115: Carlsberg Imperial Stout / Gamle Carlsberg Porter

Jackson: Imperial Stout

Lävitsetunkemattoman musta tanskalainen imperiaalinen stout kaatui tuoppiin rankan päivän päätteeksi. Oluessa oli paahteinen ja humalaisen kitkerä tuoksu.

Oluen maku oli erittäin paahteinen ja kitkerän humalainen. Jopa minä löysin tästä suklaata. Maku ei ollut kovin makea, vaikka alkoholi hieman lisäsi makeuden vaikutelmaa. Kuvailisin tätä adjektiivilla koffin portermainen. Maussa oli myös häivähdys lakritsia. 

Suklaasta ja lakusta huolimatta tämä ei ollut ehkä yhtä kompleksinen ja voimakas kuin KP. En tiedä meneekö siitepölykauden piikkiin, mutta jotenkin tuntui, että maku oli yllättävän mieto. Tämä oli Koffia lempeämpi eikä aivan yhtä paahteinen. Kelpo olutta kuitenkin. Annoskooksi suosittelisin ehkä 0,33 litran pulloa puolen litran tölkin sijaan.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"It uses lager yeast, but the resultant cleanness is overlaid with textures and flavours that are densely oily and tar-like, with suggestion of hessian, oak, cedar, and coffee beans. It is tangily dry but also warming."

Setripuut ja säkkikankaat sun muut jäivät kyllä nyt maistamatta ja olin aika eri linjoilla, mutta kyllä tässä oli vivahteikuutta kerrakseen. Maistamisen arvloinen ehdottomasti. Kaikki olutnörtit hoi, kun olette seuraavalla Köpiksen vierailulla ja maistaneet jo kaikki Mikkellerin panimoravintolan parikymmentä hanaolutta, niin sitten viimeistään on aika käydä tämän kimppuun.

En löytänyt pähkinänkuoreen juurikaan mitään infoa tästä. Kuten Jackson mainitsee, olueen on käytetty lagerhiivaa ja alkoholia oluessa on 8,2 %.

114: Carslberg 47

Jackson: Vienna-style Lager

Tällä kertaa vuorossa tällainen meripihkanvärinen Kööpenhminan tuliainen. Oluen tuoksu oli runsaan mausteisen humalainen ja ehkä aavistuksen hiivainen.

Maultaan olut oli makeahko ja viljaisen maltainen. Mukana oli reilusti mausteista humalaa sekä aavistus hedelmää. Aluksi alkoholi ei maistunut, kun en runsasta pitoisuutta muistanut, mutta heti kun asia juolahti mieleen tuntui siltä, että alkoholin myös aisti. Maun yksioikoisuus oli lievä pettymys. Päällimmäisenä maussa oli reilu humalointi, joka ei ollut huono, mutta ei mikään erityisen maukaskaan.

Puolen litran tölkki tätä on kyllä petollinen annoskoko. Jääkaappikylmänä tämä varmaan hulahtaisi alas melko lyhyessä hujauksessa. Nyt olut oli vain hieman huoneenlämmöstä viilennettyä ja näin ollen humala ja alkoholi maistuivat voimakkaina. Tosin seitsemän volttiseksi tämä oli aika lempeä tässäkin lämpötilassa, mutta ei tarjonnut suurta makuelämystä.

Jackson lausuu oluesta seuraavaa:

"With its distinctively full, reddish-amber colour, high strength, and deliciously malty, nutty, apricot-like dryness, it is intended to be a reminder of an early style of lager, originally produced in Vienna in the 1840s and later taken up by Carlsberg."

Omaan suuhun tämä oli makea eikä kuiva. Mielestäni alkoholi korosti makeutta, toki humalointi antoi kuivaa jälkimakua, mutta ensi puraisussa oli myös makeutta. Ei mikään huikea, mutta ihan kokeilemisen arvoinen.

Carlsberg 47 7,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 30 EBC
• katkeroainepitoisuus 35 IBU
• maltaina pilsnerit ja karamellit.
• humalalajikkeista ei tarkkaa tietoa
• talon oma hiiva

113: Schneider Weisse (TAP7 Unser Original)

Jackson: Hefeweizen

Protz: Wheat Beer

Tällä kertaa tuopissa tämä saksalainen samean tummankeltainen vehnä. Oluen tuoksu olu banaaninen ja samoin myös maku. Oluen humalointi oli melko runsas ja maukas. Yllättävän reippaasti humaloitu noin niin kuin vehnäolueksi. Lisäksi oluen värikin jo hieman kertoo, että olut on ehkä ihan perusvehnää hieman maltaisempi tai ainakin viljainen.

Banaanisuuden kaverina ei juurikaan ollut makeutta, vaan oluen maku on melko kuiva. Humalointi antaa oluelle mausteisen maun, joka tuo mieleeni taatelin ja rusinan. Olut ehti jäähtyä jääkaapissa hieman turhan kauan ja oli alle kymmenen asteista. Ei mikään huikea tapaus, mutta miellyttävän tuhdin makuinen. Makeutta olisin hieman kaivannut enemmän. Ei samalla tavalla säväyttänyt kuin WKW, joka avasi kesäkauden. Ehkä sävärit olivat vain ensimmäisen etuoikeus.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"Schneider Weisse, is a darkish interpretation of the Hefeweizen style. It is very lively, with complex, fruity flavours, maltiness, almondy nuttiness, and clove."

Hefeksi tummahko joo. Mielestäni ei kovin hedelmäinen banaania lukuunottamatta, mutta maltainen ja mausteinen.

Protz puolestaan sanoo oluesta seuraavaa:

"…has a pronounced banana, cloves and nutmeg aroma with a tart, spicy and slightly acidic flavour in the mouth. The quenching finish has creamy malt, spices, fruit and gentle hop notes."

Ei ole tuo neilikka nyt ihan jokapäiväinen tuttavuus meikäläiselle, joten en oikein osaa sitä kommentoida. Mutta jotain voimakasta mausteisuutta oluessa oli sekä banaanisuutta ja lievää maltaisuutta. Kelpo vehnä, mutta ei säväyttänyt.

Hinta BeerNavigatorissa 2,05 € / 0,5 l.

Schneider Weisse 5,4 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,8 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 14 IBU
• maltaina kelheimiläiset vehnät (60 %) ja ohrat (40 %)
• humalointina Hallertauer Tradition ja Magnum
• talon oma hiiva

112: Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel

Jackson: Dark Wheat Beer

Tällä kertaa maistettavana tämä samea merpihkanvärinen runsaskuplainen saksalainen vehnäolut. Oluesa oli tutun vehnäolutmainen hiivainen tuoksu.

Maultaan tämä oli aikamoinen pettymys kristall klarin jälkeen. Maku oli maltaisempi eikä yhtä makea kuin WKW:ssä. Maku oli banaaninen, mutta yllättävän mieto ja täyteläinen. Oluen lämpötila osui aika hyvin Jacksonin haarukkaan 9-12 °C, mutta siitäkin huolimatta tuntui, että maku oli vähän mitäänsanomaton. Ehkä oluen vivahteikkuus oli niin hienovaraista etten päässyt siihen oikein sisään. Jotain lievää siirappimaisuutta maussa oli, vaikka makeutta ei ollut kuin nimeksi.

Olutnautinto parani ehkä hieman tuopin pohjaa kohti, kun pääsin yli alkupettymyksestä. Ei tämä silti samalle tasolle noussut  kuin #111.

Jackson kuvailee tätä olutta kirjassaan näin:

"…tastes less obviously yeasty than its paler brother brew. The yeasty notes are rounded by the assertive character of the dark malts. The aromas and flavours of malt are dominant, and reminiscent of maple syrup. This element melds beautifully with the fruitiness that is typical of the Weihenstephan beers. In this instance the fruit character resembles banana, with some suggestions of apple.

Ilmeisesti MJ diggailee kybällä, kun on noin harvinaisen monisanainen seonteossaan. Itselleni tämä useasti maailman parhaan tumman vehnoluen tittelin vienyt tapaus WHD ei vain oikein auennut.

Hinta BeerNavigatorissa 1,85 € / 0,5 l.

Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel 5,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,7 °P
• väri 33,6 EBC
• katkeroainepitoisuus 14 EBU
• maltaista ei tarkempaatietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa