85/100: Weihenstephaner Hefe Weissbier

Jackson: Hefe Weisse / Weizen
Protz: Wheat Beer

Tällä kertaa saunan päälle tuoppiin kaatui tämä samea kullankeltainen saksalainen jumalainen nektari. Tuoksussa oli banaanista saksalaisen vehnäoluen perusfleivöriä.

Oluen maku oli aavistuksen makea ja runsaan banaaninen. Mukana on myös hieman hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Mielestäni tämä on vaan parempi kuin Paulaner. Paulanerin hefe on  hieman maltaisempi ja kuivempi. Tämä on omissa kirjoissani saksalaisen suodattamattoman vehnäoluen perusruumiillistuma. Maistamistani hefeistä ykkönen. Maultaan WHW on ehkä aavistuksen mieto ja liian viileänä olut menettää helposti makunsa. Mutta kelpo janojuoma ja toimii illan ekana tai ainoana oluena. Jos alla on jo muutama olut, menee tämän juominen helposti hukkaan, ainakin jos olut tarjoillaan liian kylmänä. Oluen suutuntuma on todella hiilihapokas. Aivan kuin banaanilimsaa sippailisi. Maku on pehmeän banaaninen ja makeutta on juuri sopivasti.

 Jackson sortuu kirjassaan tämän oluen kohdalla esittelemään lähinnä tämän maailman vanhimpana pidetyn panimon historiaa. Oluen kuvaus jää lyhyen ytimekkääksi:
"The brewery makes about ten lagers and wheat beers, but is especially known for the latter. The Hefe Weissbier is the spiciest in more towards fruitiness."

Kyllä banaanifleivöri olisi paikallaan mainita, vaikka vähäsanaisia ollaankin.

Onneksi Protzin kuvaus on hieman monipuolisempi:
"The hazy orange/gold beer has a rich and tempting aroma of banana, cloves, nutmeg and a gentle hop resins. Creamy malt fills the mouth, balanced by fruit and spices, with a long refreshing, complex finish in which ripe malt competes with the growing influence of spices and fruit, with a late hint of hops."

Protzhan melkein yltyy runolliseksi runsaassa kuvauksessaan, joka osuu kyllä naulankantaan. Banaania, hedelmää, mausteisuutta jne. Samasta oluesta tässä puhutaan kuin mikä oli omilla huulillanikin.

Testaa ja ihastu. Suosittelen nautittavaksi janojuomana tai hyvän aterian päätteeksi.

Hinta Alkossa 3,48 € / 0,5 l.

Weihenstephaner Hefe Weissbier 5,4 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 12,9 °P
    •    väri 15 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 12 EBU
    •    maltaina saksalaiset ja ranskalaiset vehnä- ja ohramaltaat
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

84/100: Westvleteren XII

Protz: Trappist Beer

Valmistumisen kunniaksi päätin riipaista hieman erikoisemman oluen tähän väliin. Aluksi ajattelin säästellä tätä maailman parhaaksi olueksi tituleerattua panimotuotetta sadanneksi, mutta kun löytyi näin hyvä tekosyy korkata olut, en malttanut sitä enään jemmailla.

Samea kahvinvärinen olut muodosti samettisen vaahdon oluen pinnalle. Vaahto jaksoi pulputa geysirin tavoin kyllä todella pitkään ja vaahtokukka säilyi pitkälti yli makunautinnon puolenvälin.

Oluen tuoksu on aavistuksen paahteisen maltainen ja runsaan hiivainen sekä hieman humalainen.

Maku on ensipuraisulla pehmeä ja suutuntuma on jollain tapaa paksu ja täyteläinen. Maussa on makeaa rusinamaisuutta ja mokkaista kahvimaista paahteisuutta. Tavallaan rusina on ehkä hieman väärä sana, sillä maku oli jotenkin fiinimpi, ehkä luumuinen. Aluksi maku innosti ja tuntui kompleksiselta. En tosin paljoa yleensä diggaile tällaisista makeista ja runsaasti humaloiduista tapauksista. Sama päti myös tällä kertaa. Pienen ajan päästä oluessa alkoi maistua lähinnä tuhti humalointi, joka oli vähän liian kovaa kaliiberia omaan makuuni. Se peitti alleen pienet vivahteet, joten sippailu muuttui aika yksitoikkoiseksi. Myös runsas alkoholipitoisuus maistui humaloinnin rinnalla jälkimaussa. Olisi varmaan pitänyt tintata pohjalle joku miedompi olut loiventamaan järkytystä ja turruttamaan makuhermoja.

Oluesta riitti pitkäksi aikaa iloa tai ainakin siemailtavaa, sillä mikään easy drinking -elämys tämä ei todellakaan ole. Normaalisti juoma uppoaa noin 20 - 25 minuutissa, mutta tällä kertaa juomiseen taisi kulua lähemmäs 45 minuuttia.

Protz kuvailee W12:sta näin:

"It is a dark brown beer, with a massive attack of vinous fruit, toffee and roasted grain on the nose, chewy malt, dark fruit and hops in the mouth, and a warming alcohol, toasted grain and hops finish."

Protzilta pätevä ja ytimekäs kuvaus oluesta.

Tämä ei ollut missään nimessä mun pala kakkua, mutta oli toki kokeilemisen arvoinen. Lähinnä tietysti oluen statuksesta johtuen. Nyt voi kyselijöille todeta, että "been there done that".

Jos kukkaron nyörit antavat myöten, niin suosittelen muodstamaan oman mielipiteen asiasta. Tällä hetkellä olutta ei ole alkosta saatavilla, mutta sitten kun he taas erän sitä saavat.

Hinta Alkon erikoisvalikoimassa 18,87 € / 0,33 l

Liefmans Glühkriek 10,2 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 21,1 °P
    •    väri 87,6 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 30,0 EBU
    •    maltaina palet ja lisäksi tummaa kandisokeria
    •    humalointina Northern Brewer
    •    hiivakanta tulee Westmallesta

83/100: Liefmans Glühkriek

Jackson: Spiced Cherry Beer

Eilen satoi ensilumi, joten oli perjantain ratoksi lupa ottaa hieman lämmikettä. Vuorossa siis tämä joulunpunainen belgialainen, jonka tarjoilulämpötilasuositus on 70 °C. Ei muuta kuin oluet kattilaan ja lihalämpömittari laulamaan. Noin 60 asteen kohdilla olut alkoi kuohumaan ja hiilihapot muuttuivat vaahdoksi, josta muodostui reipas vaahtokukka oluen pinnalle.

Oluen tuoksu oli mausteinen ja marjainen. Koska pullon kylkeä koristavat kirsikat ja nimikin viittaa kyseiseen marjaan, lienee marjainen tuoksu tarkemminkin kirsikan tuoksua. En tosin sitä aivan selkeästi tuoksusta erottanut. Oluen maku on kirpeä ja kirsikkainen. Tässäkin aluksi maku oli vain yleisesti marjaisa, mutta pikkuhiljaa aloin erottamaan mausta selkeästi kirsikan, kun olut hieman jäähtyi. Oluessa ei lämmityksen johdosta ollut jäljellä laisinkaan hiilihappoja. Myös muut oluelle melko perinteiset elementit kuten maltaan ja humalan maut loistivat poissaolollaan. Makunautinto ei ollut siis ihan oluiden perinteisimmästä päästä tai siis siitä päästä, mihin itse on tullut totuttua.

Lämmin, mausteinen ja marjainen. Tästä tulee väkisinkin mieleen glögi. LG on piristävää vaihtelua ainaiselle glögin kittaukselle ja ajaa aivan saman asian. Ei mikään mullistava makuelämys noin niin kuin olutmielessä. Toki erilaisuudessaan kokeilemisen arvoinen, mutta maku on omaan suuhuni aika yksioikoinen. Olisi ehkä pitänyt pinnistellä hieman kovemmin, jotta olisin tunnistanut käytetyt mausteet, mutta ne eivät olleet mielestäni kovin helposti tunnistettavissa, joten tyydyin vain sippailemaan lämmikettä.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavaan tapaan:

"The cinnamon seems most obvious in the aroma, with iron-like, medicinal flavours giving way to sweet, sugared-almond notes, balanced by fruity acidity and a clovey finish."

Neilikan ja kanelin lisäksi oluen maustamiseen on Jackon mukaan käytetty myös anista.

Yhteenvetona kirsikkainen ja hieman kirpeä, mausteinen ja lämmittävä kirsikkaolut. Suosittelen kokeilemaan talvi-iltojen lämmittäjänä.

Liefmans Glühkriek 6 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 19,6 °P
    •    väri 49,4 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 18 EBU
    •    maltaista ei tarkkaa tietoa
    •    humaloinnista ei tarkkaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

82/100 St Peter's Organic Best Bitter

Protz: Best Bitter

Tällä kertaa tuoppiin valui tämä meripihkanvärinen englantilainen. Oluessa oli mieto hiivainen ja hivenen maltainen tuoksu. Tuoksusta ei jurikaan kyennyt ennakoimaan oluen makua, joka oli ensipuraisulla melko humalainen. Humalan katkeroa ei ollut niinkään paljoa, mutta humalan maku hyökkäsi heti kun olutta sai suuhunsa. Tiukasta alkusäväyksestä huolimatta maku oli kokonaisuudessaan melko valju ja mitäänsanomaton. Olut maistui vähän kuin vedellä jatketulta. Tässä oli ensireaktio.

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin päästä makuun käsiksi ja oluesta alkoi nousta esiin pieniä vivahteita. Ei se miksikään suosikiksi kuitenkaan noussut, mutta maku ei ollutkaan niin huono kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Oluen maku oli mielestäni kuiva ja humalainen. Mukana oli pehmeää maltaisuutta sekä hieman hedelmäisyyttä. Loppuun vielä rapsakka humalan katkeroiden puraisu ja homma on siinä. Tosin maku on jollain tapaa tasapaksu ja yllätyksetön. Olut ei ole mauton, mutta jollain tapaa mausta ei nouse mitään positiivista esille. Toisaalta tämä johtunee siitä, että olut on tasapainoinen kokonaisuus ja on hyvä ettei mikään niin sanotusti pistä silmään tai tässä tapauksessa kai pitäisi sanoa kieleen. Tällä tavalla maistellessa oluesta yrittää ehkä liikaa etsiä sanoiksi puettavia makuja, sillä olutarvio, jossa oluen todetaan maistuvan oluelle, ei ole lukijalle kovin mielekäs. Tavallaan tämä toteamus, maistui ihan oluelle, kuvaa jossain määrin hyvin SPOBBiä. Maku on kuitenkin omaan suuhuni aavstuksen vaisu.

Kokeillaanpa arvailla, miten Protz kirjassaan tätä arvioi. Veikkaan että jotenkin näin:
Amber coloured beer had gentle malty aroma with spicy hops. There is biscuity malt, resin hops and tart fruit on the palate and spicy hops in the finish.

Oikeasti Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:
"The pale bronze beer has a biscuity malt and peppery hops aroma, followed by an explosion of spicy, bitter hop resins on the tongue with a good balance of sappy malt and tart fruit. The long finish has good juicy malt and citrus fruit but is dominated by an iodine-like hop bitterness."

Adjektiivit ovat aiemmista olutarvioista tuttuja, mutta täytyy sanoa, että kokonaisuus osuu aika hyvin naulan kantaan. Itse mietin onko hedelmäisyys aavistuksen sitruksinen, mutta en sitä lopulliseen arvioon kirjoittanut kun en ihan varma ollut oliko maku sitruunainen vai mikä. Etenkin tuo "explosion of spicy, bitter hop resins" osus ja uppos.

Tästäkin huolimatta vähän vaisu tapaus ja näillä hinnoilla en kyllä osta uudestaan.

Hinta lähi-cittarissa 4,49 € / 0,5 l

St Peter's Organic Best Bitter 4,1 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
    •    väristä ei tarkkaa tietoa
    •    katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
    •    maltaan luomutuotettu Chariot-ohra mallastettuna
    •    humalointina luomutuotettu Golding
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

81/100: Moretti La Rossa

Jackson: Vienna Lager / Maibock

Ruskean värinen italialainen kaatui lasiin Sisilian lämmössä. Oluessa oli tumman maltainen, makeahko rusinainen tuoksu. Oluen maku oli paahteisen maltainen ja makeahkon rusinainen. Alkoholipitoisuuden huomaa, mutta se ei ole häiritsevästi läsnä. Lisäksi humalointi mukavasti peittää ja tukee runsasta alkoholipitoisuutta. Maku on todelal maukas ja vivahteikas. Sanoisin jopa kompleksinen. Tästä syystä aluksi oluesta tuli mieleen Koffin portteri.

Oluessa on paahteisuutta, jota joku voisi väittää jopa suklaaksi, mutta en minä. Alkusäväys on makean rusinainen, mutta maku muuttuu lopussa hieman kuivemmaksi ja paahteiseksi. Tämä on hyvä juttu, sillä en yleensä pidä makeista oluista paitsi vehnäoluista. Peroni Nastra Azurron jälkeen piristävä opetus siitä, että Italiassakin osataan tehdä oluita. Ei vaiskaan, on PNA:kin ihan maukas. Ei ollenkaan joutava vaan juotava. Tämä on näinkin vahvaksi olueksi yllättävän helposti juotava, mutta oluen maukkaudesta johtuen nautintoa mielellään pitkittää hieman.

Jackson kuvailee MLR:a kirjassaan näin:
"It has almost the aroma of straight-from-the-oven pizza dough; a fresh, sweetish, lively, smooth malt character, finishing with a spicy dryness."

Jackson on taas tuttuun tapaan olutkuvauksessaa hyvin vähäsanainen, mutta silti niin kovin eksakti. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Kokeilin olutta myös liharuoan kanssa ja toimi myös siihen.

Hinta Sisiliassa paikallisessa supermarketissa 3 x 0,33 l pakkaukselle 2,99 €.

Moretti La Rossa 7,2 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 17,3 °P
    •    väristä ei tarkkaa tietoa
    •    katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
    •    maltaina palet (10 %) ja tummat (90 %)
    •    humaloinnista ei tarkkaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

80/100: Brains Dark

Protz: Mild Ale

Maisteluvuorossa oli tällä kertaa lähes lävitsetunkemattoman musta walesilainen. Pinnalle muodostui kermainen vaahto, joka jäi kuitenkin hieman turhan ujoksi. Oluen tuoksu oli maltainen ja hieman paahteinen.

Oluen maku oli maltainen. Humalointi oli miellyttävän pehmeä ja humalan maku jäi viipyilemään suuhun. Maku oli kuitenkin kokonaisuudessaan mielestäni aika yksioikoinen. Maussa oli lievää paahteisuutta ja jopa kahvimaisuutta. Kokonaisuus oli melko kuiva. Yritin kovasti diggailla, mutta pinnistelyistä huolimatta tuntui, että olut jäi vaisuksi tuttavuudeksi. Tavallaan oluessa ei ollut mitään vikaa, mutta jollain tapaa tuntui, että siitä puuttui jotain. Maku olisi ehdottomasti kaivannut lisää jotain särmää.

Protz kuvailee BD:n makua näin:

"Light hops and rich chocolate dominate the aroma, while the palate encounters more chocolate, hops, dark malt and nuttiness. The finish is bitter-sweet, quenching, with a good, gentle underpinning of hops and a vinous note from the caramel."

Suklaata en tietenkään havainnut, mutta muutenkin kuvaus on jotenkin turhan monipuolinen omaan näkemykeeni verrattuna. Olut oli tosin jälleen laiskuudesta johtuen nauttimishetkellä jääkaappikylmää, mikä varmasti vaati omat veronsa vivahteikkuudesta.

Brains Dark 4,1 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri 110 EBC
    •    katkeroaineet 22 EBU tai IBU
    •    maltaina suklaamaltaat ja palet
    •    humalointina Challenger, Fuggles ja Goldings
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

79/100: Hofbräu Oktoberfestbier

Jackson: Märzen / Oktoberfest

Saksalaisilla jatketaan. Tämä kirkkaan vaaleankeltainen kausiolut kumottiin tuoppiin lauantai-illan huumassa. Oluessa oli mieto maltainen tuoksu ja samanmoinen makukin. Odotin oluen prosenttien perusteella hieman tuhdimpaa tuoksua ja makua, mutta olut oli yllättävän vaisu.

Oktoberfesteillä tätä varmaan kumotaan tuhansia litroja ja täällä pohjolassa minä ja muut ostetaan tätä Alkosta kalliilla rahalla maistellaan tätä kuin mitäkin hienoa erikoisolutta. Miedon maltaisuuden lisäksi oluessa maistui myös alkoholi, muttei häiritsevästi. Se sentään toi jotain särmää muuten perin hennon viljaiseen makuun.

Maussa oli ehkä aavistus makeutta sekä humalan makua melko reippaasti, muttei humalan katkeroa juurikaan. Aluksi humalointi ei maistunut, mutta pikkuhiljaa se hiipi oluesta esiin.

Jacko kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"… has a creamy, malty spiciness reminiscent of licorice or aniseed."

Lyhyestä jälleen kerran virsi kaunis. Ei pysty tällä kertaa ihan samaistumaan.

Lyhyt yhteenveto oluesta: vähän makua ja paljon alkoholia. Kyllä tätä Oktoberfesteillä tissuttelisi, mutta tämän oluen maun takia ei mielestäni kannata Alkoon vaivautua.

Hinta Alkossa 3,64 € / 0,5 l.

Hofbräu Oktoberfestbier 6,3 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 13,6 °P
    •    väri 9,6 EBC
    •    katkeroaineet 23,2 EBU
    •    maltaina vaaleat (90 %) ja tummat (10 %) ohramaltaat
    •    humalointina Select, Hallertauer Magnum ja Perle
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

78/100: Sünner Kölsch

Jackson: Kölschbier

Perjantai-iltaani ilostutti tällä kertaa tämä kirkkaan kullankeltainen saksalainen. Oluen tuoksu oli peruslagerhumalointimaisen mausteinen ja hieman maltainen. Kyseessähän on kuitenkin pintahiivaoluttyyli, joka on peräisin Kölnistä. Myös maku oli pehmeän maltainen ja tumman humalainen. Kokonaisuus oli niin hyvin balanssissa, että mielestäni oli hankalaa sanoa mikä osa mausta syntyi maltaista ja mikä humaloinnista.

Maku oli siis erittäin tasapainoinen, mutta aika lagermaista perushuttua. Tämmöinen tuohisuu ei meinaa saada tällaisista irti oikein mitään elämää suurempaa, sillä tuntuu että vivahde-erot ovat hiuksenhienoja. Tällainen tavallinen tallaaja vain särpii menevään tyytyväisenä. Maku oli jälleen kerran saksalaiseen tyyliin jämäkkä ja konstailematon. Mukana ei ollut makeutta tai oikein hedelmäisyyttäkään. Kuiva, täyteläinen ja tasapainoinen.

Jackon kuvailee olutta opuksessaan näin:
"Sünner Kölsch has a fresh, creamy aroma; a peachy fruitiness; and a dry, spicy, almost salty, hop tang in its crisp finish."

Persikat jäiväit havainnoimatta, mutta kuiva ja mausteinen maku tuli bongattua. Mielestäni oluessa ei kyllä oikein ollut hedelmäisyyttä, ehkä kuiva maku hämäsi.

Yhteenvetona todettakoon: ei kovin eksoottisen makuinen, mutta saksalaisessa jämptiydessään ihan toimiva.

Hinta Alkossa 3,34 € / 0,5 l.

Sünner Kölsch 4,8 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11,4 °P
    •    väri 7,6 EBC
    •    katkeroaineet 17,6 EBU
    •    maltaina pale alet
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

77/100: Hofbräu Schwarze Weisse

Jackson: Dark Wheat Beer

Samea vaaleanruskea saksalainen kumoutui tuoppiin samettisen vaahdon saattelemana. Tuoksu oli miedon hiivainen eli vehnäoluelle melko ominainen. Makukin oli yllättävän leppoisa. Hieman vaaleaa vehnää maltaisempi runko ja kuivahko maku. Schwarze Weisse -nimen perusteella odottelin jotain maailmoja mullistavaa. Onhan termissä musta valkoinen jotain mystiseltä kuullostavaa. Tosin nimen alla pullossa lukee "Münchner Hefeweissbier Dunkel". Se siitä mystiikasta.

Ennakko-odotuksiin nähden maku oli melko tylsä. Hapot pirskahtelivat suussa mutta muuten olut oli lempeä ja hieman banaaninen. Kuitenkin juomasta jäi hieman mitäänsanomaton kuva. Kyllä tätä juo, muttei se herätä suuria tunteita puolesta tai vastaan. Kuiva ja mieto.

Jackon kuvailee olutta kirjassaan näin:
"This one is very lively, with spicy (licorice-like), chewy malt flavours; treacle toffee in the middle; and a grainy, slightly tannic (green apple) finish."

Oh hoh, aikamoinen sepustus. Ihan kuin tässä puhuttaisiin eri oluesta kuin mitä minä maistoin. Maistaessani olut oli jääkaappikylmää, mutta en oikein jaksa uskoa, että huoneenlämpöisenäkään olisin noita kaikkia löytänyt. No mutta ammattilainen näytti taas kyntensä.

Hinta Alkon erikoisvalikoimassa 3,64 € / 0,5 l.

Hofbräu Schwarze Weisse 5,1 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 12,3 °P
    •    väri 44,9 EBC
    •    katkeroaineet 11,3 EBU
    •    maltaina vehnä (53 %), tummat ohrat (31 %) ja vaaleat ohrat (16 %)
    •    humalointina Hallertau Magnum ja Perle
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

76/100: Goose Island Honker's Ale

Protz: English Bitter

Samea meripihkanruskea jenkki valui tuoppiin erittäin poreilevana. Runsaista hiilihapoista huolimatta vaahtokukka jäi varsin vaatimattomaksi. Oluen tuoksussa oli läsnä voimakas hiivainen sitruunaisuus. Sama sitruuna myös maistui oluessa. Lisäksi mukana oli ripaus hedelmäisyyttä.

Ensipuraisulla oluessa ei vaikuttanut olevan paljoakaan katkerohumalointia. Useissa oluissa (etenkin bittereissä) havainnoimani hunajaisuus maistui tässä jo itse oluen maussa eikä vain jälkimaussa. Hunajasta huolimatta olut ei ollut mitenkään eritisen makea, muttei tosin aivan kuivimmasta päästäkään. Jonkin aikaa olutta sippailtuani huomasin sitruunan hieman väistyneen maussa sivuun ja humalan katkeroiden sekä maltaisuuden maussa lisääntyneen.

Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"It has a rich almond nut aroma balanced by a cracker biscuit maltiness and a spicy hop note. Juicy malt, a developing tart citrus fruit note and bitter hop resins fill the mouth, while the finish is a fine balance between tangy fruit, biscuity malt and bitter hops, with the almond note reappearing."

Jälleen kerran tutut fraasit toistuvat Protzin kuvailussa. Mutta mielestäni aika osuvasti tällä kertaa. Tosin mitään mantelia en tietenkään itse maistanut tai haistanut, mutta muilta osin osaan yhdistää kuvauksen itse maistamaani olueen.

Ihan maukas olut, mutta kyllä GI IPA oli mielestäni maukkaampi. Vielä kun päälle lisätään HA:n suolainen hinta, niin valinta näiden kahden välillä on helppo. Tosin ei IPAkaan mikään halppis ole, mutta köyhän opiskelijan on tehtävä joskus uhrauksia myös makunystyröiden hyväksi.

Hinta cittarissa 3,69 € / 0,355 l

Goose Island Honker's Ale 4,3 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri valmistajan mukaan "golden sunset"
    •    katkeroaineet 30 IBU
    •    maltaina kaksitahoiset ohramaltaat, karamelli- ja vehnämaltaat sekä paahdettu ohra
    •    humalointina Super Styrian ja Styrian Golding
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

75/100: Sierra Nevada Celebration Ale

Jackson: Ale/IPA

Blogin kolmas kvartaali päätettiin tällä amerikkalaisella juhlajuomalla. Alkolla vissiin jääneet nämä hieman käsiin, sillä kyseessä oli vuoden 2012 joululomajuoma, jonka parasta ennen päiväys on 22.10.13. En antanut asian haitata ja voihan sitä sitten myös naukkailla vuoden 2013 version, jos se ennen joulua Arkadian Alkoon saapuu. Kyseessä siis Alkon erikoisvalikoiman tuote, jonka ostomäärä on ollut 840 pulloa.

Olut oli sameaa ja meripihkanväristä. Oluessa oli sitruksinen ehkä greippimäinen jotenkin tumma tuoksu. Tummalla tarkoitan sitä, ettei tuoksu ollut ihan kirpeän pistävimmästä päästä. Maussa oli samaa greippimäisyyttä sekä reilusti humaloinnin katkeroa. Mielestäni maussa myös huomasi, että potkua oli lähes seitsemän volttia. Tiedä sitten onko pitkä säilytys vaikuttanut oluen makuun. Vahvemmat oluethan yleensä kestävät säilytystä paremmin, mutta mene ja tiedä.

Maku oli perusluonteeltaan kuiva ja runsaan humalainen. Omaan makuuni tuntui, että oluessa oli liikaa katkeroa, sillä mukana ei ollut riittävästi hedelmäisyyttä tai makeutta tukemassa makua. Humalointi kävi päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta tuopin huvetessa humaloinnin kanssa alkoi päästä sinuiksi. Tällaiseen lämpimään syysviikonloppuun tämä on ehkä hieman turhan stydiä tavaraa, mutta voisin nähdä itseni siemailemassa tätä jouluna punaisessa villapaidassa ja Reinot jalassa. Kesäpäivään tai lämpimään syyspäiväänkin sopii ehkä paremmin Sierra Nevadan Pale Ale.

Kun suu oli vihdoin tarpeeksi turtunut oluen runsaaseen humalointiin, alkoi sieltä alta pilkistellä myös hiven hedelmäisyyttä. Kyseessä ei ole mikään easy driking -olut ja mielestäni maku oli aavistuksen kompleksinen eli muuttui joka puraisulla. Runsaasta humaloinnista huolimatta tai juuri sen takia, pohjimmiltaan pidin kyllä mausta.

Jackson kuvailee SNCA:a näin:
"Its winter holiday Celebration Ale is typically aromatic and lively in flavour, with hints of oily dark chocolate and lots of lemony hop bitterness. The variety of hops varies each year, and experimental growths are sometimes used."

Tummaa suklaisuutta en havainnut, mutta sitruunaista humaloinnin katkeruutta kylläkin. Mielestäni katkera maku tuo kyllä ennemmin mieleen greipin kuin sitruunan. Toki tuo vuotuinen vaihtelu käytetyissä humaloinneissa voi tuoda mukanaan sen, että vivahteet ovat vähän erilaisia kuin Jackon maistamassa vuosikerrassa. Valmistajan svuilta oluen faktoja tonkiessa silmiin osui myös maininta "famous for citrus and pine aromas". Kyllähän siinä semmoista männyn havujen tuoksun kaltaista odööriä oli sekä havujen kaltaista kitkerää makuakin. Ehkä tämä on vain joku joulusta kuusen kautta havupuihin johdettu mielikuva, mutta tuo lause upposi ainakin allekirjottaneeseen.

Yhteenvetona todettakoon, että APAt vaan rokkaa tai siis tämä taisi mennä humalointinsa kanssa jo IPAn puolelle, mutta pidin kyllä ja suosittelen koeilemaan jos kipakka humalointi ei pelota.

Hinta Alkon erikoisvalikoimassa 4,19 € / 0,35 l.

Sierra Nevada Celebration Ale 6,8 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 16 °P (valmistaja) tai 16,5 °P (Alko)
    •    väri 50, EBC
    •    katkeroaineet 65 IBU (valmistaja) ja 62 EBU (Alko)
    •    maltaina 2-tahoiset palet ja karamellimaltaat
    •    humalointina Cascade, Centennial ja Chinook
    •    hiivana alehiiva

74/100: Weltenburger Kloster Barock Dunkel

Jackson: Munich Dark Lager

Tumman punaruskea saksalainen kaatui tuoppiin jälleen kerran perjantain ratoksi. Vaahtokukka oli runsas ja hiilihappokuplat suuria. Oluessa oli maltaisen paahteinen ja hieman humalainen tuoksu.

Myös maussa oli samaa paahteista mallasta ja metallista humalan makua. Oluen maku on kokonaisuudessaan omasta mielestäni perinteistä saksalaista jämäkkyyttä. Maku on tumman kuivahko ja kahvisen paahteinen. Erittäin maukas siis. Oluen konstailemattomuudessa on jotain kiehtovaa. Maku on yksinkertainen, mutta silti maukas eikä simppeliys tässä kohtaa häiritse.

Olut oli jääkaappikylmää, mutta silti maukasta. Usein nimittäin tuntuu, että tummat lagerit menettävän makunsa liikaa viilennettyinä. Nyt niin ei käynyt.

Jackson kuvailee WKBD:ia kirjassaan tähän tapaan:
"The Barock Dunkel ("dark") beer is light-bodied and smooth, with a very good malt character suggesting cookies or crackers. It has a toasty, smoky roast-malt finish."

Keksit ja korput jäivät kyllä havainnoimatta. Tuo savuisuus oluessa taisi olla paahteisuuden lisäksi mukana, kun näin jälkikäteen asiaa mietin.

Yhteenvetona sanoisin, että tämä olut oli maukas ja jämäkän konstailematon. Ehkä ostan ehkä en, so not.

Hinta Cittarissa 3,60 € / 0,5 l.

Weltenburger Kloster Barock Dunkel 4,7 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 12,2 °P
    •    väri 68,2 EBC
    •    katkeroaineet 22 EBU
    •    maltaina
    •    humalointina
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

73/100: Paulaner Salvator

Jackson: Double Bock
Protz: Munich Bock

Merkipihkanvärinen saksalainen kaatui tuoppiin ujon samettisen vaahdon saattelemana. Oluessa oli hieman hedelmäinen tuoksu, jossa oli aavistus hiivaa ja runsaasti maltaisuutta.

Maku tuntui ensipuraisulla hieman mämmiseltä tai jollain tapaa viljavalta. Alkoholi kuitenkin puski melko vahvasti läpi ja oli aika hallitseva. Humaloinnissa ei ole juuri katkeroa, mutta ilmeisesti maku on lähinnä alkoholin ja humalan yhdistelmä, jossa on myös reilusti maltaisuutta. Alkuinnostuksen jälkeen malunautinto hieman laimeni. Olut maistui lähinnä makean rusinaiselle ja reilusti alkoholiselle.

Alkuideana oli maistella tämä ja Ayingerin Celebrator perätysten. AC:n maistelun aikoihin PS kuitenkin poistui Alkon valikoimasta, joten tämän hankinnassa täytyi turvautua etelänaapurin apuun. Ayingeriin verrattuna tämä oli pettymys. Melko yksioikoinen ja hieman tylsä.

Jackson kuvailee olutta näin:
"This extra-strong lager has a head like whipped cream; a rich, deep, amber-brown colour; a buttery-malty aroma; and a toffeeish flavour, drying in a long, moreish finish."

Oikeastaan Jackon kuvailu on aika toimiva. Vaahto oli kyllä huomattavan kermainen. Maussa on jotain makeutta, joka voisi olla toffeetakin ja lopussa tulee kuivan alkoholinen jälkimaku.

Protz kertoo oluesta seuraavaa:
"It has a russet-brown colour with a rich malt loaf aroma, a yeasty, bready palate, and a complex finish rich in sultana-like fruit, malt and hops."

Rusinat mainittu. Aajee. Miesten kirjoista myös selvisi, että kyseessä on kevätolut ja oluttyylin ensimmäinen edustaja, jota muut aikoinaan apinoivat. Oluen kausiluonteisuuden johdosta se luultavasti Alkostakin poistui kesällä.

Ei tämä huonoa ollut, mutta ei huikeaakaan. Kyllä tätä varmaan toistekin tulee maistettua, mutta ei kyllä hetkeen.

Hinta Tallinnan SuperAlkossa 1,50 € / 0,33 l.

Paulaner Salvator 7,9 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 18 °P
    •    väri 49 EBC
    •    katkeroaineet 21 EBU
    •    maltaina pale lager, karamellimallas ja Munich
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

72/100: Pauwel Kwak

Jackson: Strong Belgian Ale
Protz: Extra Strong Beer

Jatketaan belgialaisilla. Vuorossa tämä omalaatuisesta tuopista nautittavaksi tarkoitettu vahva ale.

Olut oli väriltaan punertavan ruskea ja muodosti lasiin samettisen vaahdon. Tämä tuoksui taas hieman perinteisemmälle oluelle kuin Bacchus. Tuoksu oli hedelmäisen hiivainen. Mielestäni bukeessa oli banaania ja sitruksisuutta. Maku seuraili tuoksua. Lisäksi mukana oli mukavasti humalan makua. Humalointi jättää suuhun tutun hunajaisen jälkimaun. Tuoksu oli aavistuksen sitruksisempi kuin maku.

Olut oli melko hedelmäinen ja aavistuksen banaaninen. Kompleksinen maku, josta ei meinaa ottaa selvää. Kuten oluen väri antaaa ymmärtää, oli oluessa myös maltaisuutta ja makeutta. Myös runsas alkoholi maistuu taustalla jonkin verran, muttei häiritsevästi.

Jackson kuvailee PK:ta kirjassaan näin:
"It is malty, toffeeish, and nougat-like, with a fruity, brandyish, warming finish."

Hedelmäinen ja todellakin lämmittävä lopetus.

Protz puolestaan puhuu oluesta seuraavasti:
"A gentle spicy hop aroma, sappy malt and a big vanilla character from the house yeast. Malt vanilla and a banana fruit note fill the mouth, while the big finish has a restrained spicy hop note, a rich maltiness and a lingering hin of liquorice, banana and vanilla."

Jälleen kerran banaanifleivöri mainittu.

Jos tätä Suomessa joskus tulee vastaan, niin ehdottomasti täytyy maistaa toistekin. Mielellään vielä siitä autenttisesta tuopista.

Hinta Tallinnan SuperAlkossa 5,50 € / 0,75 l.

Pauwel Kwak 8,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  19,5 °P
    •    väri 36 EBC
    •    katkeroaineet 17 EBU
    •    tehty kolmesta viljasta ja kandisokerista
    •    humalointina Styrian Goldings
    •    hiivana talon oma hiiva

71/100: Bacchus

Jackson: Flemish Red / Brown

Seuraavan maisteluvuorossa oli tämä belgialainen outolintu. Tämä tumman punertava olut muodosti tuoppiin samettisen pienikuplaisen vaahdon. Oluen tuoksu oli hämmentävä: Ei mallasta tai humalaa, vaan kirsikkaa tai jotain punaista marjaa.

Myös maku ja suutuntuma saivat tämän maistelijan hämilleen. Maussakaan ei ollut tuttuja olutmaisia piirteitä, vaan hapan mieto marjamehumainen säväys. Myöskään humalan katkeroa oluessa en juurikaan havainnut. Ei sillä, että maku olisi ollut huono, mutta vähintäänkin oluelle kummallinen.

Onhan noita toki kirsikkaoluita sun muita, mutta luulin tämän olevan vain tyypillistä belgialaista alea ja tästä syystä hämmästyin. Happamuuden tuntee suussa jo ennen kuin maistaa marjaisuuden. Viinimarjamehumainen happamuus täydentyi samansuuntaisella makuaistimuksella. Pistää vain ihmettelemään, että mistä maku oikein kumpuaa? Pullokoko on muuten puolikas viinipullo eli 37,5 dl. Myös maku on jollain tapaa hyvin kotiviinimäinen.

Jackson kuvailee Bacchusta kirjassaan näin:
"Bacchus has a vinegary bouquet; a touch of caramel; an oaky, woody palate; and a late, light, spritzy acidity."

Ei tuoksu mielestäni ole etikkainen, vaan mielumminkin marjaisan hapan. Etikkainen antaa negatiivisen mielikuvan kun tuoksu on mielestäni ennemminkin raikkaan miellyttävä. Suomennettaisiinkohan tuo spritzy sanalla pirskahteleva? Itse käyttäisin sanaa kirpsakka. Karamelli ja tammisuus jäivät itseltäni huomaamatta. Jacksonin mukaan olutta on ikäännytetty puun kanssa, joten jälkimmäinen johtunee tästä.

Kaiken kaikkiaan Bacchus on todella omalaatuinen ja ihan maistuva olut. Virkistävän erilainen, mutta ei kovin perinteisen olutmainen makuelämys.

Hinta Tallinnan Prisma expressissä 3,79 € / 0,375 l.

En löytänyt oluen valmistusaineista mitään tarkempia tietoja. Epäselväksi siis jäi, mistä marjoista sen maku oikein syntyy.

70/100: Marston's Pedigree

Jackson: Pale Ale / Bottled Bitter
Protz: Pale Ale

Vuorossa tällä kertaa kuparinruskea englantilainen ale. Runsaasti hiilihappoja omaava olut tuoksui maltaiselle, muttei oikeastaan ollenkaan humaloidulle. Ensireaktio oli, että Karhulle maistuu. Jotain samanlaista melko mietoa maltaisuutta tässä mielestäni oli. Toki maku oli maltaisempi ja maukkaampi kuin Karhu, mutta  kuitenkin lajityypin miedoimmasta päästä.

Helposti lähetyttävä ja juotava olut. Olut maistui kuivalle ja tuntui ettei oluessa ollut jäännössokeria juuri ollenkaan. Maussa oli myös häivähdys hedelmäisyyttä sekä ripaus rusinaa.

Jackson hehkuttaa kirjassaan MP:tä näin:
"This is the most subtle and complex of all pale ales or bottled bitters…producing a beer of light, malty, nutty dryness and subtle, dessert-apple fruitiness."

Kompleksisuutta en oikein huomannut. Olut oli jääkaappikylmää eli ehkä  hivenen turhan viileää. Jacksonin tarjoilusuositus nimittäin olisi 13 °C. Kuivaa ja hieman hedelmäistä oli oma tuomioni ja Jacko on aika samoilla linjoilla.

Protz puolestaan kuvailee olutta opuksessaan seuraavasti:
"Pedigree has a delightful aroma of juicy malt, hop resins and tart fruit, all overlain by a renowned waft of sulphur that comes from the salt-rich water…Biscuity malt, spicy hops and apple fill the mouth…The finish has earthy, peppery hops, juicy malt, slight saltiness and further hints of apple."

Kai se on uskottava, että omenaa olisi pitänyt havaita oluessa. Pidin enemmän kyllä Jacksonin yksinkertaisesta ja suoraviivaisesta kuvauksesta. Protz käyttää lähes joka oluesta samoja fraaseja kuten "juicy malt", "peppery hops" tai "tart fruit".

Ihan kelpo olut, mutta ei mikään huikea makunautinto. Kiitokset jälleen R2 Da Manille tästä englannin tuliaisesta ja makuelämyksen mahdollistamisesta!

Marston's Pedigree 4,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 10,8 °P
    •    väri  30 EBC
    •    katkeroaineet 35 EBU
    •    maltaana Maris Otter pale (83 %) ja lisäksi glukoosisokeria (17 %)
    •    humalointina Fuggles ja Goldings
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

69/100: Paulaner Original Münchner Hell

Jackson: Munich Helles Lager

Lagerlinjalla jatketaan. Tämänkertainen kullankeltainen jääkaappikylmä saksalaisolut omasi miedon tuoksun. Olut taisi olla vähän liiankin viileää eikä tuoksu ja maku ehkä päässeet ihan oikeuksiinsa. Olut oli todella pirskahteleva eli omasi runsaat hiilihapot. Hapot tuntuivat suussa selkeästi ja tuntui kuin virvoitusjuomaa olisi naukkaillut.

Oluen maku oli mieto ja hivenen maltainen. Ei tästä ole paljoa sanottavaa. Pidin enemmän Baltikasta. POMH oli jotenkin vähän happaman makuinen eikä yhtä virkistävä tuttavuus kuin Baltika. Maku oli jälleen kerran hieman "tunkkainen" eli jotenkin mitäänsanomaton. Tämä tunkkaisuus tarkoitti myös sitä, että humaloinnin maku ei ollut mieleeni.

Jackson kuvailee POMH:iä näin:
"It has a spicy, flowery, camomile-like aroma; a rounded, firm attack of malt; then a surprising degree of hoppy dryness in the finish."

Mielestäni oluen maltaisuus oli kyllä vähäistä eikä humaloinnin määräkään yllättänyt. Ehkä oluen kylmyys lievitti näitä vaikutelmia.

Yteenvetona sanottakoon: yllättävän mitäänsanomaton saksalainen peruslageri. Ei jatkoon.

Tallinnan Liviko Alcostoresta 1,35 € / 0,5 l.

Paulaner Original Münchner 4,9 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11,5 °P
    •    väristä, katkeroaineista, maltaista, humaloinnista ja hiivasta ei tarkkoja tietoja saatavilla

68/100: Baltika Classic No 3

Protz: Pale Lager

Tällä kertaa vuorossa oli kullankeltainen venäläinen vaalea lageri. Oluessa oli miedon tuoksuinen lagerhumalointi ja todella runsaasti hiilihappoja. Hapot nousivat pintaan paikoitellen pitkinä "rihmoina", mitä en ole ennen nähnyt.

Oluen maku oli hillitty ja hienostunut. Baltika maistui miellyttävän pehmeältä klassiselta lagerilta. Juuri tällaiselta ainakin itse miellän lagerin maistuvan. Mukana ei ollut mitään "sivumakuja". Oluen maku oli puhtaan raikas ja virkistävä. Mieto, mutta tasapainoinen. Jotenkin viljavan makuinen ja aavistus banaanisuuttakin kun oikein purskuttelee.

Protz kuvailee BCN3:a kirjassaan näin:
"The beer  is exceptionally pale with a rich cornflour  , vanilla and juicy malt aroma and a touch of lemon fruit. The fruit builds in the mouth with a toasted malt note and light floral hops. The finish is dry with developing bitter hop notes balancing the tangy fruit and sappy malt."

Kummallisen paljon nämä ammattilaiskaverit kyllä löytävät makuja näinkin "mauttomista" oluista kuin lagereista. Itseltä kyllä jäävät tuollaiset sitruunan ja vanilijan häivähdykset havaitsematta. Voi toki olla, että oluen makua on muutettu sitten Protzin maistelun. Protz nimittäin kertoo kirjassaan Baltikan siirtymisestä olutalan suuryhtiöiden omistukseen. Makua on saatettu muokata bulkimpaan suuntaan.

Venäjän myydyin olut oli ihan jeppiskamaa. Hyvä lageri, jota voisi juoda, jos sitä vaikka Alkosta saisi.

Hinta Tallinnan Prisma expressissä 1,07 € / 0,5 l.

Baltika Classic No 3 4,8 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 12 °P
    •    väristä ei tarkkaa tietoa
    •    katkeroaineista ei tarkempaa tietoa
    •    maltaana pale ja hiukan myös tummaa
    •    humalointina saksalaiset pelletit
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

67/100: Jever Pilsener

Jackson: Pilsner
Protz: Pilsner

Ensimmäisenä Eestin saaliista tuoppiin kumoutui tämä saksalainen pilsneri. Vaaleankeltainen olut kaatui lasiin runsaiden kuplien saattelemana. Lasista lehahti nenään omaperäinen humalapitoinen tuoksu.

Myös maussa humalointi oli vahvasti läsnä. Oluessa oli humalan makua eikä ainoastaan katkeroa. Maku oli aika vivahteikas, mutta en osaa kuvailla sitä millään tutuilla adjektiiveilla. Tavallaan maku oli ihan jees, mutta olisin kaivannut siihen jotain tsekkipilsuista minulle tuttua kukkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Nyt olut oli jotenkin tunkkaisen oloinen.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:
"Jever Pilsener is famous among beer lovers worldwide for its bitterness. …and has a tingling, almost rough dryness on the tongue. …Jever pilsener seems to have diminished slightly in character, but its dryness still makes it wonderful aperitif."

Kuivaa ja humalaista oli kyllä. Yhdyn tähän täysin.

Protz kuvailee JP:tä näin:
"It has a herbal, grassy and resinous aroma balanced by toasted malt and a faint hint of honey sweetness. Bitter hops burst on the tongue, while the finish has an iron-like bitter intensity with only a small walk-on part of malt."
 On kyllä vaikea laittaa tuota katkeruusastetta kartalle yhtä olutta maistelemalla. Omat makunystyräni ovat niin harjaantumattomat, että vaativat vertailukohdan maistelutilanteessa, jotta oluen katkeropitoisuudesta saa käryn. Tästä syystä pitäisi ottaa vaikka kaksi saman oluttyypin edustajaa yhtäaikaa maisteluareenalle, niin makuerot havaitsisi helpommin.

Ihan maukas pilsu. Voisin juoda toistekin. Ostettu Tallinnan Prisma expressistä. Tarkkaa hintaa en muista.

Jever Pilsener 4,9 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11,5 °P
    •    väri 6 EBC
    •    katkeroaineet 40 EBU
    •    maltaana pale
    •    humalointina saksalaiset Hallertau ja Tettnang
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

Etelän tuliaisia

Tuli tuossa taannoin käytyä Eestin maalla vähän hakemassa blogattavaa. Matkaan tarttui seitsemän uutta tuttavuutta ja kaksi, jotka on jo maisteltu, mutta joisa prosentit eivät olleet kohdallaan.

Blogin eka vuosi alkaa olla takana ja postausinto on ollut aika vaihtelevaa. Välillä on ehtinyt maistelemaan ja kirjottelemaan useita kertoja viikossa, kun välillä taas kirjoittelu on ollut parikin viikkoa jäissä. Eka satanen ei ihan vuodessa paukkunut, mutta toivottavasti se jossain vaiheessa saavutetaan. Alkon valikoima on lähes tyystin koluttu Protzin ja Jacksonin kirjoissa mainituista oluista, mutta toivotaan, että niitä tupsahtelisi Alkoon tai marketeissa vastaan. Olutravintolat ovat vielä tyystin kiertämättä, joten kyllä sataseen mahdollisuudet on. Ulkomaan reissut ovat kyllä hyvä tapa kartuttaa maistelusaldoa. Täytyy myös aktivoida ulkomailla käyvät tuttavat tuomaan meikäläiselle oluttuliaisia, mitä kiitettävästi on jo nyt tapahtunutkin. Nyt on kuitenkin hyvä tilanne, sillä Viron matka antoi kivan bufferin, eikä maisteluoluet nyt ihan pian hupene käsistä.

Ja eikun ensimmäisen tuliaisen kimppuun!

66/100: Marston's Old Empire

Protz: India Pale Ale

Kullankeltainen englantilainen IPA kaatui tuoppiin viime perjantain ratoksi. Runsailla hiilihapoilla varustettu olut omasi maltaisen, mausteiden tuoksun. Myös maussa oli mausteisuutta sekä makeutta, jopa hieman hunajaisuutta ja kukkaisuutta. Jos Protz ei kuvaile maltaita keksimäisiksi, niin kummeksun, sillä itsekin tein tuon havainnon tällä kertaa. Olut oli kuin vaalea versio bitteristä: runsas humalointi, mutta hieman vähemmän maltaisuutta kuin perusbitskuissa.

MOE maistuu sellaiselle, millaiseksi miellän IPAn stereotyyppisesti: melko reipas humalointi ja itämaista mausteisuutta maussa. Tulee oikeasti Intia mieleen tätä sippaillessa. Olen tosin juonut parempiakin ipoja, mutta tämä pääsi nyt yllättämään. Vajaa kuukausi sitten maistelimme porukalla viittä IPAa puolisokkona ja tämä jäi aikalailla hännille oikeastaan kaikkien arvioissa. Itsekin pidin siinä seurassa tätä hieman tylsänä ja mauttomana. Ehkä hienoimmat vivahteet jäivät silloin havainnoimatta, sillä ennen maistelua oli tullut nautittua jo muutama neuvoa antava. Jälleen todistettiin lause, pessimisti ei pety, faktaksi. Kun ei ollut oikein kummoisia odotuksia, niin tuli positiivisesti yllätetyksi.

Olin yllättynyt miten maukkaalta olut nyt maistuikin. Humalointi oli erittän maukas ja oluen maku mausteisen vivahteikas. Hienoimmat sävyt taisivat viimeksi jäädä kokematta ja nyt niitä huomasi oluesta löytyvän. Olut jättää Young's Bitterimäisen hunajaisen maun naatiskelun jälkeen suuhun vellomaan.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin monisanaisesti:
It's a rich and luscious beer. It starts with the usual sulphury note you expect from Burton-brewed beers as a result of the high levels of sulphates in the water. Floral hops, succulent malt, vanilla and light citrus fruit soon break through on the nose, followed by juicy malt, hop resins and tart fruit in the mouth. The long finish is packed with biscuity malt, spicy hops and lemon fruit, and is wonderfully quenching."

Tulihan ne keksit sieltä lopussa. Vanilijaa ja sitruunaa en tullut löytäneeksi, mutta ehkä ne saisi sieltä kaivettua nyt kun osaisi etsiä. Kaiken kaikkiaan sanottakoon MOEsta, että yllättävän hyvää. Ei mikään oma ykkössuosikki, mutta kelpo juoma kuitenkin.

Hinta Alkossa 3,89 € / 0,5 l

Marston's Old Empire 5,7 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  13,1 °P
    •    väri 22,3 EBC
    •    katkeroaineet 36 EBU
    •    maltaana ainoastaan Optic pale
    •    humalointina Fuggles, Goldings ja Cascade
    •    sama hiiva kuin Marstonin Pedigreessä

65/100: Anchor Liberty Ale

Jackson: American Ale
Protz: Pale Ale

Tällä kertaa maisteltavana oli kullankeltainen samea Ameriikan herkku. Oluen tuoksu oli voimakkaan sitruksinen ja joukossa oli myös jotain hunajaista kukkaisuutta. Tämä voimakas sitruksinen humalointi oli läsnä myös maussa. Myös hunajaan viittaavat vivahteet olivat mukana.

Voimakas humalointi vaatii myös riittävän jäähdytyksen. Pidin olutta pari tuntia jääkaapissa ennen nauttimista, mutta valitettavasti se ei ollut tarpeeksi, vaan olut oli noin 15 asteista. Koska olut oli näin lämmintä, humalointi tuppasi peittämään kaiken alleen.

Olen tätä muutaman kerran aikaisemminkin särpinyt ja mielestäni tämä olut on ihan törkeän hyvä. Joissain nettikeskusteluissa olen törmännyt siihen, että oluen reseptiä olisi muutettu jossain vaiheessa. En tosin ole päässyt sitä edellistä makuversiota maistamaan, joten ei tarvitse lähteä nykyistä makua dumaamaan. Toimii meikäläiselle ja sehän riittää mulle.

Jacksonkin on harvinaisen monisanainen olutta kuvatessaan:

"It is hugely aromatic, though its bouquet is complex and rounded. The body is surprisingly light, but smooth and oily. The palate develops cleansing, appetizing, gin-like, lemon-rind flavours, and the finish is as dry as a Martini cocktail."

Protz kuvaa olutta kirjassaan näin:

"The finish of Liberty is long and lingering, becoming dry and bitter but with a fine balancing act of malt and citrus fruit. An awesome ale"

Ei yhtään turhaa hehkutusta. Tässä on todellinen kesäpäivän janonsammuttaja sellaista kaipaaville. Siihen tarkoitukseen sopivan sitruksinen, mutta toki myös makua löytyy, joten ei tätä ihan ykkösellä huiviin kulauta. Suosittelen erittäin lämpimästi.

Hinta Alkossa 3,79 € / 0,355 l.

Anchor Liberty Ale 5,9 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  13,9 °P
    •    väri 23,1 EBC
    •    katkeroaineet 34 EBU
    •    2-tahoiset ohramaltaat
    •    humalointina Cascade
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

64/100: Newcastle Brown Ale

Jackson: Brown Ale

Tuoppiin kumoutui tällä kertaa englantilainen kuparinvärinen brown ale. Oluen tuoksu oli maltainen ja ehkä aavistuksen paahteinen.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun maistan NBA:ta, mutta kertaakaan en ole oikein päässyt sisään tähän olueen tai mitenkään innostunut. Suomeksi sanottuna en ole pitänyt mausta. Tämä oli periaatteessa hyvä lähtökohta, sillä odotuksest olutta kohtaan eivät olleet korkealla. Pessimistihän ei pety ja niin kävi tälläkin kertaa, vaikkei tästä nyt mitään mustaa hevosta olutsuosikkien listalle noussutkaan.

Oluen maku on periaatteessa makea ja mieto. Humalointi on miedosta päästä ja oluessa on siirappista makeutta. Vähän tulee taas joku sokerilitku mieleen. NBA on todellista easy drinking -osastoa. Humaloinnista tulee jotenkin mieleen peruslageri tai pilsneri, muttei ale. Pikkuhiljaa olutta särpiessä alun makeus hävisi ja humalointikin alkoi potkia hieman enemmän. Humalointi oli lähinnä mukana makuna eikä oluessa ollut paljoa katkeroa ja ns. jälkipotkua. Voisi sanoa, että loppua kohti olutnautinto hieman parani, muttei riittävästi.

Jackson kuvailee NBA:ta kirjassaan näin:
"This paler, drier style of brown ale was launched in 1972. …If it is not excessively chilled, or gulped, this beer has a surprisingly nutty, flowery, winey delicacy."

Tiedä sitten miten paljon tuota hienostuneisuutta on oluen nykyversiossa jäljellä. Kyseessä on niin suosittu keskilinjan kulkija, että veikkaanpa markkinamiesten modanneen reseptiä vielä myyvempään muotoon Jackon kirjan julkaisun jälkeen.  Kyseessä on kuitenkin Alkon sivujen mukaan Britannian myydyin pulloale. Yksi selitys oluen maistelun alussa tuntuneeseen makeuteen saattaa löytyä valmistusaineista, sillä pullon kyljen mukaan eräs ainesosa on glukoosisiirappi. Lisäksi olueen on käytetty myös vehnää ja väriainetta.

Tuskin tulee paljoa tätä osteltua. Voihan sitä taas vaikka viiden vuoden päästä testata, onko maku yhä suurin piirtein ennallaan.

Hinta Alkossa 2,48 € / 0,33 l. Saatavissa myös monista maitokaupoista. 

Newcastle Brown Ale 4,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  10,2 °P
    •    väri 50,2 EBC
    •    katkeroaineet 16 EBU
    •    maltaina Alkon mukaan vaaleat maltaat ja karamellimaltaat.
    •    lisäksi vehnää ja glukoosisiirappia
    •    humaloinnista ei tarkempia tietoja
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

63/100: Fuller's 1845

Jackson: Strong Ale

Hotellihuoneen yksinäisyyteen lohtua toi lasiin kaatunut kuparinruskea englantilainen strong ale. Oluessa oli erittäin maltainen tuoksu, jossa oli myös hedelmäisyyttä. Myös maussa oli paahteista mallasta sekä hedelmää, mutta voimasuhteet olivat kääntyneet niin, että hedelmäisyys tuntui voimakkaampana. Lopussa oli myös kelpo kiksaus humaloinnin katkeruutta.

Ihan kelpo-olut, mutta nyt ei kyllä ollut sopiva olotila tämän nauttimiseen. Yli 25°C sisälämpötila ja ulkona vietetty päivä olivat vaatineet veronsa ja keho olisi kaivannut jotain virkistävää, ehkä kirpeää janonsammuttajaa. Lähes huoneenlämpöinen ale ei ollut ihan se mitä sillä hetkellä siinä ympäristössä kaipasin.

Olut ei kuitenkaan ollut siis pössömpi. Täyteläinen ja makea ale maistui makoisalle. Oluessa oli myös hedelmäisyyttä, ehkäpä appelsiinin vivahteita.

 Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:
"It has a sherbety, orangey aroma; a smooth, liqueur-like body; faintly chocolatey, toasty malt flavours; and a crisp, very dry finish. For a relatively strong ale, it is perilously easy to drink."

Appelsiini mainittu. Suklaata meikäläinen ei kyllä mausta yllätys yllätys löydä, mutta semmoista paahteista kitkeryyttä siellä kyllä oli hiven. Täytyy ostaa toistekin. Ehkä syssymmällä tai talvella. Ei mikään hellekelien herkku, paitsi ehkä tarpeeksi viilennettynä.

Fuller's 1845:n valmistaminen muuten aloitettiin armon vuonna 1995 panimon 150-vuotisen taipaleen juhlistamiseksi.

Hinta Alkossa 3,98 € / 0,5 l.

Fuller's 1845 6,3 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  15,8 °P
    •    väri 51,5 EBC
    •    katkeroaineet 42 EBU
    •    maltaista ei tietoa
    •    humalointina Goldings
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

62/100: Gouden Carolus

Jackson: Strong Brown Ale

Punaruskea belgialainen kaatui tuoppiin runsaan vaahtokukan saattelemana. Oluessa oli maltaisen makea tuoksu ja aavistus humalaa.

Ensipuraisu maistui todella metalliselta, mutta se katosi pikkuhijaa. Oluen maku oli melko hapan, tumma sekä humalainen. Maussa oli aavistus rusinaa sekä paahteisuutta. Voimakas ja pitkä maku muuttui asteittain happamasta kohti makeaa paahteisuutta ja jälkihumalointia. Belgialaisuus maistui ja tuoksui oluessa, liekö johtunut hiivasta.

Oluessa oli paljon makua, mutta en tehnyt mitään selkeitä bongauksia tuon rusinan lisäksi. Maku oli kyllä yllättävän pitkä ja se muuttui suussa asteittain.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"Gouden Carolus is a Flemish strong brown ale, spiced with orange peels and coriander. As its best, it starts with suggestions of toffee, orange, and passion fruit, then becomes quite tart, and finishes with  spicy, cedary character."

Liekö Jacksonilla menneet juhot ja vellit sekaisin, sillä kuvaus ei osu mielestäni yhtään maistamaani Gouden Carolus Classiciin, vaan netin tutkailun perusteella Gouden Carolus Tripeliin. Missään ei manita, että Classicin teossa olisi käytetty appelsiininkuorta ja korianteria. Lisäksi alkoholiprosentti on Jacksonin opuksessa 7,5 kun se ainakin nykyisellään on 8,5. Voihan siis olla, että oluen reseptiä on muutettu. Samoin on myös muutettu oluen etikettiä.

Tavallaan tämä oli ihan jees, mutta turhan hapan. En tiedä johtuiko happamuuden tunne omasta olotilastani vai itse oluesta.

Hinta Alkossa 7,99 € / 0,75 l.

Gouden Carolus 8,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  19,1 °P
    •    väri 70 EBC
    •    katkeroaineet 14 EBU
    •    maltaista ei tietoa
    •    humaloinnista ei tarkempaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

61/100: Ayinger Celebrator

Jackson: Double Bock (Doppelbock)
Protz: Double Bock

Saksalainen punertavanruskea tuplapukki kaatui tuoppiin samettisen vaahdon kera. Oluen kuplat olivat todella pieniä ja suutuntuma näin ollen melko kermainen. Tuoksu oli paahteisen maltainen ja jollain tapaa melko omaperäinen. Paahteisuudessa oli nimittäin joku erikoinen vivahde. Oluen maku yllätti ja ensireaktio oli: hitto tämä on hyvää! En ole paljonkaan tuplapukkeja juonut ja tästä syystä odotin jotain Olvin tuplan tyyppistä. Maku ei ollut sinne päinkään.

Olut maistui paahteisen maltaiselle ja lopussa oli aimo tujaus humalointia, mutta vain hieman katkerohumalointia. Olut oli makea ja luumuinen. Alkuinnostus olutta kohtaan laantui melko nopeasti. Maku muuttui jotenkin tunkkaiseksi eikä siitä meinannut saada mitään irti. Tosin kaikki oluet eivät ole kompleksisia, vaan joissain tapauksissa oluen maku on ja pysyy joka siemauksella.

Jackson kuvailee Celebratoria kirjassaan seuraavalla tavalla:

"Celebrator has a gentle but appetizing hop aroma: soft, oily, coffeeish malt flavours; and a punch of figgy, spicy dryness in the finish."

Paahteisuus ja kahvimaisuus ovat tässä nyt minun ja Jackon näkemyseroja. Samoin viikuna ja luumu, mutta samoilla linjoilla oltiin. Ehkä kahvimaisuus on parempi kuin pelkkä paahteisuus kuvaamaan makua, sillä siinä oli tosiaan jotain originelliä.

Protz sanailee kirjassaan näin:

"… an entrancing aroma of creamy and roasted grain, coffee, figs and gentle hop resins. Ripe malt, dark fruit and spicy hops fill the mouth, while the long finish has a delicious bitter-sweet character with notes of figs, coffee and dry, gently bitter hops.

Protz näyttäisi olevan aika samoilla linjoilla kuin Jacko, mutta tekee hieman yksityiskohtaisemman selonteon.

Kaiken kaikkiaan tästä jäi positiivinen kuva ja voisin juoda toistekin. Uutta ykkössuosikkia oluesta ei tullut, mutta varmasti ostan tätä toistekin. Maussa ja etenkin paahteisuudessa oli jotain omaperäistä mitä en ole missään muussa oluessa maistanut. Omintakeisen makuinen siis.

Hinta Alkossa 3,01 € / 0,33 l.

Ayinger Celebrator 6,7 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  18,3 °P
    •    väri 128 EBC
    •    katkeroaineet 27 EBU
    •    maltaina pale, München, karamelli ja paahdettu
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

60/100: Franziskaner Hefe-Weisse Dunkel

Jackson: Dark Wheat Beer

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Hefe-Weisse Dunkel, Hefe-Weissbier Dunkel, Dunkel Weissbier. Kyse on kuitenkin kaikissa tapauksissa yhdestä ja samasta oluesta.

Sameanruska banaanisella tuoksulla varustettu tumma hefe kaatui tuoppiin muodostaen vain vähäisen vaahtokukan. Lähes yhtä nopeasti kuin vaahtokukka, katosi myös maistajan alkuinnostus olutta siemaillessa. Maussa oli samaa banaanisuutta kuin tuoksussakin ja myös makeutta. Yllätyin ettei oluen tumma väri juurikaan maistunut, vaan mielestäni olut muistutti hyvin paljon perushefeä.

Maku oli oikeastaan jopa hieman vetinen ja omaan makuuni turhan mieto. Tosin tarjoilulämpötilakin oli reilusti alle 10 °C. Makeuskin katosi jossain vaiheessa oluesta. Veikkaan, että aluksi maku oli voimakas, koska makuaisti oli vielä kunnossa. Pienen siemailun jälkeen kylmä olut turrutti makuhermot ja jälleen tuopin loppuvaiheilla makuaisti palautui, kun olut oli hieman lämmennyt. Sama ilmiö on toistunut useamminkin, esimerkiksi Aventinuksen kohdalla.

Tästä oluesta ei vain jotenkin saa irti mitään. Tavallaan se ei ole ehkä ihan niin huono kuin edellä kerrotusta voisi päätellä. Olut on oikeastaan melko maukas, mutta vähän turhan pliisu. Kun tarkkaan puntaroi, niin Dunkel on ehkä hieman maltaisempi kuin tavallinen hefe, mutta suurta eroa en kyllä maistanut. Pitäisi ottaa vertailua rinta rinnan.

Jackson kuvailee olutta krijassaan näin:
"This brew has a toffeeish malt aroma, and a creamy, grainy palate. It finishes with some spiciness, suggesting cinnamon and pepper."

No en kyllä nyt ollut yhtään samoilla linjoilla. Kuvailu tuntuu kyllä ihan jonkun muun oluen kuvaukselta. En kyllä osaisi yhdistää oikein mitään näistä kyseiseen olueen. Taas huomattiin millainen tuohisuu tätä blogia pitää. Ei kyllä noussut omaan hefejen top seiskaan.

Hinta Alkossa 3,73 € / 0,5 l.

Schneider Aventinus 5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  11,7 °P
    •    väri 432,5 EBC
    •    katkeroaineet 9,9 EBU
    •    maltaina vehnää ja ohraa, mutta suhteesta ei tietoa
    •    humaloinnista ei tarkempaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

59/100: Schneider Aventinus

Jackson: Wheat Double Bock / Weizenbock
Protz: Weizenbock

Tällä kertaa tuopintäytteenä oli saksalaissävytteisen Mestarien liiga -finaalin kunniaksi vehnäinen saksanmaalainen, joka on yksi lempioluistani. Tämä sameanruskea nektari kaatui tuoppiin muodostaen pinnalleen juuri oikeankokoisen vaahtokukan.

Tuoksussa oli vehnäoluelle ominainen hiivan tuoksu. Oluen maku oli tutun banaaninen, mutta lisukkeena tavallseen vehnäolueen nähden oli voimakas humalointi. Myös alkoholi pilkisteli maussa, mutta ei häiritsevänä. Aventinus ei todellakaan ole mitään kevyttä kamaa, eivätkä kaikki vehnäoluen ystävät varmastikaan tälle lämpene. Omalla kohdallani suhde oli aikanaan heti alusta asti kiihkeä, voisi puhua jopa rakkaudesta ensisiemauksella.

Aventinuksen maku on kompleksinen: joka puraisulla olut maistuu hieman erilaiselle. Aluksi maku tuntui suussani makean toffeiselta. Vähän ajan päästä makeus oli kadonnut ja olut tuntui jotenkin happamalta, mutta sitten makeus taas palasi. Lisäksi maussa on pieniä vivahteita jotka maistaa joka puraisulla hieman eri tavalla. Banaanifleivärin lisäksi oluessa oli myös jokin legendaarisen juicy fruit- purkan tyyppinen banaanifleivörin sielunkumppani. Saman maun olen maistanut myös mm. La Chouffessa ja blogin saksalaisissa hefeissä, mutten ole osannut pukea sitä tällä tavoin sanoiksi.

Jackson hehkuttaa Aventinusta kirjassaan näin:
"With its alcoholic warmth and layers of malty complexity, balanced by clovey spiciness, figgy, raisiny fruitiness, and Champagne-like acidity and sparkle, Aventinus is a truly remarkable beer."

Allekirjoitan tämän lausunnon. Olin muuten maistelutilanteessa niin fiiliksissä siitä, kun pitkästä aikaa pääsin maistanaan Avea, että jumiuduin tuohon banaanifleivörin makosteluun. Tästä syystä en oikein osannut maistella muita maun aspekteja. Rusina oli kyllä vahvasti läsnä maussa, näin jälkikäteen mietittynä. En vaan tullut kirjanneeksi asiaa maisteluhetkellä.

Protz kuvailee olutta puolestaan tähän tapaan:
"…has a rich spices, raisins and chocolate aroma and palate, with more spices, fruit and cloves in the finish."

Suklaata en kyllä saa kaivettua tästä(kään) vaikka mikä olisi. Yhteenvetona sanottakoon, että suosittelen maistamaan ja ihastumaan.

Hinta Alkossa 4,19 € / 0,5 l.

Schneider Aventinus 8,2 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  18,7 °P
    •    väri 43, EBC
    •    katkeroaineet 17 EBU
    •    maltaina puolet ja puolet vehnää ja ohraa
    •    humalointina Hallertau
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

58/100: Kaltenberg König Ludvig Dunkel

Jackson: Dark Lager
Protz: Black & Dark Lagers

Tumma punaruskea saksalainen kaatui tuoppiin runsaiden hiilihappojen saattelemana. Autenttisesta Made in Germany -tuopista nautittu olut omasi miedon maltaisen tuoksun.

Maku oli hennon tumma ja maltaisen paahteinen. Maku oli valjuudessaan iso pettymys. Oluessa oli mieto katkerohumalointi, mutta maku oli kokonaisuudessaan aika mitään sanomaton. Tämä ei ollut läheskään yhtä maukas kuin esimerkiksi tsekkiläinen Staropramen.

Maku oli kuiva ja hapan, melkein jopa sitruksisen hapan. Oluen tummasta väristä huolimatta maltaat eivät juurikaan tule maussa esiin. Maku ei vain iske meikäläiseen. Tämä olut on mielestäni happaman kitkerää litkua, jota ei kannata juoda kuin ehkä 5,1 prosenttinsa takia humalahakuisesti. Ei siis mikään makunautinto ainakaan meikäläiselle. Peruslageria hieman humaloidumpi tumma ja hapan, siinä tuomioni.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"… is light-bodied for the style, but smooth and textured, with suggestion of coffee and figs."

Kevytrunkoinen indeed. Kahvin ja viikunan vivahteet ovat niin hentoja etteivät omat aistini niitä rekisteröineet.

Protz puolestaan runoilee kirjassaan näin:
"… is chestnut coloured, with a pronounced roasted malt, coffee, figs and floral hops aroma. Dark grain and fruit flavours crowd the palate, followed by a long, spritzy, quenching finish dominated by vine fruits, coffee and gently bitter hops."

En kyllä itse kykenisi moiseen monisanaisuuteen tämän oluen kohdalla kuin ehkä kahden promillen humalassa. Ehkä niitä vivahteita siellä on, mutta ne ovat niin hentoja etten niitä löytänyt.

Hinta Alkossa 3,49 € / 0,5 l.

Kaltenberg König Ludvig Dunkel 5,1 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  12,2 °P
    •    väri 54,4 EBC
    •    katkeroaineet 22 EBU
    •    maltaina pale, tumma ja paahdettu
    •    humalointina Hersbrucker ja Tettnager
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

57/100: Staropramen Dark

Jackson: Dark Lager

Runsaat kuplat omaava tsekkiläinen kaatui tuoppiin vain vähäisen vaahdon saattelemana. Punertavan tummanruskean värinen olut tuoksui mielestäni maltaisen tsekkimäiseltä. Samantyyppinen miellyttävä tuoksu siis kuin Budějovickýssäkin.

Oluen maku on paahteisen maltainen ja täyteläinen. Hapot tuntuvat suussa voimakkaina eli tämä oli aikamoinen vastakohta edelliselle irkkustoutille, josta hapot puuttuivat tyystin. Muuten maku on kyllä samantyyppinen kuin irkussa, tosin humalointi oli maukkaampi ja vähemmän katkeroineen. Maku oli paahteisen kahvimainen, mutta melko mieto. Solid stuff, tosin muutaman hörpyn jälkeen jää vähän valjuksi.

Humaloinnin maku on jälleen kerran jotenkin makean kukkainen, en osaa sitä sen paremmin kuvailla: perustsekkimäinen. Maukas olut. Toimisi varmaan hyvin ruuan kyytipoikana, koska ei ole liian vahvan makuinen. Toisaalta maku ei ole myöskään vetinen, kuten mielestäni muutamat maistamani suomalaiset tummat lagerit ovat olleet.

Jackson kuvailee olutta opuksessaan näin:
"This is light-bodied, but soft and smooth, with malty licorice or aniseed notes and an underlying flowery hop. Try it with fennel sausages."

Eli kukkaista humalointia on ja toimii makkaran kera. Anista tai lakritsia en kyllä havainnut, mutta muuten aika samoilla linjoilla Beer Hunterin kanssa.

Kyllä tsekit osaa panohommat. Ainakin tekevät oluita, jotka ovat omaan makuuni. Varmaan pitäisi joskus kokeilla tummaa Budějovickýä, josko se olisi samantyyppinen kuin tämä. Pienenä matkailuvinkkinä mainittakoon, että Jacksonin mukaan Prahasta löytyy Staropramen maukkaampaakin tummaa lageria kuuluisasta panimopubista U Flekusta.

Staropramen Dark 4,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  11,25 °P
    •    väri 75 EBC
    •    katkeroaineet 20 IBU
    •    maltaista ei tarkempaa tietoa
    •    humaloinnista ei tarkempaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

56/100: Murphy's Irish Stout

Jackson: Dry Stout

Lähes lävitsetunkemattoman tumman ruskea irkkulainen kaatui tuoppiin ujon samettisen vaahdon saattelemana. Tölkissä ollut typpikapseli ei siis tuonut ihan toivottua vaahtokukkaa kaadettaessa.

Oluen tuoksu oli melko mieto. Tuoksussa oli paahteista mallasta ja hieman humalaa. Ensipuraisu oli paahteisen maltainen ja hiilihapoton. Ensivaikutelma peruskauraa. Jälkimaun humaloinnin jälkipuraisu oli sopiva ja tomi hyvin paahteisen maun säväyttäjänä. Olut oli suussa paksun tuntuinen, vähän kuin olisi aamupuuroa vedellyt. Ei tästä paljoa sanottavaa ole. Paahteisen kitkerä, mutta toimii jos tykkää. Ja meikäläinenhän tykkää. Olisi pitänyt ottaa Guinness Draught rinnalle ja vähän vertailla. GD ei kuitenkaan ole mukana sadan maisteltavan joukossa, toisin kuin Foreign Extra Stout ja Extra Stout, joita ei Suomesta ainakaan Alkosta valitettavasti saa.

Väriltään Murphy's taisi ainakin olla perus-Guinnessia tummempi. Tiukan paahteinen ja jälkihumaloitu.

Jackson on jälleen kerran lyhyen ytimekäs kirjassaan tätä olutta kuvaillessaan:

"…is only mildly dry, with sodabread graininess and the faintest hint of peat."

Mielestäni aika ylimalkainen kuvaus Jackolta. Ei mitään mainintaa paahteisuudesta tai humaloinnista. Toisaalta ei olut kovin moniulotteinen ollut, mutta mielestäni tyylissään ihan toimiva paketti. miedon portterin ystäville. Jos tykkää niin tykkää. Irkkulaista pubitunnelmaa omaan olohuoneeseen. Tällä sen saa.

Murphy's Irish Stout 4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  9,2 °P
    •    väri 152 EBC
    •    katkeroaineet 28 EBU
    •    maltaina pale-,ja suklaamaltaat sekä paahdettua ohraa
    •    humalointina Target
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

55/100: Robinson's Old Tom

Jackson: Old Ale/Barley Wine
Protz: kategoriassa "Old Ales, Barley Wines & Vintage Ales"

Kirkkaan tummanruskea Vanha Tomppa ei juurikaan vaahdonnut lasiin kaadettaessa. Oluessa oli vahvan maltainen ja hieman kukkaisen humalainen tuoksu.

Oluen maku oli voimakkaan humalainen ja ensipuraisulla olin aivan varma, että olut maistui samalle kuin omatekoinen Chichuni. Oli pakko avata pullo ja maistaa oliko tosiaan näin. No asiahan ei ollut ihan niin. Voi olla, että Chichun maku on jonkin verran pullossa hengaillessaan muuttunut tai sitten vain muistikuvani pettivät. Chichun humalointi oli paljon ruohoisempi ja humaloinnissa ei juuri ollut katkeroa. Toisin kuin OT:ssa, jossa maistui myös hieman runsas alkoholi. Chichu oli aika yksiulotteinen Old Tomin monivivahteisuuden rinnalla.

Tompassa oli voimakkaan humaloinnin lisäksi hieman viinimäinen maku. Rypälettä tai luumua tai jotain vastaavaa. Lievästi myös makeutta eli voisi sitä sanoa ehkä rusinaksikin. Hedelmäisen tumma maku. Ei semmoinen hedelmäisen raikas kuin useissa pale aleissa.

Tavallaan oluen maku kokonaisuudessaan muistutti hieman Orkney Skullsplitteriä, mutta ilman äklömakeutta. Tähän varmasti vaikutti erilainen humalointi, joka oli hieman happamampi ja kitkerämpi. Lisäksi Old Tomin maussa oli jotain juuren tai kahvin kitkeryyttä.

Jackson sanoo ROT:ista kirjassaan seuraavaa:
"Old Tom has huge roundness of flavours, suggestions of cherry brandy, and a distinctive dryness in the finish."

Se hedelmänmaku jonka havaitsin taisi olla kirsikkaa eikä rypälettä. En vaan osannut täysin tunnistaa makua. Jacksonin mukaan kyseessä on täysmallasolut, (Alkon sivujen mukaan puolestaan ei) johon on käytetty pale ale-, kristalli- ja suklaamaltaita eli samoja makumalitaita kuin Chichussa. Humalointina on Goldings ja Chichussa Fuggles.

Protz puolestaan kuvailee olutta kirjassaan näin:
"Old Tom has a ripe vine fruits aroma with a delicious hint of chocolate as well as peppery hop resins. Port wine, dark malt, chocolate and bitter hops fill the mouth, while the long and complex finish offers an increasing rich vinous fruitiness and a solid underpinning of bitter hops."

No ehkä siellä oli rypälettä ja kirsikkaa. Ei pitäisi pyörtää sanojaan näin helposti, vaan luottaa omaan makuaistiin. Juurimainen kitkeryys, jonka maistoin varmasti johtui suklaamaltaista. En vain maista sitä suklaata ikinä, vaan enemmän jotain kitkeryyttä, jonka suklaamallas oluissa saa aikaan. Kyllä Protz vie ammattilaisista tällä kertaa mielestäni voiton oluen kuvailussa.

Kokonaisuudessaan kyseessä on kelpo-olut. Ei tästä mitään suosikkia noussut, mutta kompleksisuudessaan varmasti toisenkin maistamisen arvoinen.

Hinta Alkossa 3,68 € / 0,33 l

Robinson's Old Tom 8,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  20 °P
    •    väri 110 EBC
    •    katkeroaineet 35 EBU
    •    maltaina pale ale-, kristalli- ja suklaamaltaat + Alkon sivujen mukaan myös glukoosisiirappia
    •    humalointina Goldings
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

54/100 Chimay Rouge

Protz: Trappist beer

Tämä Chimamainen punaruskea belgiolut kaatui tuopiin vapputunnelmissa. Samea punaruskea olut omasi hieman kukkaisen tuoksun. Oluen maku oli mieto ja raadin mukaan hennon vivahteikas. Tämä termi kuvaa mielestäni aika osuvasti oluen makua, josta oli vaikea saada kiinni. Vähän sama oli sinisen Chimaynkin kohdalla jo aiemmin. Mitään selkeitä makuja oluesta ei oikein tahtonut löytyä. Mielestäni ainut oli makeus, josta tuli olueen karamellinen maku.

Protz sanoo kirjassaan oluesta seuraavaa:
"The beer is copper coloured with blackcurrant fruit on the aroma and palate and nutmeg spice and tart hops. The finish is vinous, spicy but with a good underlying hop bitterness."

No eipä omaan suuhun kyllä mustaherukka tai muskotti osunut. Ehkä tässä taas huomataan kuka on ammattilainen ja kuka ei. Mielestäni aika mitäänsanomaton olut. Ei mitään niin pahaa sanottavaa, mutta ei paljon mitään hyvääkään. Kuki tehkään omat johtopäätöksensä.

Kiitokset Maccomiehelle tämän(kin) makunautinnon mahdollistamisesta.

Hinta Eestissä Grand Cru -pullolle (0,75 l) 5,95€

Chimay Rouge/Red/Première 7% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 15,5 °P
    •    väri 46,6 EBC
    •    katkeroaineet 15 EBU
    •    maltaina pale pilsner ja caramalt
    •    humalointina Hallertauer ja Galena
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

53/100: Duvel

Jackson: Belgian-style Strong Golden Ale
Protz: Golden Ale

Samea keltainen belgialainen kaatui tuoppiin runsaan vaahdon saattelemana. Oluessa oli voimakas perusbelgialaistyyppinen humalan tuoksu sekä ripaus hiivaa. En osaa paremmin tuota tuoksua kuvata, mutta kyllä sen heti haistaa minkä maalainen olut oli kyseessä. Myös maussa humala oli voimakkaana läsnä. Metallisenmakuinen humalointi ei kuitenkaan omannut samanlaista kitkerää voimakkuutta kuten englantilaisissa aleissa (bittereissä) tuppaa olemaan.

Olut oli lähes huoneenlämpöistä, sillä en kiireeltäni kerennyt odotella Alkosta noudetun oluen jäähtymistä. Pullon kyljessä luki suositus 6°C ja Jacksonkin neuvoo nauttimaan oluen 10 asteisena. Koska olut oli niin lämmintä, maistui humalointi voimakkaampana kuin olisi ollut tarpeen ja peitti lähes kaiken muun alleen. Olin kuitenkin maistavinani oluessa vanilijaa ja mausteisuutta. Ihan banaania en löytänyt, mutta läheltä liipattiin.

Olen juonut Duvelia aiemminkin, joten tiedän suunnilleen miltä se kylmänä maistuu. Se on oiva, mutta petollinen kesäisen janon sammuttaja. Petollinen siinä mielessä, että riittävän jäähdytettynä runsaan alkoholiprosentin omaavasta oluesta haihtuu alkoholin maku. Nyt se kuitenkin oli läsnä eikä makunautinto ollut aivan samanlainen kuin riittävästi jäähdytetyssä oluessa.

Jackson kertoo oluesta kirjassaan seuraavaa:
"The brew is extremely fragrant, and has flavours reminiscent of orange zest, pear brandy, green apples, and the lightest touch of smooth, stony dryness."

Protz sanoo kirjassaan puolestaan näin:
"Duvel has a full, rich bouquet of hop resins, pear fruit and lightly toasted, biscuity malt. Fruit and hops dominate the mouth before the immensely long, warming finish develops an astonishing array of perfumy hops, rich pear fruit and juicy malt characteristics."

Jotain parfyymintuoksua oluessa kyllä oli, mutta pahasti jäivät hedelmät omilta makunystyröiltä huomaamatta. Ehkäpä pieni jäähdytys olisi voinut hieman auttaa asiaan. Duvelin mausta kyllä huokuu panimomestareiden osaaminen. Maku tuntuu monivivahteiselta ja jykevältä. Jos et vielä ole maistanut, niin kokeile ihmeessä. Ehdoton kesäjuoma!

Hinta Alkossa 3,82 € / 0,33 l

Duvel 8,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  16,9 °P
    •    väri 7,1 EBC
    •    katkeroaineet 25,5 EBU
    •    2-tahoiset kesälajikkeet Ranskasta ja Belgiasta mallastettu vartavasten panimolle
    •    humalointina Saaz ja Styrian Goldings
    •    hiivana skotlantilaisesta McEwans Exportista eristetty ja viljelty kanta