan tuomalla kirpeydellä.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

It has great finesse: a soft floweriness of aroma (rhubarb?); a momentary gingery sweetness; and a long, dry oaky, faintly salty finish.”

Ihan suht villejä mielleyhtymiä Jackolla: raparperia ja inkivääriä. En nyt ihan samoissa sfääreissä liikkunut, mutta kuivaa tammisuutta tuli bongattua. Jacksonin kirjassa muuten kulkee nimellä Boon Geuze ja kuvan oluen etiketissä vuosiluvut 1995-1996. Omani oli siis 2011-2012 ja Alkossa näyttäisi tällä hetkellä olevan tarjolla 2012-2013 -versiota. En löytänyt varmaa tietoa siitä, onko Oude Geuze Boon samaa tavaraa kuin Geuze Boon, vai onko reseptiä muutettu nimenvaihdoksen yhteydessä, mutta ilmeisesti vain nimi on muuttunut.

Kelpo olut kuitenkin. Voin suositella lambicin (etenkin gueuzen) ystäville.

Hinta BeerNavigatorissa 3,10 € / 0,375 l

Oude Geuze Boon 7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 14,8 °P
• väri 17,6 EBC
• katkeroainepitoisuus 14,5 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

147: Liefmans Cuvée Brut (ent. Kriekbier)

Jackson: Oudenaarde Brown, with Fruit

Maisteluvuorossa tämä belgialainen kirsikkaolut, joka Jacksonin kirjassa kulkee nimellä Liefmans Kriekbier, mutta jonka nimi on sittemmin muuttunut Liefmans Cuvee Brutiksi. 

Oluessa oli voimakkaan kirsikkainen tuoksu. Myös maku oli yllätys yllätys kirsikkainen. Myös tammisuus oli voimakkaasti läsnä. Olut maistui alussa makealle, mutta maku muuttui jättäen hapokkaan ja kirpeän kautta kuivaan jälkimakuun.

Oluen maku oli täyteläinen ja ryhdikäs sekä jotenkin jykevä ja vivahteikas. Maistamieni kirsikkaoluiden top kolmoseen kirkkaasti.

Jackson kuvailee olutta krjassaan seuraavasti:

“The beer has excellent fruit aroma, brandyish flavours, and a balancing, tannic dryness.”

Samoilla linjoilla, mutta eri sanoilla. Meikälle tamminen, Jackolle tanniininen. Omasta mielestä vaan kirsikkainen, mutta Jacksonista hedelmäinen. Joka tapauksessa laadukas ja maukas kirsikkaolut.

Hinta BeerNavigatorissa 3,05 € / 0,375 l

Liefmans Cuvée Brut (ent. Kriekbier) 6 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  15,3 °P
• väri 34,9 EBC
• katkeroainepitoisuus 12 EBU
• maltaina Pilsnerit ja karamellit sekä kirsikoita
• humalointina Hercules
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

146: De Dolle Arabier

Protz: Golden Ale

Maisteluvuorossa tämä samea haaleankeltainen belgialainen. Olut vaahtosi lasiin kaadettaessa ihan älyttömästi. En ole varmaan ikinä nähnyt näin hiilihppopitoista olutta. Varovaisella valutuksella onnistuin kolmen desin lasiin kaatmaan vain noin desin olutta ja loppuosa oli vaahtoa. Tästä syystä olut oli alkuun kirkasta, sillä suurin osa hiivasta jäi aluksi vielä pullon pohjalle. 

Oluen tuoksu oli hiivainen ja lagermaisen humalainen. Myös maussa oli jonkin verran myös alussa hiivaa sekä pilsnermäistä humalan makua ja runsaasti katkeroa. Olut oli makea ja hieman sitruunainen sekä viljava. Myös alkoholi puski hieman läpi. Humaalan maku oli metallinen ja katkeroinen jälkimaku kuivatti suun. Kun hiivat pullon pohjalta saatiin kumottua tuoppiin, pehmentyi voimakkaan humalainen ja katkeroinen maku hieman.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

“It is hazy gold/bronze colour with damson jam and spicy hop aroma, rich fruit, juicy malt and peppery hops in the mouth, and a big finish that ends peppery and bitter but along the way offers further tart fruit and sappy malt notes.”

Protzin arvioima olut on ollut 7-prosenttista ja tämä oli kadeksanvolttista eli reseptiä on todennäköisesti jonkin verran muutettu vuosien kuluessa. Kuvaus osuu kuitenkin aika hyvn nappiin omien tuntemusteni kanssa. Ei tämä kuitenkaan säväyttänyt kuten esimerkiksi saman tyylilajin Duvel tai Achouffe La Chouffe. Oluesta jäi, kuten niin usein ryypiskelystä on tapana, humalainen ja katkera jälkivaikutelma.

Hinta BeerNavigatorissa 3,05 € / 0,33 l

De Dolle Arabier 8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  16,1 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tetoa
• maltaista palet, amberit ja Munichit
• humalina poperingelaiset Nuggetit
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

145: Amstel Bock

Jackson: Bock

Tällä kertaa maisteluvuorossa tämä hollantilainen pukki, joka vuoteen 2003 asti (eli myös Jacksonin kirjassa) on kulkenut nimellä Amstel Herfstbock. Kastanjanvärinen olut tuoksui maltaiselle ja hedelmäisen humalaiselle. Maku oli makea ja pehmeän maltainen. Mukana oli paahteisuutta ja tummaa hedelmäisyyttä, rusinaa ja viikunaa sekä ehkä jopa marjaisuutta. Olut oli täyteläinen ja maukas. Katkeroa ei ollut kuin nimeksi. 

Jackson kuvailee olutta näin:

“It has a licorice-toffee aroma; a malty richness of body; pleasantly medicinal “cough sweet” flavours; and a beautiful rounded, perfumy hoppy finish.”

Vähän simppelimpi kuvaus herra Jacksonilta, kuin mihin meikäläinen päätyi. Yskäntipat ja toffeelakut jäi bongaamatta, mutta makua silti oluessa mielestäni piisasi ihan kivasti. Olut oli omaan suuhuni sopivan vaan ei liian makea. Tyylikäs joskin ehkä hieman ilmeetön kokonaisuus, jota voi kyllä mielestäni ihan syystä kutsua klassikoksi.

Hinta BeerNavigatorissa 0,90 € / 0,30 l

Amstel Bock 7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16,5 °P
• väri 70 EBC
• katkeroainepitoisuus 28 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

144: Jopen Hoppenbier

Jackson: Spiced Ale

Maisteluvuorossa tämä samean keltainen hollantilainen. Oluen tuoksussa oli hiivaa ja sitruunaista humalaa. Ensipuraisulla mausta tuli mieleen IPA. Tosin maku ei ollut ihan niin katkeroinen, mutta kevyt mallasrunko yhdistettynä katkeroiseen puraisuun kumminkin. Maussa oli vehnäistä kepeyttä, sitruunaa sekä suuta kuivattavaa humalan katkeroa. 

Oluen kevyt runko oli vehnäisen viljainen ja humalan maussa oli hapanta sitruunaa ja greippiä sekä mausteisuutta. Hiivasta makuun tuli myös aavistus banaanisuutta. Omaan suuhuni tuo yhdistelmä, vetisen kevyt runko ja voimakkaat katkerot, ei ihan täysin toiminut. Maku oli kyllä omaperäinen ja myös hieman kompleksinen, sillä joka puraisulla löytyi hieman erilaisia vivahteita.

Jackson kuvailee JH:iä kirjassaan tähän tapaan:

“The beer has a citric aroma; an oaty creaminess; a spicy palate that becomes fruity and then tart; and a sherbety, talc-like, scenty finish, dry and clinging.”

Jackohan on meikäläisen kanssa aika samoilla linjoilla. Nimestä on muuten tiputettu keskeltä Haarlems pois. Olut on Jacksonin mukaan herätetty henkiin vuonna 1994 ensimmäisen humaloidun oluen pohjalta, jonka uskotaan valmistetun Haarlemissa vuonna 1501. Jännä muuten, että olut on ison J:n mukaan spiced ale, vaikka hän toteaa, että valmistuksessa ei ole käytetty mausteita, vaan ainoastaan maltaita, humalaa, hiivaa ja vettä.

Ihan mielenkiintoinen olut. Ei tästä mitään suosikkia ensimaistamisella tullut, mutta kyllä tätä voi toistekin makustella.

Hinta BeerNavigatorissa 1,90 € / 0,30 l

Jopen Hoppenbier 6,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 40 EBU
• ohra- ja vehnämaltaat sekä kaura
• humalointina Hallertau
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

143: Brand UP

Protz: Pilsner

Olut kaatui tuoppiin vähäisen vaahdon saattelemana. Kirkaan oljenkeltaisen hollantilaisen tuoksu oli pilsnerhumalainen.

Olut maistui makean maltaiselle ja reipas katkerohumalointi säesti nautintoa. Myös alkoholi hieman maistui läpi, mutta ei häiritsevästi. Humalointi oli erittäin maukas ja olut oli kokonaisuudessaan enemmän tsekkimäisen kukkainen kuin saksalaisen kuivakka. Vaikkakin maukas humalointi kuivatti suun, oli oluen alkumaussa miellyttävää makeutta. 

Protz kuvailee BU:ia kirjassaan näin:

“It has a superb floral hop aroma with gently toasted malt and lemon fruit, with hop resins, juicy malt and tart fruit in the mouth. The finish is long, finely balanced between hop bitterness, citrus fruit and mellow malt.”

Kukkaisuuden havaitsin kyllä, mutta tuo sitruunaisuus jäi itseltä huomaamatta. Kelpo olut kuitenkin, jota täytyy toistekkin kippistellä.

Hinta BeerNavigatorissa 1,15 € / 0,30 l

Bran UP 5,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,5 °P
• väri 7 EBC
• katkeroainepitoisuus 36 EBU
• maltaina palet (90 %) ja maissi (10 %)
• humalointina Hersbrucker, Spalt ja Tettnang
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

142: Samuel Adams Boston Ale

Protz: Pale Ale

Maistelussa tällä kertaa tämä jenkkiläinen itärannikon paleale. Olut oli väriltään kirkkaan meripihkanvärinen ja se muodosti tuoppiin kaadettaessa aika ujon vaahtokukan. Oluen tuoksu oli erittäin mieto, mutta hedelmäinen ja jotenkin saippuaisen humalainen.

Olut maistui makealle ja aavistuksen simamaisen sitruunaisen hedelmäiselle. Maussa oli myös mallasta sekä makeaa alkoholisuutta, vaikka prosentteja ei oluessa ollutkaan kuin viisi. Voi olla että tuo alkoholisuuden vaikutelma tuli makeuden ja humaloinnin kombinaatiosta. Humalointi oli mausteisen pippurinen ja makeuden kanssa se toi mieleen myös hunajan. Makeus puolestaan oli tumman hedelmäinen ja rusinainen.

Protz kuvaa SABA:a kirjassaan tähän tapaan:

“The pale bronze beer has rich biscuity malt, tart fruit and hop resins fill the mouth while the finish is malty and fruity and dries to a long, hop-bitter finale.”

Kelpo kuvaus herra Protzilta. Voin kompata. Ei tämä ollut mitenkään tajunnan räjäyttävä kokemus, mutta ei huonokaan. En tosin Boston Lagerillekaan lämmennyt ensimaistamisella, mutta sittemmin tullut hörpittyä useammankin kerran. Pitänee antaa tällekin toinen mahdollisuus, jos joskus eteen jostain tupsahtaa.

Hinta BeerNavigatorissa 3,10 € / 0,355 l

Samuel Adams Boston Ale 5,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 13,3 °P
• väri 32 EBC
• katkeroainepitoisuus 24 EBU
• maltaina 2-tahoiset palet ja caramelit
• humalointina Spalt, Fuggles ja Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

141: Du Bocq Blanche de Namur

Protz: Belgian-style Wheat Beer

Maisteluvuorossa tällä kertaa tämä todella vaalean keltainen samea belgialainen vehnäolut. Valtoimenaan vaahtoava olut kaatui lasiin ja pöydälle muodostaen runsaan vaahtokukan.

Oluen tuoksu oli voimakkaan korianterinen. Myös maussa oli korianteria, vaikka kokonaisuutena oluen maku olikin aika mieto ja kuiva. Humaloinnin katkeroita oluessa ei ollut oikeastaan ollenkaan. Todellinen easy drinking -olut. Ensiluokkainen janonsammuttaja ja mietoudestaan huolimatta ihan maukas tapaus.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

“It has a pleasing bouquet of coriander, bitter oranges and spicy hops. Mellow malt builds in the mouth with spices and orange fruit, while the lingering finish is deeply refreshing, with creamy malt, tangy spice and tart fruit.”

Appelsiini jäi kyllä itseltä havaitsematta, sillä huomio keskittyi dominoivaan korianteriin.

Hinta BeerNavigatorissa 1,35 € / 0,25 l.

Du Bocq Blanche de Namur 4,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 10 °P
• väri 5 EBC
• katkeroainepitoisuus 12 IBU
• mallastettua ohraa ja vehnää
• humalointina saksalaiset ja belgialaiset lajikkeet
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

140: Harviestoun Bitter & Twisted

Protz: Scottish Ale

Vuorossa tällä kertaa tämä kullankeltainen ujosti vaahtoava skottiale. Oluessa oli hedelmäisen humalainen ja sitruunaisen simamainen tuoksu.

Maku myötäili tuoksua. Se oli makean hedelmäinen ja sitruunainen. Lopussa oli aimo annos humalan potkua, mutta se oli maukas ja lempeä.  Vaikka olut ei lasiin kaadettaessa paljoa vaahdonnut, oli se suussa erittäin pirskahteleva ja yllättävän hiilihappoinen.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

“The beer has a rich creamy malt and spicy hop bouquet with underlying tangy citrus fruit. Hop resins and citrus fruit attack the tongue with a mellow but firm malt note. The long and deep finish is packed with fruity hop character and juicy malt. It is a splendidly refreshing beer.”

Kuvaus osuu mielestäni aika nappiin. Tämä on kyllä hyvä janon sammuttaja, jota voisin ostaa toistekin.

Protz on maistanut ilmeisesti hanaversiota, sillä kirjassa hän mainitsee oluen vahvuudeksi 3,8 %. Lisäksi nykyversioon humalointia on hieman modattu, sillä Protzin mukaan humalalajikkeina olisivat Challenger ja Hallertauer Hersbrucker sekä Styrian Goldings.

Hinta Hyvinkään Cittarissa 3,99 € / 0,5 l.

Harviestoun Bitter & Twisted 4,2 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 10,8 °P
• väri 8 EBC
• katkeroainepitoisuus 34 IBU
• maltaina lagerit, crystalit sekä mallastettua vehnää ja kauraa
• humalointina Hersbrucker, Celeia, Perle ja Bobek
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

139: Ayinger Altbairisch Dunkel

Jackson: Dark Lager

Tällä kertaa lasiin kaatui tämä kastanjanruskea saksalainen. Oluen tuoksu oli hedelmäinen ja mukana  oli myös paahdettua sokeria.

Maku tuntui alkuun yllättävän hedelmäiseltä ja lempeältä. Mukana oli makeaa rusinaisuutta ja tummaa hedelmäisyyttä. Pikku hiljaa hualointi alkoi tulla maussa enemmän esiin ja maku alkoi muuttua sen johdosta hieman kuivemmaksi. Olut olikin yllättävän humalainen.

Omaan suuhuni tämä oli kuitenkin parempi kuin aiemmat tummat saksalaiset lageri, joita olen tässä blogissa maistanut. Tämä ei ollut ihan niin yksioikoinen ja jämäkkä saksalainen, vaan maussa oli enemmän vivahteikkuutta. Vaikkakin tuntui, että tuopin huvetessa nuo vivahteet jäivät vähän humaloinnin jalkoihin.

Jackson kuvailee AAD:ia kirjassaan näin:

“…Dunkel is a notably malty example, even slightly buttery, but very clean, and with a good balancing dryness. Malt can seem slightly spicy. This style of beer has enough flavour to accomplany food, especially spicy sausages.”

Makua oli kyllä näin miedoksi olueksi ihan mukavasti. Tätä täytyy kokeilla toistekin vaikkapa grilliruuan tai saksalaisen ruuan kyytipoikana.

Hinta Alkossa 3,38 € / 0,5 l.

Ayinger Altbairisch Dunkel 5,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  12,7 °P
• väri 59,2 EBC
• katkeroainepitoisuus 19,6 EBU
• maltaina panimon itse mallastamat ohramaltaat
• humalointina Hallertau
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

138: Coopers Sparkling Ale

Jackson: Golden Ale

Protz: Pale Ale

Tänään vuorossa australialainen ale. Oluen väri oli kullankeltainen, mutta kun kaadoin pullon pohjiaan myöten valui oluen sekaan pohjalla ollut hiivakerrostuma, joka värjäsi oluen samean vaaleanruskeaksi. 

Oluen tuoksu oli humalainen ja ehkä hivenen saippuainen. Tuoksu oli lagermainen. Ensipuraisulla myös maku tuntui lagermaiselta, mutta kyllä humalointia oli enemmän kuin peruslagereissa yleensä. Humalointi oli pääasiallisesti mukana maussa eikä vain katkeroisuutena.

Oluen maku oli omaperäinen. En oikein osaa kuvailla sitä, mutta yritetään. Maku oli jotenkin maanläheinen. Ei ruohoinen,vaan ennemmin se toi mieleen savimaan tai hiekan. Kokonaisuus oli kutienkin hieman tasapaksu, vaikka reilun alkoholiprosentin mukanaan tuomaa vivahteikkuutta olikin jonkin verran.

Hiivasakka etsii vielä paikkaansa

Jackson kuvailee olutta näin:

“It is quenching, classic, fruity (with suggestion of apples, pears and especially, bananas), and dry, with a long finish.”

Valitettavasti en kyllä itse bongannut tuota banaanifleivöriä. 

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:

“The gold/amber beer is intensely fruity, with apple and banana dominating. The hops give a tempting peppery note to the aroma and a good underpinning of bitterness through the palate to the finish. Citrus fruit also makes an appearance in the long finish with juicy malt and spicy hops.”

Olenpas aikamoinen tuohisuu edelleen, kun en mitään hedelmäisyyttä suuremmin tästä noteerannut. Täytyy varmaan testata vielä uusiksi tai tarkistuttaa makuaisti josain.

Hinta Alkossa 3,49 € / 0,375 l.

Coopers Sparkling Ale 5,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  12,4 °P
• väri 11,2 EBC
• katkeroainepitoisuus 27,1 EBU
• maltaina palet ja crystalit
• humalointina Pride of Ringwood
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

137: Boon Kriek Mariage Parfait

Jackson: Kriek-Lambic

Protz: Lambic

Samea tummanpunainen olut kaatui tuoppiin runsaan vaaleanpunaisen vaahdon saattelemana. Oluessa oli kirsikkainen ja hiivaisen hedelmäinen tuoksu. Hiivan tuoma vivahde oluessa oli omaan nenääni hieman epämiellyttävä.

Olut oli suussa pirskahteleva. Maultaan kuivan kirsikkainen, aavistuksen tamminen ja kirpeän hedelmäinen. Maku ja kokonaisuus toi mieleen hiilihappoisen roseviinin tai lambruscon. Runsas alkoholipitoisuus ei maussa puskenut läpi, vaan toi makuun vain eleganttia tuntua. Kokonaisuutena paketti oli kasassa ja tällä mennään päätyyn asti. Eli pidin kyllä. Maku ei ollut liian yksiulotteinen vaan vivahteikas. 

Jackson kuvailee BKMP:ia kirjassaan näin:

“A classic example of a cherry beer with real fruity tartness and winey, “dry sherry”, toasty complexity, though the precise character will vary from one year to the next.”

Hyvä kuvaus Jackolta. Protz puolestaan runoilee oluesta tähän tapaan:

“…is tart and has the toasted note that is also the signature of dry Champagne. The aroma is heady, tangy, sour cherries, and the fruit note continues through the palate into the long quenching finish.”

Ei huono sepustus tämäkään. 

Mariage parfait eli täydellinen avioliittohan on tehty nuoren kulloisenkin vuoden lambicin ja pitemmän kypsytyksen (18 kuukauden ja kahden vuoden väliltä) läpi käyneestä oluesta. Jokainen vuosikerta on hieman erilainen.

Pidän pirskahtelevasta lambruscosta ja pidin myös tästä.

Hinta BeerNavigatorissa 5,75 € / 0,375 l.

Boon Kriek Mariage Parfait 8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väri 60 EBC
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkempaa tietoa
• maltaista ei tarkkaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• villihiivoilla käytetty

136: Lindemans Cuvée René

Jackson: Gueuze-Lambic

Belgialaisessa maisteluputkessa tällä kertaa vuorossa tämmöinen lambic-sekoitus eli gueuze. Olut oli väriltään tummankeltainen ja kaatui lasiin runsaas vaahdon siivittämänä. Tuoksu oli voimakkaan kirpeän hedelmäinen.

Maku oli todella mielenkiintoinen sekoitus kirpeää kypsää hedelmää ja aavistus perinteisempää oluenmakua kuten mallasta ja humalaa. Kirpeän hapokas maku tosin aika vahvasti peitti kaiken muun alleen. Mausta tuli mieleen perinteinen englantilainen siideri, jossa maistuu kypsä omenaisuus ja joka on käytetty kuivaksi asti.

Taas jos en tietäisi, niin väittäisin tässä käytetyn jotain hedelmiä lisukkeena, mutta ilmeisesti tuo hedelmäinen kirpeys tulee olueen villihiivasta. Jälleen sarjaa olut joka ei maistu perinteiselle oluelle. Hiivan maku toi jotenkin kaukaisesti mieleen ajoittain myös sahtihiivan.

Jackson kuvailee LCR:tä kirjassaan näin:

“Owner René Lindemans gives his name to a delicious, full-flavoured beer; hugely foamy and lively; with the nuttiness of a Paolo Cortado sherry; a soft roundet sweetness; then a long, drying finish.”

Jackon mukaan oluessa on käytetty kuusi kuukautista ja kolmivuotista lambicia, siten että sekoituksen keski-ikä on vuoden. Hyvä kuvaus oluesta, vaikka tuo sherry-viittaus ei ihan omaan suuhuni osunut.

Hinta BeerNavigatorissa 3,75 € / 0,375 l.

Lindemans Cuvée René 5,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkempaa tietoa
• maltaina ohraa ja vehnää
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• villihiivoilla käytetty

135: Cantillon Rosé de Gambrinus

Jackson: Fruit Lambic

Protz: Lambic

Vuorossa jälleen belgialainen lambic. Taas tuttua punaista väriä, nyt hieman vaahtoavampana, kuin edellinen. Oluessa oli voimakas viinimäisen hiivainen ja hieman vadelmaisen marjainen tuoksu.

Tuntui, että tämä sijoittui maultaan kahden edellisen lambicin väliselle kultaiselle keskitielle. Ei erityisen makea kuten LF, mutta ei niin kuivakaan kuin BF. Olut oli vain hennon vadelmainen ja jotenkin lempeän vieno. Mukana oli myös tammisuutta, mutta vähäisen vadelmaisuuden takia maku oli ehkä aavistuksen vetinen. Tämä oli kuitenkin erittäin hyvä janojuoma. 

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“This one has a remarkable fruit aroma, carrying through into the palate, with a delicate, lactic acidity gradually developing…An elegant drink with which to greet guests at a party… and one of the world’s great beers.” 

Protz puolestaan kuvailee olutta näin:

“Rosé de Gambrinus is a remarkable beer, a blend of raspberry lambic with a small amount of kriek. It has a superb aroma and palate of tart fruit and a bone dry and spritzy finish packed with more tart fruit, with raspberry to the fore.”

Myös Jackson mainitsee, että oluenteossa olisi käytetty myös kriekiä eli kirsikkaolutta. Pullon kyljessä ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa asiasta. Itse en ehkä ihan sisäistänyt tämän loistavuutta, vaikka ihan maukasta olikin.

Kruunukorkin alla oli perinteinen korkkikorkki, joka hieman falskasi.

Hinta BeerNavigatorissa 7,95 € / 0,375 l.

Cantillon Rose De Gambrinus 5 % ja käytetty villihiivoilla. Sen enempää infoa ei pähkinänkuoreen ollut nyt tarjolla.