192: Alaskan Smoked Porter (2012)

Jackson: Smoked Porter

Protz: Porter

Pitkän hiljaiselon jälkeen yksi uusi mustalistalainen tuopissa. Tämä lävitsetunkemattoman musta pohjoisjenkkiläinen muodosti pinnalleen beigen tai melkein jopa vaaleanruskean vaahdon.

Tuoksu oli paahteinen ja jopa nimensä mukaisesti savuinen. Mukana oli myös häivähdys makeaa suklaata. Sama meno jatkui myös makupuolella eli sukaata ja savua. Myös alkoholi puski esiin. Maku oli kuiva, tumman hedelmäinen ja mausteisen humalainen. Melko vivahteikas siis. Jollain tapaa ei kuitenkaan säväyttänyt, en tiedä johtuiko se tähtien asennosta vai mistä, mutta hinnan ja rajallisen saatavuuden perusteella odotukset olivat korkealla. Tosin silloinhan niitä pettymyksiä yleensä tuleekin.

Jackson kuvaa ASP:ia kirjassaan näin:

“The Smoked Porter is very big and complex. It starts oily, with suggestions of very bitter chocolate and burnt fruits, then seems to explode with smokiness.”

Jackohan on kiitettävän samoilla linjoilla meikäläisen kanssa. Hänen maistelunsa aikaan oluen alkoholiprosentti on ollut tekstin mukaan 5,9 % ja kuvan pullon etiketissä 6,1 %. Kuva on otettu vuoden 1997 satsin pullosta.

Protz puolestaan kuvaa olutta seuraavasti:

“Smoked porter has a smoky and woody aroma, with spicy hops, dark grain, coffee and chocolate. The dark, smoky malts dominate the palate, with a growing contribution from chocolate and coffee, but spicy hops come through strongly in the finish.”

Protz puhuu täyttä asiaa. Etenkin tuon allekirjoitan, että mausteiset humalat vyöryivät lopussa esiin.

Ehkä syy siihen, ettei itselleni uponnut “ihan kybällä” oli se, että savuisuus oli niin hallitseva elementti. Vaatisi pientä totuttelua, mutta näillä hinnoilla ei oikein raaski alkaa säännöllisesti maistelemaan. Toki BeerNavigatorissakin on hieman edukkaammin ollut tätä joskus tarjolla joskus, mutta en ole vain tarttunut syöttiin. Myös 0,65 litran pullo ei ole se annoskoko, jonka haluaisi sippailla tätä 6,5 % ilolientä. Jackson muuten neuvoo nautiskelemaan tätä pienestä lasista kuten konjakkilasista (brandy sniffer). Tämäkin on kyllä pahasti ristiriidassa tuon pullokoon kanssa, jos jaa kavereille kanssa.

Hinta Alkon verkkokaupassa 12,89 € / 0,65 l.

Alaskan Smoked Porter 6,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16,2 °P
• väri 182 EBC
• katkeroainepitoisuus 32,1 EBU
• maltaina (Protzin mukaan) palet, mustat, suklaat ja crystalit
• humalointiin (Protzin mukaan) Chinook ja Williamette
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

191: Tucher Helles Hefe Weizen

Jackson: Hefeweizen

Maisteluvuorossa tämä saksalainen oljenkeltainen vehnäolut. Olut kaatui tuoppiin muodostaen oluen pinnalle runsaan vaahtokukan. Tuoksu oli aavistuksen hiivainen ja aika mieto.

Oluen maku oli perushyvää hefekamaa: vehnäisen viljava, kepeärunkoinen, tasapainoinen ja ennen kaikkea banaaninen sekä hieman mausteinen. Maukas tapaus. Kesäjuomien aatelia, sanoisin.

Jackson kuvailee THHW:ia kirjassaan näin:

“Its Hefeweizen has a firm background with sweet apple flavours, moving to a spicy, dry, crisp finish.”

Nyt meni Jackolla omenat ja banaanit sekaisin. Vai olisikohan niin, että meikämandoliinolla on vain pakkomielle löytää sitä banaania aina näistä. Mene ja tiedä, mutta hintalaatusuhteeltaan erinomainen Alko-hefe.

Hinta Alkon verkkokaupassa 3,50 € / 0,50 l.

Tucher Helles Hefe Weizen 5,2 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,9 °P
• väri 10,9 EBC
• katkeroainepitoisuus 10,3 EBU
• maltaista ei tarkkaa tietoa
• humaloinnista ei tarkkaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

190: Samuel Smith's Organic Pale Ale

Jackson: Pale Ale

Protz: Pale Ale

Perjantain ratoksi lasiin kaatui tämä lähes pintin kokoinen englantilainen ale. Kastanjanruskea olut muodosti tuoppiin ujon vaahdon. Tästä huolimatta oluen suutuntuma oli pirskahteleva, sillä oluessa oli runsaasti pieniä kuplia. 

Oluessa oli hedelmäinen ja aavistukset paahteinen maltainen tuoksu. Myös oluen maku oli paahteisen maltainen ja tumman hedelmäinen. Väriin nähden mielestäni mallasrunko ei kuitenkaan ollut ehkä ihan niin voimakas kuin mitä olisi ulkonäöstä voinut päätellä. Maussa oli keksimäisyyttä ja aavistus paahteisuutta, mutta maku oli aika mieto. Myös humalointi oli erittäin maltillinen. Maku oli kaikin puolin tasapainoinen, mutta odotin tältä kyllä enemmän, etenkin Alkon hintalapun perusteella.

Jackson kuvaa Samuel Smith’s Old Brewery Pale Alea, joka tätä nykyä kulkee otsikon mukaisella nimellä, seuraavasti:

“The Pale Ale is maltier and fuller-bodied than some examples of the style, but its light nuttiness is balanced with a subtle underpinning of Fuggles and Goldings hops.”

Kuten Jacksonkin toteaa, niin humalointi oli aika hienostunut, eikä puskenut lopussa mitenkään päälle.

Protz kuvailee olutta omassa kirjassaan puolestaan näin:

“The aroma has a malty, biscuity character with a hint of toffee or butterscotch, and a spicy and herbal note from the hops. The rich palate is dominated by biscuity malt, spicy, herbal hops, butterscotch and a hint of vinous fruit. The finish is long and broad, with delicious juicy malt and lingering hop bitterness, with touches of fruit and toffee.”

On kyllä totta mitä Protz kirjoittaa, että oluessa on reippaasti humalan makua, mutta ei paljoa itse katkeroa. Humalan maku on kuitenkin hyvin tasapainossa mallasrungon kanssa eikä puske liikaa esiin. Tasapainoinen kokonaisuus, mutta ehkä taas vähän tylsähkö, sillä vivahteet ovat niin vähäeleisiä ettei tämmöinen tuohisuu meinaa saada niitä esiin makunystyröillään.

Hinta Alkon verkkokaupassa 7,22 € / 0,55 l.

Samuel Smith’s Organic Pale Ale 5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,4 °P
• väri 35 EBC
• katkeroainepitoisuus 31 EBU
• maltaina (Protzin mukaan) palet ja crystalit (10 %) 
• humalointiin (Protzin ja Jacksonin mukaan) Fuggles ja Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

189: Petrus Gouden Tripel

Jackson: Abbey Triple

Tällä kertaa lasiin kaatui tämä belgialainen kullankeltainen tripla. Lasiin kaadettaessa oluen pinnalle muodostui runsas suurikuplainen vaahtokukka. Oluen tuoksu oli aika mieto ja siinä oli humalaa sekä mallasta.

Oluen maku oli vehnäisen viljava ja lopussa oli melko rapsakka mausteinen humalointi. Suutuntuma oli erittäin pirskahteleva johtuen suurista ja runsaista kuplista. Maku oli kokonaisuudessaan aika mieto ja tasapainoinen. Jonkin verran alkoholi puski mausta läpi, vaikka olut nautittiin lähes jääkaappikylmänä. 

Maku oli alussa vehnäisen viljava ja aika kuiva, keskivaiheilla mukaan tuli alkoholi, joka puski esiin ja lopussa reipas humalointi otti ylivallan. Reipas humalointi on tässä suhteellista, sillä oluen maku oli melko mieto ja tasapainoinen. Muihin makuihin nähden humalaa oli runsaasti, mutta ei tämä mikään katkeropommi ollut.

Makunsa puolesta olut sopisi kesäiseksi janojuomaksi. 

Jacksonin kirjassa oluen nimi on pelkästään Petrus Tripel eli Gouden on tullut nimeen mukaan hieman myöhemmin. Jacko kuvaa olutta kirjassaan näin:

“This example has a spicy, orange-blossom aroma; a light body for the style, though it is firm and smooth; a hint of syrupy sweet lemon; and a dry finish. A very small amount of coriander is used, and Saaz is the dominant hop.”

Jäi kyllä nuo MJ:n mainitsemat hedelmät oluesta huomaamatta. Olisi varmaan pitänyt naatiskella hieman lämpöisempänä, jotta hienostuneet vivahteet olisivat tulleet paremmin esille.

Kokonaisuudessaan tasapainoinen ja hivenen alkoholinen, mutta ei omaan suuhuni mikään mullistava makupommi.

Hinta Saveur Bieressä 2,50 € / 0,33 l.

Petrus (Gouden) Tripel 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16,5 °P
• väri 11,2 EBC
• katkeroainepitoisuus 23 EBU
• maltaina pilsnerit ja vehnät
• humalointiin kolme eurooppalaista aromihumala (,joista ilmeisesti Saaz on yksi) 
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

188: Bush de Noël

Jackson: Barley Wine

Vuodenaikaan sopivasti tällä kertaa lasissa tämä belgialainen jouluherkku. Valmistajan mukaan belgian strong dark ale, Jackon mukaan siis barley wine. Kastanjanruskeassa oluessa oli karamellisen maltainen ja mausteisen humalainen tuoksu.

Oluen maku oli karamellisen makea ja mausteisen humalainen. Mukana oli myös hedelmäisyyttä. Jälkimaku oli kuivan humalainen. Jotenkin tästä jäi vähän pliisu vaikutelma. Jonkin verran oluessa oli vivahteikkuutta, mutta ei sellaista kompleksisuutta, mitä yleensä näin vahvoilta oluilta voi odottaa. Ehkä maku vivahteet olivat taas vähän liian hienostuneita meikäläisen suuhun tai odotukset muuten olivat liian korkealla.

Jackson kuvaa BdN:ia kirjassaan näin:

“The Christmas version of Bush is a variation on the theme, with a fuller nutty maltiness, slightly less bitterness, and a more flowery hop aroma.

Ei Jacksonin kuvauskaan kovin monisanainen ole. Odotin oluelta enemmän. Ei jatkoon.

Hinta Saveur Bieressä 2,70 € / 0,33 l.

Bush de Noël 12 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 24 °P
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuus 24 IBU
• maltaista ei tarkkaa tietoa, lisänä kandisokeria
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

187: Duyck Jenlain Ambrée

Jackson: Bière de Garde

Protz: Bière de Garde

Meripihkanvärinen ranskalainen kaatui lasiin aaton aaton aaton kunniaksi (postaus siis vähän jälkikäteen). Vaahtoa ei muodostunut oluen pinnalle kuin ihan nimeksi.

Oluen tuoksu oli omien tyylikokemusten perusteella perus biere de garde -tyyppinen: mieto parfyyminen ja kukkainen tuoksu, jossa mukana myös hedelmäisyyttä.

Maku seuraili tuoksua ja oli yllättävänkin makea ja appelsiinisen hedelmäinen. Mukana myös maukasta humalaa, eikä alkoholikaan puskenut alta esiin, kuten toisinaan näissä (BdG:issa) tuppaa.

Jackson kuvaa olutta kirjassaan näin: 

“It hass a smooth, lightly syrupy start, and developes orangey, spicy, dry flavours in the finish. A very good example of the style, and deliciously food-friendly.”

Osuva kuvaus Jacksonilta mielestäni. Sopisi varmasti hyvin joulupöytään tämä.

Protz puolestaan kuvaa DJ:ia tähän tapaan:

“The russet-coloured beer has a spicy and fruity aroma, with biscuity malt, hints of vanilla and raisins in the mouth, and a long, complex finish that becomes dry with good spicy hops notes, tart fruit and sappy malt.”

Omaan suuhuni sopivammilta tuntuivat kyllä nuo Jackon kuvailut oluesta. Toki oluen vivahdekirjo on niin hennon hienoinen, että kukin varmaan löytää sieltä omat makuvivahteensa. Tyylilajinsa kärkikastia.

Hinta Saveur Bieressä 2 € / 0,25 l.

Duyck Jenlain Ambrée 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tietoa
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuus 25 IBU (Protzin mukaan)
• maltaina (Protzin mukaan) flanderilaiset, champagnelaiset ja burgundilaiset lajikkeet 
• humalointiin (Protzin mukaan) belgialaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja slovenialaiset lajikkeet
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

186: North Coast Old Rasputin Russian Imperial Stout

Jackson: Imperial Stout

Protz: English Imperial Stout

Paljon on olutta hanoissa ehtinyt virrata sitten viime blogipostauksen. Olutlistan kokelaiden metsästäminen käy yhä työläämmäksi, mikä on ollut syynä pitkään taukoon. Lisäksi hiemanhan tämä analysointi tuntuu välillä pakkopullalata ja sitä haluaa vain roiskia muutaman sanan kuvauksia Untappdiin ja nauttia oluesta ilman sen syväluotaavampia analyysejä. Eli pieni tauko on toivon mukaan tehnyt terää ja uudella innolla uusien analyysine kimppuun.

Siitä jatketaan mihin heinäkuussa jäätiin eli jälleen stouttia lasiin. Nyt hitusen vahvempana majesteettisen keisarillisena tai pitäisikö sanoa tsaarillisena versiona. Lävitsetunkemattoman tummanruseka olut kaatui lasiin muodostaen pinnalleen beigen samettisen ja tuhdin vaahdon. Oluen tuoksu oli voimakkaan paahteinen ja kahvinen. Mukana oli myös kukkaista humalaisuutta.

Maku oli voimakkaan kahvisen paahteinen ja lopussa alkoholisen lämmittävä. Alussa tuntui, että paahteisuus peitti kaiken muun paitsi alkoholin alleen. Pikkuhiljaa kuitenkin maku alkoi avautua kaikessa kompleksisuudessaan. Maussa oli tummaa hedelmäisyyttä, kaakaonibsimäistä kitkerää suklaata, jopa jotain viinimäisyyttä.

Jackson kuvaa Rasputinia kirjassaan näin:

“The “mad monk” is celebrated with some irony in this rich, buttery, toffeeish, rummy imperial stout.”

Lyhyen ytimekästä. Kauhean paljon adjektiiveja, joita ei kyllä omista papereistani löytynyt. Rommi on aina jees, joten sitä olisin ainakin halunnut bongata.

Protz kuvaa olutta kirjassaan puolestaan seuraavasti:

“It has a tarry and oily aroma with massive earthy hop resins along with liquorice, bitter chocolate and fresh leather. Burnt grain, dark fruits, bitter roasted coffee beans and fruity hops fill the mouth, followed by an explosive finish packed with warming alcohol with a cognac note, burnt grain and fruit, leather, tobacco and bitter hop resins.”

Tämä oli erittäin hieno kuvaus oluesta! Vaikka en nahkaa tai tupakkaa sieltä löytänyt, niin kyllä Protz ihan samasta oluesta puhuu kuin minäkin.

Voin suositella lämpimästi maistamaan. Sopii varmasti hyvin kylmiin talvi-iltoihin tuomaan lämpöä ja nautintoa.

Hinta Saveur Bieressä 5 € % 0,355 l.

North Coast Old Rasputin Russian Imperial Stout 9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tietoa
• väristä ei tietoa
• katkeroainepitoisuus 75 IBU
• maltaista, humaloinnista ja hiivasta ei tarkempaa tietoa (Protzi mukaan oluen resepti on samankaltainen kuin Old No 38:n)