188: Bush de Noël

Jackson: Barley Wine

Vuodenaikaan sopivasti tällä kertaa lasissa tämä belgialainen jouluherkku. Valmistajan mukaan belgian strong dark ale, Jackon mukaan siis barley wine. Kastanjanruskeassa oluessa oli karamellisen maltainen ja mausteisen humalainen tuoksu.

Oluen maku oli karamellisen makea ja mausteisen humalainen. Mukana oli myös hedelmäisyyttä. Jälkimaku oli kuivan humalainen. Jotenkin tästä jäi vähän pliisu vaikutelma. Jonkin verran oluessa oli vivahteikkuutta, mutta ei sellaista kompleksisuutta, mitä yleensä näin vahvoilta oluilta voi odottaa. Ehkä maku vivahteet olivat taas vähän liian hienostuneita meikäläisen suuhun tai odotukset muuten olivat liian korkealla.

Jackson kuvaa BdN:ia kirjassaan näin:

“The Christmas version of Bush is a variation on the theme, with a fuller nutty maltiness, slightly less bitterness, and a more flowery hop aroma.

Ei Jacksonin kuvauskaan kovin monisanainen ole. Odotin oluelta enemmän. Ei jatkoon.

Hinta Saveur Bieressä 2,70 € / 0,33 l.

Bush de Noël 12 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 24 °P
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuus 24 IBU
• maltaista ei tarkkaa tietoa, lisänä kandisokeria
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

187: Duyck Jenlain Ambrée

Jackson: Bière de Garde

Protz: Bière de Garde

Meripihkanvärinen ranskalainen kaatui lasiin aaton aaton aaton kunniaksi (postaus siis vähän jälkikäteen). Vaahtoa ei muodostunut oluen pinnalle kuin ihan nimeksi.

Oluen tuoksu oli omien tyylikokemusten perusteella perus biere de garde -tyyppinen: mieto parfyyminen ja kukkainen tuoksu, jossa mukana myös hedelmäisyyttä.

Maku seuraili tuoksua ja oli yllättävänkin makea ja appelsiinisen hedelmäinen. Mukana myös maukasta humalaa, eikä alkoholikaan puskenut alta esiin, kuten toisinaan näissä (BdG:issa) tuppaa.

Jackson kuvaa olutta kirjassaan näin: 

“It hass a smooth, lightly syrupy start, and developes orangey, spicy, dry flavours in the finish. A very good example of the style, and deliciously food-friendly.”

Osuva kuvaus Jacksonilta mielestäni. Sopisi varmasti hyvin joulupöytään tämä.

Protz puolestaan kuvaa DJ:ia tähän tapaan:

“The russet-coloured beer has a spicy and fruity aroma, with biscuity malt, hints of vanilla and raisins in the mouth, and a long, complex finish that becomes dry with good spicy hops notes, tart fruit and sappy malt.”

Omaan suuhuni sopivammilta tuntuivat kyllä nuo Jackon kuvailut oluesta. Toki oluen vivahdekirjo on niin hennon hienoinen, että kukin varmaan löytää sieltä omat makuvivahteensa. Tyylilajinsa kärkikastia.

Hinta Saveur Bieressä 2 € / 0,25 l.

Duyck Jenlain Ambrée 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tietoa
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuus 25 IBU (Protzin mukaan)
• maltaina (Protzin mukaan) flanderilaiset, champagnelaiset ja burgundilaiset lajikkeet 
• humalointiin (Protzin mukaan) belgialaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja slovenialaiset lajikkeet
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

186: North Coast Old Rasputin Russian Imperial Stout

Jackson: Imperial Stout

Protz: English Imperial Stout

Paljon on olutta hanoissa ehtinyt virrata sitten viime blogipostauksen. Olutlistan kokelaiden metsästäminen käy yhä työläämmäksi, mikä on ollut syynä pitkään taukoon. Lisäksi hiemanhan tämä analysointi tuntuu välillä pakkopullalata ja sitä haluaa vain roiskia muutaman sanan kuvauksia Untappdiin ja nauttia oluesta ilman sen syväluotaavampia analyysejä. Eli pieni tauko on toivon mukaan tehnyt terää ja uudella innolla uusien analyysine kimppuun.

Siitä jatketaan mihin heinäkuussa jäätiin eli jälleen stouttia lasiin. Nyt hitusen vahvempana majesteettisen keisarillisena tai pitäisikö sanoa tsaarillisena versiona. Lävitsetunkemattoman tummanruseka olut kaatui lasiin muodostaen pinnalleen beigen samettisen ja tuhdin vaahdon. Oluen tuoksu oli voimakkaan paahteinen ja kahvinen. Mukana oli myös kukkaista humalaisuutta.

Maku oli voimakkaan kahvisen paahteinen ja lopussa alkoholisen lämmittävä. Alussa tuntui, että paahteisuus peitti kaiken muun paitsi alkoholin alleen. Pikkuhiljaa kuitenkin maku alkoi avautua kaikessa kompleksisuudessaan. Maussa oli tummaa hedelmäisyyttä, kaakaonibsimäistä kitkerää suklaata, jopa jotain viinimäisyyttä.

Jackson kuvaa Rasputinia kirjassaan näin:

“The “mad monk” is celebrated with some irony in this rich, buttery, toffeeish, rummy imperial stout.”

Lyhyen ytimekästä. Kauhean paljon adjektiiveja, joita ei kyllä omista papereistani löytynyt. Rommi on aina jees, joten sitä olisin ainakin halunnut bongata.

Protz kuvaa olutta kirjassaan puolestaan seuraavasti:

“It has a tarry and oily aroma with massive earthy hop resins along with liquorice, bitter chocolate and fresh leather. Burnt grain, dark fruits, bitter roasted coffee beans and fruity hops fill the mouth, followed by an explosive finish packed with warming alcohol with a cognac note, burnt grain and fruit, leather, tobacco and bitter hop resins.”

Tämä oli erittäin hieno kuvaus oluesta! Vaikka en nahkaa tai tupakkaa sieltä löytänyt, niin kyllä Protz ihan samasta oluesta puhuu kuin minäkin.

Voin suositella lämpimästi maistamaan. Sopii varmasti hyvin kylmiin talvi-iltoihin tuomaan lämpöä ja nautintoa.

Hinta Saveur Bieressä 5 € % 0,355 l.

North Coast Old Rasputin Russian Imperial Stout 9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tietoa
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuus 75 IBU
• maltaista, humaloinnista ja hiivasta ei tarkempaa tietoa (Protzi mukaan oluen resepti on samankaltainen kuin Old No 38:n)

185: Lion Stout

Jakcson: Strong Tropical Stout

Lävitsetunkemattoman musta srilankalainen kaatui lasiin muodostaen pinnalleen beigen vaahdon. Oluen tuoksu oli paahteinen, sanoisin jopa hieman suklainen. Maku seuraili tuoksua ja oli kahvisen paahteinen sekä suklainen. Sanoisin ehkä ennemmin kaakanibsimäisen kitkerän suklainen. Oluen maku oli kokonaisuudessaan pehmeän tummasävyinen eikä maussa ollut juurikaan humalan katkeroa. 

Olut jätti suuhun suklaisen jälkimaun. Oluessa oli selkeästi humaloinnin tuomaa makua, mutta ei paljoakaan katkeroa. Humalointi teki oluen maun kuivaksi. Lisäksi 8,8 volttia puskivat hieman läpi.

Jackson kuvailee LS:ia kirjassaan näin:

“It has big, pruny, mocha aromas and flavours, developing an intense bitter-chocolate finish. In Sri Lanka, it is sometimes laced with the local arrack, a spirit made from coconuts.”

Mokkaa ja kitkerää suklaisuutta. Mehän oltiin aika samoilla linjoilla Mestarin kanssa. Olisi hienoa päästä maistamaan tätä Jackon kuvailemana arrakki-blendinä, sillä olen tykännyt esim. rommistoutista ja kookos on lähellä sydäntäni. Myös sellaisenaan olut on testaamisen väärti.

Hinta Saveur Bieressä 3,10 € / 0,33 l.

Lion Stout 8,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina brittiläiset, tsekkiläiset ja tanskalaiset
• humalointiin Styrian
• hiivana englantilainen kanta

184: Brooklyn Black Chocolate Stout

Jackson: Chocolate / Imperial Stout

Protz: Imperial Stout

Lähes lävitsetunkemattoman musta jenkkiolut kaatui lasiin eilisiltana futiksen EM-startin kunniaksi. Olut muodosti pinnalleen vaaleanruskean kermaisen vaahdon. Tuoksussa oli tummaa hedelmäisyyttä ja paahteista suklaata.

Oluen maku oli voimakkaan paahteinen ja makean suklainen. Kymppivolttiseksi maku oli erittäin pehmeä. Toki lopussa oli rintaa lämmittävää alkoholisuutta ja hieman humalaa. Maku oli kompleksinen ja mukana oli vahvan paahteisuuden lisäksi myös tummaa kypsää hedelmäisyyttä ja taatelista mausteisuutta.

Jackson kuvaa BBCTia kirjassaan näin:

“…this strong stout, which achieves an astonishingly chocolatey taste from malt alone. It is a rich beer that is textured, spicy, and fruity.”

Jackson jatkaa vielä että kyseessä on talvinen kausiolut, joten sopii hyvin myös Suomen kylmään kesäkuuhun. Jacksonin mukaan vahvuus on vaihdellut kaudesta toiseen 8,25 ja 8,75 välillä. Nyt siis 10 prosenttinen olut on todennäköisesti kokenut jonkinmoisen muodonmuutoksen Jackon maistelusta nykypäivään.

Protz kuvaa olutta seuraavasti:

“It has an intense aroma of Belgian chocolate with espresso coffee notes and bitter hops. In the mouth, rich, dark, roasted malts battle for supremacy with chocolate, spicy hops and a vinous fruitiness. The finish is long, with liquorice notes coming through to join vine fruits, bitter, spicy hops, chocolate and roasted grain.

Osuva kuvaus Protzilta. Voin allekirjoittaa. Oluen suklaisuus kyllä yllätti, sillä yleensä itselläni on ollut ongelmia tunnistaa suklaata oluesta ja tässä maku on saatu aikaan ilman lisättyä suklaata pelkkien maltaiden avulla. Huikea olut, jota voin suositella lämpimästi.

Hinta Saveur Bieressä 4,70 € / 0,355 l.

Brooklyn Black Chocolate Stout 10 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 24,5 °P
• väri 6,4 EBC
• katkeroainepitoisuus 24,6 EBU
• maltaina kanadalaiset 2-tahoiset,  karamellimaltaat, mallastettu vehnä ja sekoitus amerikkalaisia paahdettuja maltaita ja viljoja
• humalointina Willamette ja American Fuggles
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

183: Lefebvre Saison 1900

Jackson: Saison

Tuopissa tällä kertaa tämä lähes sinapinkeltainen samea belgialainen saison. Olut kaatui lasiin runsaasti vaahdoten. Oluen tuoksu oli mieto, hieman lagermaisen humalainen ja aavituksen hiivainen.

Oluen maku oli ensipuraisulla todella metallinen. Suuntuntuma oli erittäin poreileva pienikuplaisen reippaan vaahdon johdosta. Maku oli hieman hedelmäinen sekä voimakkaan mausteisen humalainen. Pullon etiketissä lukee, että oluessa olisi käytetty jotain mausteita. Liekö sitten että tuo maku tulee mausteista eikä humalasta. Ainakin se iskee jo maun alkuvaiheessa, eikä humalaisena jälkimakuna. Toki alkumakukin voi tulla humalasta, mutta suuta kuivattava efekti yleensä iskee vasta maun lopussa ja nyt se hyppää silmille jo maun alkuvaiheessa. 

Aluksi tuntui, että tuo mausteinen maku oli aivan liian hallitseva. Olutlasin pohjan häämöttäessä suu alkoi kuitenkin jo hieman turtua mausteisuuteen ja takana vaaniva sitruksinen hedelmäisyys, viljava maltaisuus ja hiivan maku alkoivat erottua.

Aika saman tyyppinen kuin Saison Dupontin ainakin näin jälkeen päin kun lukee siitä tekemääni kuvausta. Tosin siinä humalan katkerot alkoivat voimistua loppua kohti salakavalasti, kun tässä ne/mausteet puolestaan olivat täydessä iskussa jo heti alkumetreiltä asti.

Jackson kuvaa olutta kirjassaan näin:

“Saison 1900 has a firm, hard-toffee maltiness, developing to a spritzy, citric finish.”

Lyhyestä virsi kaunis, mutta ei mainintaa mistään mausteista. Eikä myöskään valmistajan sivuilla, vaan kaupallisessa kuvauksessa puhutaan vain vanilijasta. Ehkä mausteisuus tulee siis humaloinnista. Humalasta on saatu paljon irti makua, mutta ei överisti katkeroa, sillä suutakuivattava vaikutus ei ole kovin suuri jälkimaussa.

Ei tästä mitään omaa suosikkiani tullut. Suosittelen ennemmin maistamaan vaikkapa Saison Dupontia tai Paljas Saisonia.

Hinta Saveur Bieressä 1,80 € / 0,33 l.

Lefebvre Saison 1900 5,4 % ei löytynyt pähkinänkuoreen enempää informaatiota.

182: Weihenstephaner Pilsner / Pils

Protz: Pilsner

Kullankeltainen saksalainene pilsu kaatui tuoppiin muodostaen runsaan samettisen vaahtokukan. Oluen tuoksu oli maltainen ja pippurisen mausteisen humalainen. 

Oluen maku oli yllättävän vahvan maltainen ja tymäkkä väriinsä nähden. Maku oli saksalaisen jämäkkä ja konstailematon. Alkumaku oli hieman makeahko ja viljavan maltainen, mutta kääntyi rapsakan humaloinnin johdosta loppua kohti ikeniä kuivattavan katkereoiseksi. 

Protz kuvailee WPiä kirjassaan näin:

“The beer is wonderfully refreshing, with a malty and biscuity aroma balanced by tart lemon citrus fruit and spicy hops. Juicy malt, tangy fruit and hop resins dance on the tongue, while the finish is lingering and beautifully balanced between rich malt, bitter  hops and fruit. Magnificent.”

Oluen suutuntuma oli pirskahteleva ja makunsakin puolesta se sopisi janon sammuttajaksi kuumana kesäpäivänä. En kyllä kovin hedelmäiseksi tätä kokenut vaikka Protz näin omassa kuvauksessaan kertoo. Muuten kyllä ihan passeli kuvaus.

Hyvä saksalasityylinen pilsner. Pidän tosin enemmän tsekkiläisistä, joissa humalointi on hieman kukkaisempi ja maku hedelmäisempi.

Olut on muuten Protzin kirjan mukaan Weihenstephaner Pilsner. Panimon jenkkiläisellä sivulla se on Pilsner ja saksalaisella sivulla Pils. Muuten faktat näyttäisivät samoilta, mutta jenkkisivulla katkerot ilmoitettu IBUna (32) ja saksalaisella EBUna (30). Kantavierreprosentti muuten valmistajan mukaan 11,8 % ja Alkon mukaan 11,9 %.

Hinta Alkossa 3,68 € / 0,5 l.

Weihenstephaner Pils 5,1 % (Alkon) pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,9 °P
• väri 6,4 EBC
• katkeroainepitoisuus 24,6 EBU
• maltaina vaaleat ohramaltaat
• humalointina Hallertauerin Taurus, Perle ja Tradition
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

181: Saint Sylvestre 3 Monts

Jackson: Bière de Garde

Protz: Bière de Garde

Oljenkeltainen ranskalainen kaatui tuoppiin reippaan vaahtokukan saattelemana. Tuoksu oli lievästi lagermaisen humalainen ja hivenen hiivainen. Myös oluen maku oli hiivainen sekä kuiva ja alkoholinen. Lopussa suun täytti mausteinen ja suuta kuivattavan jälkimaun jättävä humalointi. 

Omaan suuhuni tämä oli vähän turhan yksioikoinen olut: alkoholi puski esiin ja lääkeyrttisen mausteinen humalointi oli maussa voimakkaana läsnä eikä sitten juuri muuta. Mallasrunkokin oli aika kepeä ja mieleenpainumaton.

Jackson kuvailee SS3M:ia näin:

“The St Sylvestre farmhouse brewery produces a very lively, winey, fruity (dessert apples?), yeasty, top-fermenting, unpasteurized golden beer, with a robustly dry finish and great length, called 3 Monts.”

Muuten allekirjoitan, mutta jotain hedelmäisyyttä täi vaikka viinimäisyyttä olut olisi kaivannut, mutta en niitä kyllä oluessa maistanut.

Protz puolestaan kuvailee olutta seuraavasti:

“It is gold coloured , with a fruity, winey aroma balanced by biscuity malt and spicy hop resins. Tart vinous fruit, juicy malt and spicy hops fill the mouth, while the big finish has great length, with an enormous fruity, vinous note balanced by earthy hop resins and creamy malt.”

Protzilta taas tuttua mumbo jumboa, mutta on miehellä ideaakin. Tosin kuvaus saa maun kuullostamaan paljon monipuolisemmalta kuin se mielestäni oli. Tosin tässä taas vain jyvät erottuvat akanoista ja hienostuneimmat vivahteet jäävät meikämandoliinolta huomaamatta.

Hinta-alkoholisuussuhde oli oluessa kyllä kohdillaan, mutta hinta-laatusuhde jätti toivomisen varaan.

Mainitsemisen arvoinen on muuten pullon korkista valmistettu korkki, jota pitää paikallaan pieni metallihakanen. Ilmeisesti pullokäyminen on melkoisen voimakasta, kun tarvitaan lisävarmistusta korkkiinkin.

Hinta Saveur Bieressä 4,20 € / 0,75 l.

Sain Sylvestre 3 Monts 8,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 18,5 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 20 EBU
• maltaina 2- ja 6-tahoiset ohramaltaat
• humalointina Nugget
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

180: La Choulette Bière des Sans Culottes

Jackson: Bière de Garde

Maistelussa tämäm kullankeltainen ranskalainen. Oluessa oli lagermaisen humalainen ja hivenen saippuaunen mieto tuoksu. Oluen pinnalle muodostui samettinen pienikuplainen vaahto.

Myös tämä La Choulette oli maultaan sahtimainen, mutta humaloinniltaan edellistä paljon miedompi ja rungoltaan kepeämpi. Maku oli kesäisen viljava, makeahko ja hedelmäinen. Olut oli omaperäisen makuinen ja en ihan tarkkaan osaa kaikkia vivahteita pukea sanoiksi. Jotain kermatoffeeta tms. maussa oli sekä kompleksisuutta. 

Jackson kuvailee LCBdSC:ia kirjassaan näin:

“Sans Culottes is golden, with a toasty, yeasty, Champagne-like aroma, and a similar “house character” to the Ambrée: oily and aniseedy, but less rich in spiciness and body, with a drier, elegantly bitter finish.”

Se oli varmaan tuo anis, jota en osannut pukea sanoiksi. Makeuteen yhdistettynä se oli mielestäni paahteisen toffeinen maku, mutta olin varmaan (taas kerran) väärässä. Pidin tästä enemmän kuin Ambréesta, jonka makukombinaatio oli liian voimakkaan mausteinen, alkoholinen ja makea. Tämä oli paljon kesäisempi ja erittäin saisonmainen. Kesäoluiden aatelia.

Hinta Saveur Bieressä 5,10 € / 0,75 l.

Tarkempia tietoja pähkinänkuoreen en La Choulette Bière des Sans Culottesista 7 % löytänyt.

179: La Choulette Ambrée

Jackson: Bière de Garde
Protz: Bière de Garde

Meripihkanvärinen ranskalainen kaatui tuoppiin muodostaen oluen pintaan hennon pienikuplaisen vaahdon. Oluen tuoksu oli pullahiivamainen ja banaaninen. Mieleen tuli heti sahti. Myös maku oli mielestäni melko lähellä sahtia. Lisänä voimakkaammat poreet sekä suht tuhti humalointi.

Oluen maku oli kinuskimaisen makea eli paahteista sokeria sekä banaanifleivöriä. Lisäksi tummaa hedelmäisyyttä ja rusinaa. Lopussa lääkeyrttisen mausteista humalointia. Myös reilu alkoholipitoisuus toi makuun makeutta. Maku oli jonkin verran kompleksinen.

Jackson kuvailee LCA:ta kirjassaan näin:
“It pours with a big head and is very aromatic; has a spicy, aniseedy aroma and palate; and a slightly oily texture. It is a very good example of the style, and is a excellent beer with spicy foods.”

Minä kun en saanut kunnon vaahtokukkaa aikaan, mutta näköjään ammattilaiset osaa tämänkin paremmin. Meikäläisen lääkeyrttisyys on varmaan tuo Jackon anismaisuus. Kieltämättä oluen tekstuuri oli hieman paksu eli öljymäinen.

Protz kertoo oluesta puolestaan seuraavaa:
The russet-coloured beer throws a big fluffy head and has a spicy (coriander?), earthy hop resins and toffee-malt bouquet. Rich, slightly burnt grain and raisin fruit fill the mouth with a gentle hop balance. The finish s long and complex, bittersweet to begin but with a spicy dryness at the end, balanced by vinous fruits and chewy malt.”

Protz on pitkälti samoilla jäljillä meikäläisen kanssa. Molempien herrojen kuvaukset voi kyllä allekirjoittaa. Olut voisi toimia juurikin mausteisen ruuan kanssa. Ei ole kyllä mitään helpostijuotavaa tavaraa ja tuhtiudessaan sopisi mielummin kylmään loppukesän iltaan lämmikkeeksi kuin kuuman kesäpäivän janonsammuttajaksi. Ihan mielenkiintoinen olut ja maistamisen arvoinen, mutta ei tästä itselleni ainakaan mitään uutta suosikkia kuitenkaan tullut.

Hinta Saveur Bieressä 2,80 € / 0,33 l.

La Choulette Ambrée 8 % pähkinänkuoressa:
• kantavierreprosentista ei tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina palet, munichit ja carat
• humalointina flandersilaiset humalat sekä saksalaiset Hallertaut
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

178: Cantillon Kriek 100 % Lambic Bio

Jackson: Fruit Lambic

Protz: Lambic

Maistelussa tällä kertaa tämä belgialainen kirsikkalambic. Oluen väri oli heleän punainen ja olut muodosti pinnalleen runsaan vaaleanpunaisen suurikuplaisen vaahdon.

Oluen tuoksu oli voimakkaan tamminen sekä hieman kirsikkainen. Olut oli suussa todella pirskahteleva suurten hiilihappojen johdosta. Hiilihapot kuitenkin katosivat yllättävän nopeasti ja tuntuivat suussa vain maun alkuvaiheessa. Oluen maku ei ollut yhtä voimakkaan tamminen kuin tuoksu antoi olettaa. Tammen lisäksi maussa oli kirpeää kirsikkaisuutta ja marjaisuutta. Maku oli yllättävän kuiva, kuivempi kuin useissa maistamissani kirsikkalambiceissa. Maku muistutti kuivaa valkoviiniä ja oli kaikin puolin elegantti. Omaan suuhuni vain turhan kuiva. Olisin kaivannut lisää hedelmäisyyttä ja hivenen makeutta. 

Aiemmin olut on kulkenut nimellä Cantillon Kriek Lambic, mutta mitä ilmeisimmin Cantillon on siirtynyt luomuun, sillä muuta versiota ei ainakaan heidän nettisivuiltaan tästä oluesta löydy ja ilmeisesti Cantillon on käyttänyt luomuviljoja oluissaan vuodesta 2003 lähtien.

Jackson kuvailee olutta (ei luomu) kirjassaan näin:

“The driest cherry beer in the world is the Cantillon brewery’s Kriek-Lambic…The beer is long and complex, with a remarkable unfolding of flavours. It has a huge perfumy aroma, with some oily, almondy notes from the stones of the fruit. The palate is tart but well-balanced, intense, and winey, with a fresh, Cabernet-like fruitiness that also hints at rasberry. The finish has a tannic, cherry-skin dryness and some fino sherry, vinegar-ish notes.”

Onpas Jackson tällä kertaa monisanainen kuvailussaan. Kieltämättä pientä kompleksisuutta olin oluessa havatsevinani, mutta en noita makuja osannut noin monipuolisesti kuvata / erottanut niin selvästi että olisin niitä tunnistanut.

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:

“The Kriek has a glowing red colour, a sour fruit aroma, fresh tart fruit int the mouth and a dry and lingeringly fruity finish.”

Ja Protz puolestaan on yllättävän vähäsanainen. Tosin hän on ympännyt samaan artikkeliin neljä Cantillonin tuotetta. Yksinkertaisuudessaan erittäin osuva kuvaus. Hedelmäisyyttä tosiaan on kyllä tuossa viipyilevässä jälkimaussa, mutta ei niin paljoa itse maussa, joka on tamminen, kuiva ja kirpsakka.

Itselle tämä ei ollut mikään pankinräjäyttäjä, vaikka monet tuntuvat tästä tykkäävän (TJEU: Untappd ja Ratebeer). Kuitenkin ihan maistamisen arvoinen ja jos tykkää esim. kuivasta valkkarista, niin tämä varmasti maistuu myös.

Hinta Saveur Bieressä 9,00 € / 0,375 l.

Cantillon Kriek 100 % Lambic Bio 5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,5 °P
• väri 31 EBC
• katkeroainepitoisuus 21 EBU
• maltaina pilsnerit ja vehnä sekä hapankirsikat
• humalointiin 2 vuotta vanhennetut humalat
• hiivana villihiivat

177: Abbaye des Rocs Blanche des Honnelles

Jakcson: Belgian Wheat Beer

Protz: Belgian-style Wheat Beer

Tuopissa tällä kertaa tämä samean oljenkeltainen runsasvaahtoinen belgialainen. Oluessa oli hiivainen ja korianterinen tuoksu. Oluen maku oli voimakas eikä missään nimessä vetinen. Maussa oli runsaasti korianteria ja aavistus sitrusta. Lisäksi mausta löytyi banaania ja makeutta. Lopussa oli yllättävän paljon mausteista humalaa ja jopa katkeroa. Myös alkoholi maistui jonkin verran. Maku ei ollut vehnäoluiden helpoimmasta, vaan maukkaimmasta päästä. Ehdottoman kesäinen pläjäys.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Blanche des Honnelles is fuller in colour and stronger than most wheat beers, with marmalady and very honeyish flavours.”

Jääpäs vähän puolitiehen tuo kuvaus. Jakcon kirjassa oluen väri näyttää hieman tummemmalta, kuin mitä se maistamassani nykyversiossa on. Saattaa siis olla, että resepti on jonkin verran muuttunut vuosien saatossa.

Protz puolestaan sanailee oluesta seuraavasti: 

“Abbaye des Rocs has restored the tradition of using malted oats in its wheat beer, which adds a smooth, creamy and slightly oily note. It is strong for the style, is a hazy blond colour and has an appetising aroma of ripe or even overripe fruit, with orange and lemon to the fore. Hops give a pronounced peppery note to the aroma and palate, and the finish lingers, with delicious tangy fruit (orange-and-lemon slices) and juicy and creamy malt.” 

Tämä on lähempänä omaa todellisuuttani. Erinomainen double wit, jota voin suositella lämpimpästi. Tästä ei kesäolut juurikaan parane.

Hinta Saveur Bieressä 2,30 € / 0,33 l.

Abbaye des Rocs Blanche des Honnelles 6 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 21 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohraa sekä vehnää ja kauraa
• humaloinnista ei tarkkaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

176: Sierra Nevada Bigfoot

Protz: Old Ales, Barley Wines & Vintage Ales

Maistelussa tällä kertaa tämä jenkkiläinen kauniin oranssinruskea ohraviini. Lasiin kaadettaessa olut muodosti pinnalleen runsaan beigen vaahtokukan. Oluessa oli todella vomakas hedelmäinen ja humalainen tuoksu. Siinä oli greippiä sekä ruohomaisuutta.

Maku seuraili tuoksua ja oli greippisen hedelmäinen ja ruohoinen. Alussa maltaisen makea ja hedelmäinen, keskivaiheilla alkoholinen ja lopussa runsaan sitruksisen ja mausteisen humalainen. Maussa oli tuon ruohon lisäksi jotain havupuuta tms. ehkä kuusta tai katajaa. Maussa oli myös jotain lääkeyrttisyyttä, joka oli aika omaperäisen makuista. Maku oli kompleksinen ja tarjosi joka puraisulla jotain uutta.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Unusually for barley wine, it is the hops that dominate, bursting on to the nose with bitter and piny resins and tart citrus fruit. Malt struggles to make appearance on the aroma but starts to build in the mouth with rich grain and warming alcohol. The finish leaves tyre marks on the back of the throat due to the massive hop attack, but there is a good balancing malty and nutty note from the grain.”

Kuvaus on kyllä ihan nappiin. Mallas jää tuoksussa humaloinnin jalkoihin, mutta maussa se on läsnä perinteiseen barley wine -tyyliin ja samaan tapaan kuin esim. harvest aleissa. Humaloinnin kanssa tämä on kieltämättä oluttyyliltään aika lähellä double ipaa. Kieltämättä panimo kutsuukin olutta barleywine style aleksi. Itse kutsuisin DIPA style barleywineksi. Tarkasta tyylilajikategorisoinnista riippumatta kyseessä on erittäin maukas ja monipuolinen olut, jota voi suositella kaikille voimakkaasti humaloitujen oluiden ystäville. Humalointi ei kuitenkaan ole oluessa se itse tarkoitus, vaan täydentää loistavasti muuta makupalettia. 

Hinta Saveur Bieressä 5,60 € / 0,355 l.

Sierra Nevada Bigfoot 9,6 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 23 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 90 IBU
• maltaina 2-tahoiset ohra- sekä caramel-maltaat
• katkerohumalointina Chinook ja aromihumalointina Cascade, Centennial ja Chinook
• hiivana pintahiiva

175: Berliner Kindl Weisse

Jackson: Berliner Weisse

Protz: Wheat Beer

Maistelussa tällä kertaa tämä saksalainen vehnäinen sour ale. Olut oli väriltään samean haalean keltainen ja muodosti pinnalleen pirteän pienikuplaisen samettisen pysyvän vaahdon. Oluessa oli happaman kirpea hedelmäinen ja hieman hiivainen tuoksu.

Oluen maku oli lempeän kirpeä ja hennon hapan, mutta samalla hivenen makea, ehkä jopa aavistuksen banaaninen. Olut on todella helposti juotava ja jopa vetisen laimea. Toimisi kesäpäivän janonsammuttajana erinomaisesti. Tähänhän saksalaiset lisäävät erilaisia makusiirappeja tuomaan lisämakua enkä yhtään ihmettele. Kirpeä happamuus teki oluesta viinimäisen, tosin ilman alkoholin makua. Maku ei luonut mielleyhtymää valkkariin vaan pikemminkin johonkin hedelmäiseen kotiviiniin.

Jackson kuvailee BKWa kirjassaan näin:

“The Weisse, which is most readily available in the summer, is firm, carbonic, and fruity, with a cutting hit of sourness. This type of beer is typically sweetened with a Schuss (dash) of raspberry syrup or the green essence of the herb Waldmeister (woodruff).”

Jackson on samoilla linjoilla meikäläisen kanssa.

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:

“The finished beer has a hazy pale gold colour with a complex and intriguing aroma of fresh lemons and rose petals. It is mouth-puckeringly acidic on the palate with a big lemon fruit bite and no discernible hop character. The finish is short, acidic and with a further blast of tart fruit.”

Sitruunan vielä ymmärrän tulevan tuosta hedelmäisyydestä ja happamuudesta, mutta ruusunterälehdet menivät pahasti ohi omasta makupaletistani. Humaloinnin lähes täydellinen puuttuminen toki on mainitsemisen arvoinen asia.

Kerrassaan erinomainen kesäolut humaltumishaluttomalle.

Hinta Saveur Bieressä 2,00 € / 0,33 l.

Berliner Kindl Weisse 3,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 7,5 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 10 IBU
• maltaina ohra-(70 %) ja vehnämaltaat (30 %)
• humalointina Northern Brewer
• hiivana lactobacillus

174: Pater Lieven Blond

Jackson: Abbey Ale

Maistelussa hivenen samean kullankeltainen belgialainen ale. Oluen tuoksu oli kukkaisen humalainen ja hiivaisen banaaninen. Maku seuraili tuoksua ja oli makea, hedelmäinen sekä hieman banaaninen. Maku oli raikas, mutta hieman alkoholi meinasi puskea taustalta esiin. 

Monien belgialalisten tapaan olut muodosti pinnalleen kermaisen vaahdon, joka säilyi viimeiseen kulaukseen asti. 

Jakcon kuvailee PLBia kirjassaan tähän tapaan:

“Pater Lieven Blond has a fresh, fruity, creamy aroma; a notably refreshing, crisp palate; and a dry, faintly salty finish.”

Kokonaisuudessaan täyteläisen tasapainoinen, banaanisen makea ja viljavan maltainen olut.

Hinta Saveur Bieressä 2,20 € / 0,33 l.

Pater Lieven Blond 6,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 14 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohramaltaat
• humaloinnista ei tarkkaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

173: Petrus Oud Bruin

Jackson: Flemish Red / Brown

Maistelussa tällä kertaa tämä punertavan ruskea belgialainen sour ale, joka muodosti pinnalleen vaaleanruskean vaahdon. Oluen tuoksu oli hennon tamminen.

Myös maussa oli aavistus tammitynnyriä sekä tummaa hedelmäisyyttä. Maku oli melko mieto ja hieman vetinen. Suutuntuma oli hiilihappoinen ja juotavuudessaan olut toimi erittäin hyvin saunan jälkeisenä janojuomana. Maku oli alussa maltaisen makea, mutta kääntyi sitten hivenen happamaksi. Olen kyllä juonut reilusti happamampiakin Flemish Browneja. 

Muutenkin kokonaiskuva oli aika vaisu ja olisin kaivannut olueen lisää luonnetta. Tämä tosin voisi toimia hyvin porttina kohti sour alejen maailmaa, sillä tammisuus ja happamuus eivät ole yhtä päällekäyviä kuin monissa sour aleissa. Tosin nämä maut ovat ehkä se tyylilajin pointti, mutta tämä ei aiheuta yhtä suurta ensijärkytystä maistajalleen kuin vaikka Rodenbach tai Bacchus. Lisäksi 5,5 % kuullostaa ihan uskomattomalta lukemalta, sillä miedosti humaloitu POB on kuin (hivenen happamoitunutta) linnunmaitoa.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan tähän tapaan:

“It is a complex brew, with a tannic aroma and a very smooth palate, with a clean, toffee-like maltiness, hints of chocolate, and cinnamon-dusted pears. This is from the De Brabandere brewery, of Bavikhove, West Flanders. It is in the reddish-brown, sweet-and-sour style of the region.”

Voi olla että nuo maut siellä jossain piilivät, mutta maku oli niin mieto että en kyllä itse saanut nistä kiinni. Ehkä pitäisi maistaa huoneenlämpöisenä eikä viilennettynä, jotta maut erottuisivat paremmin.

Hinta Saveur Bieressä 2,30 € / 0,33 l.

Petrus Oud Bruin 5,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina palet ja paahdetut
• humalointina Saaz
• hiivana talon oma hiiva

172: Petrus Speciale

Jackson: Belgian Ale

Tänään lasiin kaatui tämä lähes kuparinvärinen belgialainen. Olut muodosti tuoppiin runsaan pitkäkestoisen vaahdon. Oluen tuoksu oli hieman lagermaisen humalainen ja hedelmäinen.

Oluen maku oli makea ja maltainen. Oluessa oli myös hieman kypsää hedelmäisyyttä ja lopussa mausteista humalointia. Maku oli kokonaisuudessaan maukas ja tasapainoinen. Makeutta oli juuri sopivasti ja humalointi oli maukas sekä riittävän puraiseva, mutta ei liian päällekäyvä.

Jackson kuvailee PSa kirjassaan näin:

“…Speciale is an assertive ale, with an earthy aroma; a textured malt background; coriander in the palate (this spice is added); and a rooty, hoppy finish.”

Jännä kyllä tuo Jackon maininta korianterista, sillä sitä ei juuri missään muualla mainita kuin Beer Hunterin teksteissä, enkä minäkään makua havainnut. 

Hinta Saveur Bieressä 1,80 € / 0,33 l.

Petrus Speciale 5,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohramaltaat
• humaloinnista ei tarkkaa tietoa, maustettu ilmeisesti korianterilla
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

171: Hoegaarden Spéciale

Jackson: Belgian Wheat Beer

Samea sinapinkeltainen belgialainen kaatui tulppaanilasiin ujon vaahdon saattelemana. Oluessa oli aavistuksen banaaninen, voimakkaan korianterinen ja mausteinen tuoksu.

Maku seurasi tuoksua ja oli erittäin korianterinen. Lisäksi mukana oli kypsää banaania sekä appelsiiniä. Hedelmäistä makua ryyditti viljava maltaisuus. 

Tämmöinen lastenpullo on kyllä ihan liian pieni annoskoko ja olisi vaatinut melkein pienemmän lasin, sillä nyt vaahto jäi aika olemattomaksi. Maltaisuus toi makuun mukavasti ryhtiä eikä se ollut vetinen, mikä on usein vehnissä vaarana, vaan jämäkkä ja maukas.

Jackson kuvailee HSa kirjassaan näin:

“A nutty flavour is imparted to beer by crystal malts. The proportions of coriander and orange are the same in both (Witbier ja tämä) beers, but the critic character seems to be accentuated by the greater maltiness of the Speciale.”

Yhdyn edellisen puhujan mielipiteeseen. Voin suositella. Juon mieluusti toistekin.

Hinta Saveur Bieressä 2,40 € / 0,25 l.

Hoegaarden Spéciale 5,7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohramaltaat ja vehnä
• humaloinnista ei tarkkaa tietoa, maustettu korianterilla ja appelsiininkuorella
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

170: Celis White

Jackson: Belgian-style Wheat Beer

Maisteluvuorossa tämä jenkkiläinen vehnä. Tuoppiin kumottu olut oli samean vaaleankeltainen. Tuoksu oli mausteinen ja voimakkaan korianterinen sekä ehkä aavistuksen appelsiininen.

Myös maussa päällimmäisenä esille nousi korianteri. Mukana oli myös sitruunaista happamuutta ja appelsiinistä hedelmäisyyttä. Tämä kepeärunkoinen vaaleaverikkö maistui kyllä näin kevättä odotellessa allekirjoittaneelle. 

Vähän vetinen oli oluen runko, mutta maku oli hyvä. Mukana oli muutakin mausteisuutta kuin vain päälleliimattu korianteri, mutta en niitä sen tarkemmin osaa yksilöidä.

Kyseessä on Hoegaardenin perustajan Pierre Celisin lanseeraama olut, jonka vaiheet pähkinänkuoressa voi lukea esimerkiksi tästä Ratebeerin kuvauksesta.

Jackson kuvailee CWa kirjassaan näin:

“His (Pierre Celisin) Celis White is similar to the beer he made in Belgium but perhaps softer, with more fruity acidity, and less flowery.”

Wkipedian mukaan Jackson antoi oluelle vuonna 1997 täydet neljä tähteä. Miedoksi olueksi tämä oli kyllä erittäin maukas. Sopii etenkin kevätauringon seuralaiseksi.

Hinta Saveur Bieressä 1,60 € / 0,25 l.

Celis White 5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tietoa
• maltaina ohramaltaat ja vehnä
• humaloinnista ei tarkkaa tietoa, maustettu yrteillä
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

169: Abbaye des Rocs Brune

Protz: Abbey Beer

Samean ruskea belgialainen kaatui tuoppiin perjantai-illan ratoksi. Oluessa oli mausteinen yrttinen humalainen ja hieman paahteinen tuoksu.

Maku seurasi tuoksua ollen suklaisen ja kahvisen paahteinen sekä lääkeyrttinen ja mausteisen humalainen. Jotain tummaa hedelmäisyyttä ja rusinaa on myös maussa. Olut oli omaan suuhuni juuri sopivan makea. Hieman alkoholi puski esiin, mutta ei häiritsevästi.

Protz kuvaa AdRBa kirjassaan seuraavasti:

“…big vinous fruit aroma with spices and dark malt notes. Ripe fruit, coriander, chewy grain and hop resins fill the mouth, followed by a big, complex finish that is sweet at first, then becomes fruity and spicy but with a solid underpinning of hops.”

Protz puhuu kirjassaan, että valmistuksessa olisi käytetty korianteria, mutta siitä ei valmistajan sivuilla (melko old school sivut muuten) ainakaan ole mitään mainintaa. Muuten kuvaus on aika passeli.

Erinomainen olut, jota täytyy toistekin tyypata.

Hinta Saveur Bieressä 2,80 € / 0,33 l.

Abbaye des Rocs Brune 9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa 
• maltaina 7 eri tyyppiä
• humalointiiin belgialaisia, saksalaisia ja tsekkiläisiä humalia
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

168: Drie Fonteinen Oude Kriek

Protz: Lambic & Gueuze

Tämä kirsikanpunainen olut kaatui skumppalasiin runsaan vaaleanpunaisen vaahdon saattelemana.

Oluen tuoksu oli happaman marjaisa ja tamminen.

Suutuntuma oli jälleen sampanjamaisen poreileva. Oluen maku oli yllättävän miedon kirsikkainen. Maku oli kuiva ja hedelmäinen sekä mielestäni yllättävän samanmakuinen edellisen maistetun oluen kanssa. Tässä tosin ei ollut navettaa samassa mittakaavassa. Tammitynnyrikin oli läsnä lähinnä tuoksussa, mutta ei niin vahvasti maussa. 

Oluen maku oli hedelmäisen kirpeä ja hapan. Ja pikkuhiljaa se kirsikkakin alkoi maistellessa pilkahtelemaan enemmän ja enemmän. Voi olla, että pienellä kypsyttelyllä kirsikan maku voimistuisi oluessa. Nyt paikoitellen tuntui, että tämä oli hieman vetinen, mutta potentiaalia kyllä löytyy.

Protz kuvailee DFOKiä kirjassaan seuraavasti:

“Oude Kriek has a superb aroma of bitter cherry fruit and “horse blanket” yeast mustiness. The fruit, with an almond-like underpinning from the pips, dominates the palate, while the finish is dry, sour, fruity and nutty. Again, the bottled version is 6% (tämä oli kyllä 5 %) and is a revelation, with enormous sour fruit, yeast bite and almonds dominating from nose to finish.”

Navettaa, hevosen loimea, mitä näitä nyt on ja päälle vähän mantelia. Kuvaus kulki vaihteeksi aika omissa sfääreissään ja en kyllä pysty ihan täysin tähän samaistumaan. Tekisi mieli laittaa pullo tätä jemmaan ja maistaa muutaman vuoden päästä. Tosin pyörii aika kovissa hinnoissa tämä.

Hinta Saveur Bieressä 10,90 € / 0,375 l.

Drie Fonteinen Oude Kriek 5,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosenista ei tarkkaa tietoa (35 % kirsikoita ja loput lambicia)
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa (kuivahumalointi)
• lambicissa maltaina 60 % ohraa ja 40 % mallastamatonta vehnää
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa 
• hiivana villhiivat

167: Drie Fonteinen Oude Geuze

Protz: Lambic & Gueuze

Perjantain kunniaksi maisteluvuorossa tämä kullankeltainen oude gueuze -tyylin lambic.

Oluen tuoksussa oli kypsää hedelmäisyyttä ja siiderimäistä happamuutta. Lisänä navettaa ja tammitynnyriä.

Suutuntuma oli sampanjamaisen pirskahteleva. Maku seurasi hyvin tuoksua. Kirpeän hapan ja kuiva maku, jota seurasi kypsää hedelmäisyyttä sekä tammitynnyri ja navetta. En osannut päättää oliko maku/tuoksu tammea vai navettaa, joten päädyin molempiin.

Maku oli viinimäisen tai siiderimäisen hapan. Mukana oli myös viilimäisyyttä eli lieneekö aiheuttajana maitohappo. Oikeastaan mausta tuli mieleen omenaviinistä tehdyt siiderit, eivät niinkään perinteiset englantilaiset kypsän hedelmäiset aidot siiderit. Mielikuvat joita olut loi, olivat kesäisen kepeitä, jopa näin keskellä talven pikkupakkasia. Maku oli myös hieman kompleksinen ja erittäin vivahteikas. 

Protz kuvailee DFOGa kirjassaan seuraavasti:

 “Oude Gueuze has a shockingly dry, musty, tart lemon bouquet and palate, with a long, fruity, sour, acidic finish.”

Hyvältähän tuo RPn kuvaus omaan korvaani kuullosti. Samoilla linjoilla ollaan, tosin tuo tammisuus/navetta oli mielestäni myös voimakkaasti maussa läsnä, eikä sitä pelkällä tunkkaisuudella tai happamalla jälkimaulla voi kuitata.

Joka puraisu oli makunautinto. Suosittelen maistamaan.

Hinta Saveur Bieressä 5,30 € / 0,375 l.

Drie Fonteinen Oude Geuze 6,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosenista ei tarkkaa tietoa (sekoitettu eri ikäisistä lambiceista)
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa, mutta ei katkerohumalointia
• maltaina 60 % ohraa ja 40 % mallastamatonta vehnää
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa 
• hiivana villhiivat